Mikä on totuus? Täällä aikaisemmassa keskustelussa todettiin väsyneelle äidille, että kyllä Siionissa autetaan. Käsi sydämelle: oletko sinä joskus auttanut väsynyttä ison tai pienen perheen äitiä. Ihan oikeasti auttanut: siivonut, leiponut tai hoitanut lapsia. Toteutuuko kaunis ajatus pyyteettömästä auttamisesta nykypäivänä?
Autatko sinä
väsynyttä
282557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miten lie muila mutta tuntuu meidän siionissa väkinäiseltä meno. Kaikki sietävät toisiaan kun on pakko. Jokainen puhuu pahaa muista kotona ja pikkupiireissä. Oliskohan jo aika ottaa ne kymmene käskyä käyttöön kun on taineet hautautua muitten sääntöjen alle.
vl:ksi.
kirjoittanut todellisesta tilanteesta vanhoillislestadiolaisuudessa.
autatko sinä? Kyllä olen joskus auttanut, mutta aika vähän. Enemmänki saisi.
nykyään. Nuorna joskus. Ehkä auttaisin jos joku pyytäisi, mutta ei kyllä muuten viitsis puuttua toisten elämään. Ehkä se on nykyään sillä tavalla erilaista, että jokainen perhe haluaakin tulla toimeen omillaan. En sitte tiedä.
meillä nuorille miehille ainoa sallittu vapaa-ajan harrastus -diakoniatyö! Siitä tuli kyllä vähän erimielisyyttä, mikä lienee tarkoituskin sellaisen säännön laatimisessa...
No, pojat eivät toki lähteneet leikkiin mukaan ja seuraukset tiedetäänkin.
joudutaan auttamaan. Ja sitten vielä kylään täytyy auttaa.
Onhan olemassa kotisisaret. Niitä saa sosiaalilautakunnan kautta. Muta voi olla aika vaikeaa. Sillä satun tietämään, että he ovat aika ymmärtämättömästi suhtutuneet isoperheisiin. Ja jotku on ihan etsimällä vikoja etsinyt.
Niin, että kannattaa varmaan varovainen ainakin olla niin, että ei kaikkea näytä niille. Ja opettaa lapsetkin puhumaan asiansa vanhempien kanssa ja kotona.
Tai kyllä se on niinkin, että monen kanssa voi väärinkäsityksetkin oikasta.
...
Minä osallistuin kyllä eräässä siionissa diakoniatyöhön ja päiväkerhotyöhön. Kävimme porukalla isoissa perheissä mm leipomassa juhliin. Tämä on hyvä asia, jotta isot perheet jaksavat; nykyään kun se verkosto voi puuttua sukulaisia esim isovanhempia ajattelen... En kuulu enää em.järjestöön ja voin "puhua" siitä toisestakin puolesta...nimittäin on paikkakuntia joissa esim. diakoniatoimikuntiin nimettiin sinkkuja ;no heillä ajatellaan olevan aikaa...Jos taas teet sosiaali/hoitotyötä niin aina et jaksa tehdä hyvällä mielellä vapaa-aikanasi samanlaista duunia...Eihän tätä saanu näin ajatella... On tietysti luonnekysymyskin kuka jaksaa auttaa ja hyvästä sydämestähän auttaminen pitäis lähteä! Kaikesta huolimatta näin jälkeenpäin muistelen noita "kotikäyntejä" lämmöllä ja nuorelle tytölle se oli tosi avartavaa nähdä ison perheen arkea!
.. mutta huonosti on tähän ollut mahdollisuuksia.
Joskus 70-luvulla vettä tuli kannettua kaivolta naapurin mökin epäuskoiselle mummolle.. (kun tv kiinnosti silloin.. joskus mummon poika kyseli uskovaisista ukistani..)
Joskus on tullut mieleen, miksi kaikki ry:n diakoni -yhteyshenkilöt ovat naisia ja olisi kiinnostavaa joskus kuulla vaikka ry:n vuosikokouksessa millaista toimintaa nämä diakoni -henkilöt tekevät..
että kyllä ne mummit ja vaarit menee mieluummi omalle lomalle ku hoitaa lapselapsiaan. Tai sinkut: eikö ne huolehdi siitä omasta jaksamisestaa enempi ku toisten perheiden murheista. Ja niihän se oikein onki. On se aika niin muuttunu
On vähän hassua että omia tekemisiään pitääluetella, mutta kun kysyttiin ja monenlaista vastausta on tullut.
Minä teen auttamistyötä. Hoidan lapsia, valvon itkevän koliikkivauvan kanssa öitä, että vanhemmat saa nukkua. Leivon leipää ja pullaa, laitan ruokaa. Ostan vauvoille vaatteita ja isommille toppapukuja ja kenkiä. Kuuntelen äitien ja lapsien murheita ja huolia ja yritän lohduttaa.
Enkä laita nimeäni enkä nimimerkkiäni tämän alle.
Tottakai on. Meidän ry:llä on sellainen rinki, jossa on kaikenikäisiä veljiä ja sisaria. Työ on täysin vapaaehtoista mutta toivotaan että kaikki jotka voivat pienenkin osan ajastaan antaa, ilmoittautuvat. Vähän samaan tapaan kuin meillä oli toimitalon remontin aikaan talkooporukat.
Meille voi soittaa jos tarvitsee lastenhoitoapua tai apua vanhuksen ulkoiluttamisessa, sairaalaan viemiessä ja organisoimme sairaalaan joutuneen yksinäisemmän uskovaisen luona käymisestä.
Ketään ei jätetä yksin.
Apua ei saa edes omilta vanhemmiltaan, jotka ovat suuren katraan kasvatettuaan niin väsyneitä etteivät jaksa auttaa lasten perheitä. Eivätkä voikaan, kun lasten lapsia on niin paljon ja lasten perheet jo suuria, ettei voimia ole yksinkertaisesti. Naapurin pienissä ei-vl-perheissä käy isovanhemmat jatkuvasti auttamassa, siivoamassa ja hoitavat lasten lapsia ja ottavat luokseen mummolaan ja mökille. Suuret perheet jotka apua tarvis, saavat selvitä yksin, koska kukaan ei enää jaksa auttaa. Kaikilla on omat voimavarat kulutettu jo aiemmin tai ne on valjastettu oman suuren perheen pyörittämiseen.
Edes jouluna tai juhannuksena ei voi kokoontua enää suvun kesken, koska ei ole paikkaa tai tilaa mihin kaikki sopisivat. Se siitä paljon suitsutetusta yhteisöllisyydestä ja sosiaalisista verkostoista. Kenellähän niitä oikeasti on? Ei-vl-perheillä ja pienillä vl-perheillä. Suuret vl-perheet ovat yksin, todella yksin. Eikä ainakaan tässä siionissa tarjota mitään apua perheille, sillä ketkä nykyaikana auttaisivat vapaaehtoisesti vieraita ihmisiä? Sinkuilla on omat menonsa ja työpaineet, vanhukset väsyneitä, perheellisillä oma arki rankkaa. Siion ei siis auta, koska se koostuu tavallisista väsyneistä ihmisistä.
Olet taas yksi surullinen provoilija. Eikö ole muuta tekemistä kuin täällä valehdella uskovaisista. Ihan varmasti vanhemmat auttavat lapsiaa, ja naapurit toisiaan!
Luepa tuo edellinen kuvaus miten rauhanyhdistyksessä on fiksusti organisoitu keskinäinen auttaminen. Tätä on todellinen diakoiniatyö ja yhteisöllisyys, ja uskovaisilla sitä todellakin on. Meillä on myös käytännölliset taidot organisoida asioita.
En usko. Raha se on joka tääläkin ratkaisee. Rikkaat kyllä pärjäävät ja voivat harrastaa. Köyhät isot perheet ovat oman onnensa nojassa. Se on totuus.
ihan oikeaan ongelmaan. Ei voi muuta, kuin ihmetellä. Aivan uskomatonta, että jos joku kirjoittaa sellaista, mitä on kokenut, hänet leimataan provoksi tai feikiksi.
Onneksi kuitenkin nämä viestit ovat täällä kaikkien luettavilla, niin saavatpahan ihmiset tietää millaisia te "ainoat oikeat uskovaiset" olette.
"Sinkuilla on omat menonsa ja työpaineet, vanhukset väsyneitä, perheellisillä oma arki rankkaa. Siion ei siis auta, koska se koostuu tavallisista väsyneistä ihmisistä."
Totta, jokaisella on omatkin asiansa hoidettavana, ja myös omasta jaksamisesta on huolehdittava. Kukaan ei voi auttaa kaikkia, mutta jokainen voi auttaa joskus! Toisen avuntarvetta ei välttämättä aina edes huomaa. Ison perheen äidit vaikuttaa usein ulospäin reippailta ja väsymättömiltä. Väsymystä ei huomaa, jos siitä ei itse puhu. Kannattaa ottaa yhteyttä vaikka sinne diakoniatoimikuntaan. Ihan varmasti väsyneelle järjestetään apua. Diakoniatoimikunta voi järjestää vaikka pienen porukan auttamaan. Vuorotellen, niin ettei auttajillekaan käy liian rankaksi.
Siinä se on monella perheellä ongelma: apua ei uskalleta pyytää. Ehkä sitä tuntee itsensä huonoksi uskovaiseksi, jos väsyy eikä jaksais enää. Varsinkin jos äiti vielä kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Helposti silloin syyllistää itseään ja tuntee itsensä huonoksi, kun taas muiden elämä näyttää ruusuiselta.
Avaa jo silmäsi ja katso totuutta ympärilläsi! Tuo provoksi huutaminen ei paranna sellaisen oloa, joka on väsynyt. Kuvittelitko oikeasti, että nykyajan isovanhemmat kykenevät huolehtimaan esim. viidentoista aikuisen lapsensa perheestä ja olemaan todellisena apuna arjessa? Ei voi vaatia heiltä. Eikä apua ole helppo pyytää diakoniatoimikunnalta koska sen jäsenet ovat etupäässä suurten perheiden isiä ja äitejä, joilla oma arjesta selviäminen on ykköshuoli.
Kyllä siionissa on täysi vapaus väsyä ja masentuakin, ja voi vapaasti pyytää ojentamaan auttavan käden.
Kenekään ei tarvitse selvitytyä yksin! me olemme toistemme palvelijoita ja saattomiehiä.
Ei avuksi tulo olekaan diakoniatoimikunnan harteilla, muuten kuin, että diakoniatoimikunta organisoi sen. Kokoaa joukon, joka tulee auttamaan.
Joskus elämässä joutuu vaan pyytämään apua. Harva jaksaa kiertää ovelta ovelle perheiltä kyselemässä, tarvitaanko täällä apua.
P.s. Ystävää auttaa mielellään. Pyytäkää sinkkuja kylään ja pitäkää yhteyttä aina välillä, niin silloin kehtaa paremmin pyytää avuksikin..
Itsekkin tästä täälä monesti kirjoittanut ja saanut juuri samat kommentit kun sinä. OTan osaa! Kun muuta en jaksa ja voi hyväkesi tehdä!
Vaan väsynyt perhe tarvitsee jokapäiväistä apua. Ja sen tietää vain se joka on väsymisen kokenut. Ei auta jos joku käy juttelemassa, jos pyykit on pesemättä, lapset on pesemättä, siivous, ruuanlaitto ja lapset odottavat. Ei sitä moni tiedä millaista todellisuus oikeassa isossa perheessä (lapset vuoden välein syntyneitä) on. Moni tarvitsisi pahimpina aikoina joka päivälle auttajan ja niitä auttajia on harvassa.
Nämä provosyytösten esittäjät ovat elämää kokemattomia nuoria joille ei ole vielä kehittynyt reaaliteettien tajua.
Parhaat esimerkit löytyvät elävästä elämästä.
esim. Yksi vl-perheen pikkulapsi kyseli naapureiltaan että tietääkö kukaan miksi heidän äiti nukkuu ja itkee joka päivä, ja kun mummu tulee joka päivä kylään hoitamaan meitä lapsia niin mummukin itkee.
Vaikea siinä oli jo olla naapureidenkin tällaisten kysymysten edessä. Äiti oli ja on alle 30 kymppinen 6 kertaa synnyttänyt ja taisi odottaa silloin 7 lasta.
Miksi kirjoitat noin kauheita esimerkkejä tänne?
Miksi kukaan ei tee mitään?
Kenen on vastuu, koska auttamiskeinoja on olemassa, niitä ei saa vain käyttää?
Kuka ne kieltää? Tiedät sen.
Se ainoa oikea seurakunta, joka osaa tulkita lähimmäisenrakkaudenkin oikein! USKOVAISET.
Tuleepa omat itkut mieleen. Siksi tekee pahaa.
Jos tällaista näet, miksi et mene apuun?
Eikö alkeellisinkin inhimillisyys vaadi?
Puhumattakaan siitä mitä Jeesus opetti!
Minä taas kysyn: mitä tämän pienen kyselijhän ja hhuolenpitäjän psyykelle tapahtuu.
Pienelle lapselle ei mikään ole yhtä uhkaavaa kuin oman äidin väsyminen ja psyyken terveyden romahdus.
Siitä on kovat kovat kokemukset mitä raksaita kuormia tämä lapsi kantaa läpi elämänsä. Niitä haavoja ei kyetä yleensä koskaan hoitamaan jota tulevat ihan pienenä.
Perustuvallisuus katosi.