Kohta vuoden täyttävälle tyttökissalle yritin etsiä kaveria ja ei mistään meinannut tärpätä. Apulan 'annetaan' -palstalla olevaan numeroon soitin ja kaikki meni muuten hyvin, mutta olisi pitänyt maksaa kissasta. Mietin vain, että jos ilmoitus on 'annetaan' -palstalla, niin miksi viime tingassa sitten yritetään vielä alkaa rahastamaan. Summa ei ollut paljon mutta juttu olisi jo kaatunut siihen, että kissa oli tottunut olemaan ulkona vapaasti ja itse asun kerrostalossa.
Yritin etsiä muualtakin. Yhteen paikkaan olin menossa jo katsomaan, kun soitettiin, että ei olekaan kissa lähtemässä minnekään nykyisestä kodistaan. Kun soittelin muualle, niin tuli jotenkin hirmuisen roistomainen olo. Tietenkin kissalle halutaan hyvä koti, mutta monen puhelun jälkeen tunsin itseni 'jotenkin epäillyttäväksi'. Jos haluaisin mahdollisimman pian tulla katsomaan kissaa, niin sekin vaikutti jotenkin epäillyttävältä; miksi haluan niin äkkiä päästä katsomaan? Hirveän vaikea oli siis päästä edes katsomaan yhtään kissaa. Pelottaa että jos olisin ottanut jostain paikasta kissan, enkä olisi tehnyt mitään omistusvaihdospapereita, niin joku olisi jossain vaiheessa tullut hakemaan kattinsa takaisin. Tämä kissanetsintäprosessi opetti minulle, että osa kissaihmisistä on epäluuloista, ailahtelevaa ja epäluotettavaa sakkia. Korostan nyt, että osa on tällaisia. Voihan siis olla niinkin, että olen 'epäillyttävä tyyppi' aivan luonnostaan, tämä on sattumusten summa (epäilevät kaikkia aikaisempien huonojen kokemusten perusteella) tai ne ihmiset olivat vain huono otos kissakansasta. Onko kukaan muu törmännyt tällaiseen vaikeuteen löytää itselle kissaa?
Yritin etsiä muualtakin. Yhteen paikkaan olin menossa jo katsomaan, kun soitettiin, että ei olekaan kissa lähtemässä minnekään nykyisestä kodistaan. Kun soittelin muualle, niin tuli jotenkin hirmuisen roistomainen olo. Tietenkin kissalle halutaan hyvä koti, mutta monen puhelun jälkeen tunsin itseni 'jotenkin epäillyttäväksi'. Jos haluaisin mahdollisimman pian tulla katsomaan kissaa, niin sekin vaikutti jotenkin epäillyttävältä; miksi haluan niin äkkiä päästä katsomaan? Hirveän vaikea oli siis päästä edes katsomaan yhtään kissaa. Pelottaa että jos olisin ottanut jostain paikasta kissan, enkä olisi tehnyt mitään omistusvaihdospapereita, niin joku olisi jossain vaiheessa tullut hakemaan kattinsa takaisin. Tämä kissanetsintäprosessi opetti minulle, että osa kissaihmisistä on epäluuloista, ailahtelevaa ja epäluotettavaa sakkia. Korostan nyt, että osa on tällaisia. Voihan siis olla niinkin, että olen 'epäillyttävä tyyppi' aivan luonnostaan, tämä on sattumusten summa (epäilevät kaikkia aikaisempien huonojen kokemusten perusteella) tai ne ihmiset olivat vain huono otos kissakansasta. Onko kukaan muu törmännyt tällaiseen vaikeuteen löytää itselle kissaa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hae kissa hesystä tai jos asut muualla paikkakunnalla kuin pääkaupunkiseudulla, niin teidän oman alueen eläinsuojeluyhdistyksestä. Sieltä ei kyllä kissaa saa ilmaiseksi, mutta siihen summaan kuuluu muistaakseni rokotukset, madotus ja leikkaus.
Todella outoa. Jos joku haluaa luopua kissastaan joko oikean tai tekoallergian vuoksi esim., niin miksi ihmeessä eivät luovuta kissaansa tavallisille muille ihmisille. Toimivat varmaan oman käytöksensä mukaan. Kun eivät itse viitsi tai jaksa hoitaa kissojansa, niin epäilevät muita samanlaisiksi.
Minä yritin kerran myös ostaa ilmoitettua kissanpentua. Kun soitin sinne, rouva käyttäytyi niin epäluuloisesti ja epäkohteliaasti tentaten ummet ja lammet, että rupesi ihan suututtamaan. Herranen aika, enhän minä nyt väkisin. Kiitos vaan ja kuulemiin.
Seuraavana päivänä joku toinen nainen soitti ja kertoi kuulleensa tältä eiliseltä rouvalta etsiväni kissaa. Juteltiin pitkään ja hän tarjoutui tuomaan minulle pennun. Ilmeni, että juuri sen värisen pennun, millaisia eilisellä rouvalla oli ollut tarjolla. Kieltäydyin ja sanoin haluavani itse valita.
Rouva oli varmaan tullut katumapäälle ja ymmärtänyt, että hänellä on kohta neljä uutta aikuista kissaa, ellei uskalla niitä kenellekään luovuttaa. Mutta eikö voisi toimia asiallisesti, eikä jo puhelimessa ruveta tuomitsemaan upo-outoja ihmisiä.
Noista pentujen myyjistä vielä. Nyt en puhu rotukissojen harrastajista ja kasvattajista.
Kun Suomikin on täynnä kodittomia kissoja, miksi jotkut teettävät kissoillaan jatkuvasti pentuja ja kauppaavat niitä muutaman kolikon toivossa. Kun pennut eivät mene kaupaksi, niin ne tapetaan. Ja esim. joissakin maataloissa toimitaan vielä niin, että kun kissa poikii, pennut tapetaan ja hyvä hiirikissa jatkaa navetassa työtään...
Vahinkopentuja tulee silti aina olemaan. Vahdittukin kissa saattaa karata ja kaikenlaista sattuu. Kissat eivät koskaan tule loppumaan, mutta kodittomia saisi olla vähemmän.
Jos haluaa rokottamattoman, ilman eläinlääkärin tarkastusta ja madottamatta olevan kissan, se vain on vastuutonta. Jos taas haluaa em. jutut täyttävän kissan, SE MAKSAA. Jonkun muunko odotat jatkossakin maksavan kissasi hoitokulut? Vai aiotko antaa hoidon olla vähän niin ja näin?
Jos itse kissa onkin ilmainen, niin on silti reilua että sen uusi koti maksaa hoitokustannusten verran EDES.
Tuossa sinulle syitä, miksi ei kukaan ole ilahtunut soitteluistasi. Itse olisin paiskannut luurin korvaan.
(jota ei ikuna tule tapahtumaan), tenttaisin ostajaehdokkaan perin pohjin. Ehkä olen kamala ihminen, mutta kyse on kissan tulevaisuudesta. Olen nähnyt niin paljon välinpitämättömiä kissan omistajia, etten uskaltaisi luovuttaa omiani kuin ihmiselle, johon luotan 100% ja joka ajattelee kissanpidosta samoin kuin minä. Jos jokin pienikin juttu epäilyttäisi, en myisi. Ostajan pitää vakuuttaa myyjä sopivuudestaan juuri kyseisen eläimen omistajaksi. Ostaja ei voi sitä asiaa päättää ja siitä on turha vetää hernettä nenään.
Itseäni epäilyttäisi etenkin seuraavat asiat:
-ostaja haluaa ilmaisen tai halvan kissan (onko varaa hoitaa kissa, jos ei ole varaa edes maksaa siitä?)
-kissanpito ei saisi maksaa paljon, etsii halpaa lemmikkiä (tinkisikö ell-kuluista, ruuasta jne?)
-haluaisi mieluiten ulkokissan tai kissalla olisi muuten suuri vaara karata tms
-joku perheenjäsen vastustaa lemmikkiä
-talossa jo olevat eläimet hoidetaan vähän niin ja näin (nämäkin asiat utelisin perusteellisesti ;))
-ostaja ei oikein ole selvillä edes kissan perushoidosta
Etpä lukenut kirjoitustani kunnolla vaan syljet paperille kuviteltuja agressioitasi.
Sanoinhan, että olin OSTAMASSA pentua. Minulle on yksi ja hailee, onko tarjottavat pennut rokotettuja vai ei, madotan ja rokotutan ja leikkautan kissani joka tapauksessa. Ei pennun ottaminen siitä ole kiinni, että myyjä ei ole asiaa hoitanut. Protestoin vain sitä epäkohteliaisuutta, minkä sain heti vastaani. Miksei voida keskustella niinkuin ihminen ihmiselle.
Sinulta en kissaa ostaisikaan.
Allaolevien kommenttiesi perusteella oletin sinun etsivän ilmaista kissaa. Jos kissan OSTAA, siitä pitää MAKSAA. Hyvä jos hoidat kissasi. En siltikään ihmettele, että tuolla asenteella olet saanut huonon vastaanoton, eikä sinulle ole kissaa myyty. Se ei ole epäkohteliaisuutta, vaan eläimen hyvinvoinnin turvaamista.
"olisi pitänyt maksaa kissasta"
"jos ilmoitus on 'annetaan' -palstalla, niin miksi viime tingassa sitten yritetään vielä alkaa rahastamaan"
Millä asenteella? Minähän ihan asiallisesti kyselin lehdessä myytäväksi ilmoitettuja pentuja.
Olen muuten alkuperäisen kirjoittajan kansa samaa mieltä siitä että "jos ilmoitus on 'annetaan' -palstalla, niin miksi viime tingassa sitten yritetään vielä alkaa rahastamaan"
Sitä minäkin ihmettelen ja kerroin oman kokemukseni. Ei muuta.
Voikaatte kaikki hyvin lemmikkienne kanssa.
Meille tuli aikanaan kaksi ihan maatiaisperuskissaa sillä lailla, että paikallisen ruokakaupan ilmoitustaululla oli lappu "Annetaan kissanpentuja."
Se ensimmäinen meni kutakuinkin niin, että kun soitin numeroon ja ilmoitin olevani kiinnostunut vastaajalla oli niin kiire eroon pennuista, että toi itse ovelle puolen tunnin sisällä soitosta.
Toista piti mennä paikan päälle katsomaan ja sai valita viidestä pennusta haluamansa.
Ei ollut tenttiä, ainoastaan halusivat tietää, että olen harkinnut kunnolla. Kun sanoin olevani eläinrakas ja lupasin huolehtia niistä, se riitti.
Ei kyllä maksanutkaan mitään.
Nyt on toinen jo 13v vanhapiika ja se toinen menehtyi eläinlääkärin vastaanotolla kun ei kestänyt kasvaimen leikkausta.
Ihmetyttää vaan tuollainen tenttaaminen; joka haluaa pennun ja häneltä aletaan kyseleen kaikenkaista, kyllä siihen useimmin vastataan kaikenlaista ja miten se pennun luovuttaja sitten voi tarkistaa puhuuko hakija/ostaja totta.
Juu, nuo ilmoitustaulupennut ovat aika usein niitä, jotka heitetään seinään, ellei ottajia löydy. Eivät ole suunniteltuja, hoidettuja pentuja, jotka on eläinlääkäri tarkastanut, rokottanut ja madotettu. Eli, hoidotta ovat olleet. Hyvä että nekin joku pelastaa, tosin järkevämpää olisi leikkauttaa nartut, jottei olisi noita ei-toivottuja, joista pitää vain äkkiä päästä eroon. Emokin on harvoin hoidettu tuollaisissa tapauksissa.
Toisesta ei tosiaan voi sanoa juuta tai jaata, koska tosiaan toivat itse ovelle. Kai sekin jotain kertoo ihmisistä ettei suoraan lopetettu vaan haettiin ottajia.
Toisessa paikassa, missä käytiin itse katsomassa sai kyllä ihan asiallisen eläinrakkaan perheen vaikutelman ja pentueella oli talossa oma iso nurkkaus ja pennut osasivat jo syödä täyttä päätä kupista ja hiekkalaatikkohommat osattiin.
Rotukissat ovat juttu erikseen, mutta jotenkin noiden perusmaatiaiskissojen kohdalla ei edes odota niiden olevan eläinlääkärin tarkistamia tms. Ottaja sitten pukkaa matokuurit ja rokotuttaa ja käyttää lääkärillä jos tarvetta tulee. Mutta kyllä ainakin minun tuttavapiirissä ne ovat kyllä rakastettuja ja huolehdittuja. Vastaavasti voidaan ajatella että joku näyttelypersialainen ei olekaan omistajalleen lemmikki vaan statuksenkohottaja, jonka paikka on pois tieltä kun vieraat ei näe.
Onhan koirapuolellakin samaa, kunnon bulevardibastardi saattaa olla tosi hyvässä hoidossa ja jos puudeli ei olekaan se rotunsa paras, niin saattaa olla takapihalla ketjussa eikä kukaan edes kävelytä.
Kyllä niiden maatiaisten terveys on yhtä tärkeä kuin rotukissankin, ainakin minulle. Itsellä on sekä maatiaisia että rotukissoja. En ymmärrä tuollaista, että rotukissalla se olisi jotenkin tärkeämpää. Jos kissastaan välittää ja huolehtii, niin kyllä terveydenhoidolla pitäisi olla rodusta riippumatta merkitystä.
Minun mielestäni on täysin ymmärrettävää, että jos joku on antamassa pentuaan pois, kyselee tarkkaan, että minkälaiseen paikkaan pentu on menossa. Itse olisin kissanluovuttajan motiiveista huolissani, jos näin ei tapahtuisi. Tavallisesta maatiaiskissasta pyydetty raha ei välttämättä ole rahanhimoa, vaan monesti se summa on jonkinmoinen "henkivakuutus" kissan turvaksi. Voidaan ajatella, että jos kerran on eläimestään joutunut jotain maksamaan, niin siitä sitten huolehtii edes millin verran paremmin kuin jos se olisi ilmaiseksi tökätty oven raosta käteen.
Se, että uutta omistajaa tentataan, on vain osoitus siitä, että on itse vilpittömän kiinnostunut kissan tulevaisuudesta.
Huonot uutiset ja kokemukset tekee eläinten omistajista väkisinkin epäluuloisia. Siihen joutuu asiallisetkin eläinten haluajatkin tottumaan. Jos itse on rehellisin ajatuksin liikkeellä, niin luulisi, että ei loukkaantuisi asiasta.
Ja miksi ihmeessä kissa pitäisi aina antaa ilmaiseksi, kun itse on hoidattanut sitä eläinlääkärillä. Pieni pentukin on heti syntymästään lähtien aiheuttanut rahankulua, kyllä siihen sopii uudenkin omistajan ottaa osaa.
Ehkä tässä minua ärsytti se, että olin todellakin harkinnut tarkkaan tämän homman ja olin mielestäni paras mahdollinen koti (esim. eläinlääkärissä käynneistä ei tingitä jos eläin on sairas), rakastava ja olin yrittänyt jo pitkään löytää kissalleni kaverin ja sitten yhtäkkiä kissan etsiminenkin olikin noin vaikeaa. Minulle todellakin tuli todella roistomainen olo, vaikka olin puhelimessa kohtelias ja vastailin kaikkiin kysymyksiin mukisematta. Minä en vain ymmärrä, jotenkin ei innostanut enää soittaa yhteenkään paikkaan. Onneksi älysin mennä tuonne eläinsuojalle :)
Eivät ne langan päässä tiedä, mitä olet ennen tehnyt ja millainen olet. Mielikuva sinusta muodostetaan vain puheesi perusteella, jolloin se, ettei kissa saa maksaa mitään, kuulostaa sille, ettei terveydenhoidolla tms. ole mitään merkitystä edes alussa, eli ei todennäköisesti jatkossakaan.
Aina tottakai löytyy niitä, jotka antavat pennut ihan minne vaan kyselemättä, kunhan joku vaan vie pois.
Totta puhut tuosta puhelinjutusta. Ei välity todellinen kuva ja varmaan sekin, että olin kohtelias puhelimessa aiheutti epäluuloja, mutta kun muutamaa kissaa oli todella vaikea päästä edes katsomaan. Ihan periaatteesta en hyväksy sellaista, että jos ilmoitetaan, että täällä olisi kissa, niin ennen kuin sitä pääsee edes katsomaan, niin perutaan koko homma. Missään vaiheessa en sanonut, että kissan täytyisi olla täysin ilmainen, mutta jos ilmoitus on annetaan -palstalla niin, mielestäni silloin ei pitäisi pyytää maksua. Kissasta maksamista en todellakaan vastusta. Ehkä kissat saisivat paremman kodin ja ehkä vältyttäisiin enemmiltä huonoilta kokemuksilta.
Toisaalta voihan tuon maksuhomman ajatella myös niin, että jos kissa ei maksa mitään, niin jää enemmän rahaa sitten siihen muuhun mitä se tarvitsee, esimerkiksi rokotuksiin ja leikkaukseen. Ei ollut oma mielipiteeni, mutta kuulinpa tällaisenkin. Ei siis välttämättä tarkoita, että ilmaista vaativa ei pidä huolta lemmikistään.
Löysin tytölleni kaverin eläinsuojasta ja siellä en törmännyt minkäänlaiseen vastustukseen, siellä en ollut epäillyttävä. Maksoin kissasta, mikä ei ole mielestäni mitenkään tavatonta. Kissa saa varmemmin paremman kodin, siitä joutuu hieman maksamaan. Protestoin kirjoituksessani siis lähinnä sitä, että jos annetaan ymmärtää selvästi että kissa on ilmainen, niin silloin sen pitäisi olla. Olisin ajanut 100km luullen, ettei tarvitse maksaa mitään ja sitten täysin varautumatta olisinkin joutunut maksamaan siitä. Periaatteesta en olisi kissaa sieltä ottanut. Onneksi on muitakin, jotka ovat törmänneet samaan ongelmaan kuin minä itse. Ymmärrän toki, ettei ole helppoa löytää lemmikilleen hyvää kotia eikä siitä voi vuoren varma olla koskaan, mutta voisihan sitä edes sanoa suoraan jos kissa ei ole edes myytävänä.
Kissan hankkiminen on kuitenkin yllättävän hankalaa. En oikein ymmärrä, että meuhkataan siitä kuinka paljon kodittomia pentuja on, kun niitä on aika vaikea mistään saada!
Omaa pentuani etsiskelin puoli vuotta. Halusin nimenomaan pennun, sillä hän on meidän perheenjäsenemme ja halusin hänen kasvavan meidän kanssamme. Aikuista kissaa olisi ollut tarjolla vaikka kuinka, mutta Hesystäkään ei pentua hevillä annettu. Miksi? Aikuiset kissat tekevät varmasti huonommin "kauppansa" ja jos pentuja ei suostuta antamaan pois, pian ovat aikuisia ja sitten loppuelämänsä vailla kotia.
Onneksi tuttavan kautta maalle oli syntynyt pikkuruisia karvakasoja, joista yksi meille toimitettiin Helsinkiin asti turhia kyselemättä ja mukisematta. Maksoimme kissasta oma-alotteisesti.
Se on totta, että Helsingin seudulla kissanpennut ovat kiven alla. Kesällä ja syksyllä niitä on jonkinverran tarjolla.
Keltaisen Pörssin eläinosastolla tarjotaan myytäviä maatiaisia ja annetaan osastolla ilmaisia pentuja, tai tarjottiin ainakin muutama vuosi takaperin kun hain omani Nurmijärveläiseltä tallilta. Muualta maasta pentuja vielä löytyy sekä rahalla että ilman.
Eihän se ole mikään matka tehdä autolla päivälenkki parinsadan kilometrin päähän, tulee nähtyä uusia maisemiakin.
Joo joo, tietysti kirjoitatte, ettei kaikilla ole autoa eikä mahdollisuutta ajella satoja kilometrejä. Tietenkään ei kaikilla ole samoja mahdollisuuksia missään asiassa. Mutta niillä joilla on, ajetaanhan mökeillekin viikonloppuisin tiet turvoksissa, aika monella on mahdollisuus.
Jos minulla olisi kissanpentuja, joista pitäisi luopua, olisin varmaankin viimeisen päälle epäluuloinen. Maailma on täynnä sekopäitä, jotka haluavat jostakin syystä eläimen seurakseen eivätkä kykene niistä huolehtimaan. Onneksi leikkautin kissani jo 12v sitten, eli 12v x 4 pentua = 48 kertaa olen välttynyt epäluuloisilta ajatuksilta joita ventovieraat kissanhakijat väistämättä olisivat herättäneet.
Muuten oikein laskettu, mutta kissa voi tehdä leikkaamattomana useamman pentueen vuodessa, joten alle sadan pennun et ainakaan olisi päässyt.
...tulipa mieleen...
Jos vaan viitsii, voisi pentujen tarjoaja/myyjä käydä kuukauden taikka kahden kuluttua katsomassa millaiset olot sillä katilla on uudessa kodissa. Ainakin koirapiireissä kokemusteni mukaan aika yleinen käytäntö. =) Minimoi riskejä sekin.