Heips!
Oon pohtinut palstaa lukiessani, miksi elämä on toisille niin hemmetin vaikeaa? Yksi jos toinenkin haaveilee siitä "kohtuukäytöstä", siis että alkoholisesti juonut voisi joskus alkaa kohtuukäyttäjäksi. Mjaa, kait joku yksilö tuhannesta ehkä siihen kykeneekin..? Tosiasiassa tällaiset kyvyt ovat perin harvalukuisia. Miksi pitää yllä tällaista harhakäsitystä, yksi jos toinenkin on havainnut ettei se onnistu. Saatat kyetä "kohtuukäyttöön" hetkellisesti, todeten pian että lähtökuopissa ollaan. Useinmiten juominen jatkuu entistäkin kovempana. Kuuluin itse näihin "kohtuukäytöstä" haaveilijoihin kerta toisensa jälkeen pettyen, useamman vuoden ajan.
Tämä harjoittelu vei minut aika pohjalle.
Nostin lopulta kädet pystyyn, aloin ajattelemaan ettei minusta ole IKINÄ kohtuukäyttäjäksi. Heitin mokoman "utopistisen haavekuvan" mielestäni ja pikkuhiljaa alkoi hellittämään. Muutaman kuukauden päästä alkoi elämä tuntumaan perin helpolta, suorastaan loistavalta. En enää "paini" sellaisten ajatusten kanssa että ottaisin. Aikaisemmin viinaan ja hurvitteluun menneet rahat, jotka olivat perheen talousmenoista pois, voin käyttää nyt paljon paremmin. Elintasoni on kohentunut, terveys palautunut ja rahaa jää mukavasti säästöönkin. Perheeni on iloinen kun isi ei enää tule kännissä kotiin, jos nyt yleensä tulin aiemmin kotiin lainkaan päivien, jopa viikkojen juopottelureissuilta.
Tästä luovuttamisesta on kulunut jo toistakymmentä vuotta. Voin vakuuttaa kaikille, elämä on nyt helppoa, niin perin juurin helppoa!!
Ja miksi ylipäätään ihmisen pitäisi olla kohtuukäyttäjä? Tarvitsemmeko lainkaan alkoholia? Minä en ainakaan, tarvitsetko siis sinäkään?
Luovuta sinäkin!
Huomaat pian, mitä tarkoitan!
Oon pohtinut palstaa lukiessani, miksi elämä on toisille niin hemmetin vaikeaa? Yksi jos toinenkin haaveilee siitä "kohtuukäytöstä", siis että alkoholisesti juonut voisi joskus alkaa kohtuukäyttäjäksi. Mjaa, kait joku yksilö tuhannesta ehkä siihen kykeneekin..? Tosiasiassa tällaiset kyvyt ovat perin harvalukuisia. Miksi pitää yllä tällaista harhakäsitystä, yksi jos toinenkin on havainnut ettei se onnistu. Saatat kyetä "kohtuukäyttöön" hetkellisesti, todeten pian että lähtökuopissa ollaan. Useinmiten juominen jatkuu entistäkin kovempana. Kuuluin itse näihin "kohtuukäytöstä" haaveilijoihin kerta toisensa jälkeen pettyen, useamman vuoden ajan.
Tämä harjoittelu vei minut aika pohjalle.
Nostin lopulta kädet pystyyn, aloin ajattelemaan ettei minusta ole IKINÄ kohtuukäyttäjäksi. Heitin mokoman "utopistisen haavekuvan" mielestäni ja pikkuhiljaa alkoi hellittämään. Muutaman kuukauden päästä alkoi elämä tuntumaan perin helpolta, suorastaan loistavalta. En enää "paini" sellaisten ajatusten kanssa että ottaisin. Aikaisemmin viinaan ja hurvitteluun menneet rahat, jotka olivat perheen talousmenoista pois, voin käyttää nyt paljon paremmin. Elintasoni on kohentunut, terveys palautunut ja rahaa jää mukavasti säästöönkin. Perheeni on iloinen kun isi ei enää tule kännissä kotiin, jos nyt yleensä tulin aiemmin kotiin lainkaan päivien, jopa viikkojen juopottelureissuilta.
Tästä luovuttamisesta on kulunut jo toistakymmentä vuotta. Voin vakuuttaa kaikille, elämä on nyt helppoa, niin perin juurin helppoa!!
Ja miksi ylipäätään ihmisen pitäisi olla kohtuukäyttäjä? Tarvitsemmeko lainkaan alkoholia? Minä en ainakaan, tarvitsetko siis sinäkään?
Luovuta sinäkin!
Huomaat pian, mitä tarkoitan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Uskon, että tunnet olosi helpottuneeksi ilman viinaa. Ei sitä välttämättä elämässä tarvita. Toisaalta, jos pystyy pysymään kohtuudessa, niin kyllä se tietysti mukavasti rentouttaa.
Muistan, kun joskus 70-luvulla kotiin palattuani rentoutin itseäni pienillä paukuilla. Sitten se vaan lisääntyi ja lisääntyi. Oli aikoja, jolloin tuli mentyä lähes joka ilta kapakkaan. Sitten pikkutunneilla kotiin. Vaimon ihmetellessä, että kuinka tähän aikaan tullaan kotiin, niin vastasin aina vakiovastauksen, ettei ollu enää muut paikat auki.
Rehellisesti uskon itse siihen, että pystyn joskus ottamaan kupin, taikka pari. Uskon, että olen asennoitunut juomiseen toisella tavalla, kuin ennen.
"Rehellisesti uskon itse siihen, että pystyn joskus ottamaan kupin, taikka pari. Uskon, että olen asennoitunut juomiseen toisella tavalla, kuin ennen."
Toivotan onnea Sinulle Oskari!
Juuri tätä viestissäni tarkoitin. Siis etten usko pystyväni paukun tai parin ottamiseen. Ja miksi ihmeessä minun täytyisi ottaa se paukku - pari?
Rentoudun nykyääm luonnollisesti, en kemiallisesti enkä lääkkeillä!
mikään alkoholipitoinen ei oikeasti ole hyvää. Paljon paremman makuisia juomia on olemassa. Ja vesi vanhin voitehista. Kaikki saunaoluen ystävätkin juovat siksi,että alkoholipitoisuus siinä houkuttaa. Ja himo senkun lisääntyy...salakavalasti.
Onneksi olkoon, olet löytänyt villakoiran ytimen. Näinhän se on, alkoholi nimistä viekasta vastustajaa vastaan lienee turha taistella. Itse olen myös luovuttanut. Täällä joku kaljakustaiden ketju yrittää taistella omin voimin ilman ulkopuolisten neuvoja. Heillä lienee vielä paljon opittavaa, kyllä hekin sitten aikanaan ehkä tietävät minkälainen vastustaja on kyseessä, tai sitten ei? Hyvää raitista elämää vaan kaikille raittiuteen pyrkiville.
Kannattaa luovuttaa.
Kiinnostaisi tietää, raitistuitko ihan omin neuvoin ilman esim. AA:ta tai muuta tukea?
Oma läheiseni, alkoholisti, yrittää raitistumista eikä mielestään tarvitse ainakaan AA:n tukea. Minä epäilen tässä vieressä, että jonkinlaista tukea raitistumiseen tarvittaisiin, pelkään ettei kukaan alkolisti ole niin vahva että pystyisi "viinanpirua" yksinään vastustamaan, ainakaan kovin pitkään. Retkahtamisen tuomaa pettymystä meistä ei kestäisi varmaan kumpikaan.
Olen AA:lainen. AA:han ei yksin ketään raitista. Oma osuus on se tärkein. AA antaa toimintamallit mutta tärkeintähän on oma työ. AA:n askeleet ovat vain ohje raittiuteen pyrkiville, se oma osuus on tehtävä aina.
AA olisi varmasti läheisellesi oikea paikka löytää raittius. Vaikka pohjimmillaan sitä "viinapirua" vastaan on käytävä yksin, tietysti AA:n tuella. Yhdessä on mahdollista taltuttaa se "viinapiru".
Ja retkahduksia alkuvaiheessa sattuu useimmille. On vain sen jälkeen tartuttava asiaan uudestaan kiinni, kyllä se raittius tulee kun vain on se oma tahto raitistua. Läheisen halu ei yksin riitä..