Itselläni on ollut seuraavanlaisia oireita.
(jos tämä helpottaista kysyjiä)
-Tasapaino häiriöitä ja huimausta.
-Näkökentän pineneminen.
-Levottomat jalat.(myöh.myös kädet)
-Kovia päänsärkykohtauksia.
-Puutui toinen puoli kasvoista.
-Pissa vaikeuksia(välillä ei meinannu tulla ollenkaan ja sitten karkas yöllä alle)
-Istuessani pidempään puutui jalat reisistä.
-Elohiiriä siellä sun täällä.
-Pistelyä jalossa ja lantion seutuvilla.
-Äkkinäisiä nykäisyjä käsissä.
-Sormi näppäryys on kankea.
-Kielen puutuminen(puhe vaikeuksia)
-Uupumista ja heikotusta.
-Tajunnan menetyksen tunnetta.
-Muisti pätkii ja toistelen samoja asiota.
-Seksi ei kiinnosta.
-Spastisuutta ja fatiikia.
-Äkillisiä kramppi kohtauksia.(niinkuin suonenveto,mutta myös lantiossa ja jopa olkapäässä tai käsivarressa)
-Numerot ja kirjaimet välillä sekauisin.
-Tosinaaan tunne ettei osaa omaa nimeään kirjoittaa.
-Masennusta.
Tässä on nyt mitä tällähetkellä itse muistan.
Täytyy muistaa ettei ole kahta samanlaista tapausta.Se riippuu mihin plakki tulee.
Sitäpaitsi nämä kaikki ei ole kerralla vaan vaihtelee jopa päivittäin.Tämän kans on vain opittava elämään.
(jos tämä helpottaista kysyjiä)
-Tasapaino häiriöitä ja huimausta.
-Näkökentän pineneminen.
-Levottomat jalat.(myöh.myös kädet)
-Kovia päänsärkykohtauksia.
-Puutui toinen puoli kasvoista.
-Pissa vaikeuksia(välillä ei meinannu tulla ollenkaan ja sitten karkas yöllä alle)
-Istuessani pidempään puutui jalat reisistä.
-Elohiiriä siellä sun täällä.
-Pistelyä jalossa ja lantion seutuvilla.
-Äkkinäisiä nykäisyjä käsissä.
-Sormi näppäryys on kankea.
-Kielen puutuminen(puhe vaikeuksia)
-Uupumista ja heikotusta.
-Tajunnan menetyksen tunnetta.
-Muisti pätkii ja toistelen samoja asiota.
-Seksi ei kiinnosta.
-Spastisuutta ja fatiikia.
-Äkillisiä kramppi kohtauksia.(niinkuin suonenveto,mutta myös lantiossa ja jopa olkapäässä tai käsivarressa)
-Numerot ja kirjaimet välillä sekauisin.
-Tosinaaan tunne ettei osaa omaa nimeään kirjoittaa.
-Masennusta.
Tässä on nyt mitä tällähetkellä itse muistan.
Täytyy muistaa ettei ole kahta samanlaista tapausta.Se riippuu mihin plakki tulee.
Sitäpaitsi nämä kaikki ei ole kerralla vaan vaihtelee jopa päivittäin.Tämän kans on vain opittava elämään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
niin muistuttaisin että kaikkia ylläolevia oireita (miinus näkökenttäoire) on myös PALJON tavallisemmassa sairaudessa - kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Ihan vaan sen takia kun monet ko. oireita potevat lukevat palstaa ja hyvä muistaa että kaikki vastaava oireilu ei suinkaan johdu MS-taudista. Myös muita aineenvaihduntasairauksia on joissa samantyyppistä oireilua... Hyvää kevättä kaikille! :)
on. Mulla mäsä diagnoosi ollut 4 kk:tta ja oireita vasta puolitoista vuotta. Jos jonkun saisin pois se olisi tuo tajunnan menetyksen tunne/huimaus, sen antaisin ilomielin pois. Se on traumaattista kun ei tiedä pyörtyykö vai ei ja iskee missä vaan.
Tuo ulos anti takkuilee monesti Oli tarkoitus tuon näkökenttä muutos kohdalla mainita myös näköhermontulehdus.Joka paranee pulssihoidolla melkein ennalleen.Ainakin omalla kohdalla.
Halusin nuo siat tiedoksi koska itse olen joutunut ottamaan asioista selvää ja ollut tavallaan utelias.Hyvä niin koska olisin todella säikähtnyt,kun meni hetkeksi näkö toisesta silmästä ja seuraavana päivänä uudestaan.
Oli eilen yhteydessä omaan hoitajaan ja kyselin,että onko olemassa opasta MS-potilaille josta näkisi milloin on syytä ottaa yhteys neurolle.Hän sanoi,että sellainen on tulossa joskin ei ihan täydellinen.Se on jo hyvä apu!!
Eikö tosiaan tule kiusallisia tilanteita.
Viimeksi kyllä selvisi syy kohdallani siten,että oli suola ja neste vajaus.
Se olo on kuin humalaisella.Tasapaino tahtoopi pettää.Pitää koko ajan ajatella,että saa jostain kiinni jos kaatuu.Olen kyllä kaatunutkin ja pahasti.Ensi oireet tuli jo yli 20-vuotta sitten.
Mutta ei tämä maailma tähän kaadu.
On vielä paljon vaikeimpiakin sairauksia.
Itse kyllä hepotuin,kun annettiin diaknoosi.
Luulin itse jo olevani luulosairas.Ja varmaan TK:ssa luulivatkin.Nyt kyllä ymmärrän heitäkin.
Olen myös sairastanut kilpirauhasen tulehduksen kauan sitten,että kyllä siinä on aika paljon samanlaisia oireita.
Tämä oli lähinnä tarkoitus lähettää niille joilla on MS todettu!
Millä perusteella sitten ms-diagnoosi tehdään? Noilla oireillako se tehdään? Kertomiasi oiretahan on useimmilla keski-ikäisillä ja varmasti jokaisella vanhuksella.
Tietenkin eihän sitä tuon perusteella voi tehdä.Neurolla tehdään pään MRI-kuvaus ja likvor näytehän näyttää ne muut arvot sen olemassa olosta.Lähinnä laitoin tuon koska vuosia sitten,kun itseltä löydettiin tämä niin silloin ei ollut niin paljoa vielä tietoa.Sitä oli vähän hukassa.Enkä ole asiantuntija vaan MS-tautia sairastava.Eikä ne puutumiset ja muutkaan ole pysyviä.Ne vaihtelee ja muuttuu ajan oloon.
Ei se mikään kuolemantuomio ole jos on MS-tauti.
Elää vaan normaalia elämää eikä koko ajan mieti sitä.Titenkin sen jokainen kokee eri tavalla.Mutta vuosien aikana siihen sopeutuu.
älyttömän paljon oireita sulla ollut! Miten kaikki nuo pysyy hallinnassa vai pysyykö ne? Mitä lääkitystä käytät mihinkin oireeseen? Lähinnä kiinnostaa lääke tuohon puutumiseen/tunnottomuuteen, koska itselläni on sellaisia kasvojen alueella.
Tärkein kysymys: Mikä on vointisi nykyään? Oletko työelämässä? Harrastatko mitään? Ja minkä tyypin ms sulla on?
Mulla epäillään ms:ää magneettikuvien perusteella ja mun ainut oire on kasvojen oikean puolen puutuminen/tunnottomuus. Lähinnä huuli, leuka ja poski. Millä lääkkeellä sulla hoidetaan tätä tunnottomuutta/puutumista?
Ei siihen puutuiluun ole mitään lääkettä.
Ajanoloon se häviää itsestään.Eli on välillä pois.Jos menee kunto todella hunoksi olen käynyt siinä pulssihoidossa.
Itse pystyy aika paljon vaikuttamaan ruokavaliolla ja jumpalla.Olen sen jumpan ottanut ihan tavaksi joka aamu.
Päällepäin ei huomaa ollenkaan,että sairastan tällaista koko ajan etenevää Ms-tautia.
Olen tällä hetkellä eläkkeellä.
Lenkillä käynti on lähinnä se harrastus nykyään.
TK:n jumpassa käyn myös kerran viikossa.
Fatiikkiin on Atarin lääkitys.Ei muuita lääkkeitä.
oletpa "reippaassa" kunnossa kun ajattelee, että olet jo 20 vuotta sairastanut! Ja kiva kuulla sekin asia, että sairaus ei näy ulospäin!! Mä itse pelkään, että joudun rullatuoliin 5 tai 10 vuoden kuluttua! Mutta tämäkin kauhukuva johtuu kai siitä, että en tiedä sairaudesta tarpeeksi ja koska en tunne ketään joka sairastaisi...
Mulla itselläni on ONNEKSI terveet elämäntavat: harrastan aika rankkaa fyysistä liikuntaa 3-5 kertaa viikossa. Ja suurin pelkoni onkin, jos liikuntakyky häviää. Se olisi mulle sama kuin kuolema, jos ei fyysinen, niin ainakin henkinen sellainen!! Ja mä pelkään ihan hulluna diagnoosia tästä taudista!!!! Eli mulle diagnoosi EI OLISI helpotus, koska flunssaa pahempaa mulla ei ole koskaan ollut. Sun tapauksessa diagnoosin saaminen oli varmasti "helpotus"...
että jokaisen taudinkuva on erilainen. Joku kävelee vielä 20 vuoden jälkeen ja toinen joutuu turvautumaan apuvälineisiin parin vuoden jälkeen. Pelkäämällä ei voita mitään! Eihän elämästä tiedä koskaan muutenkaan, miksi siis panikoida?
niinhän se on... jokaisen taudinkuva on erilainen... Se tässä taudissa onkin niin pelottavaa, kun tulevaisuudesta ei tiedä!! Olisi paljon helpompaa, kun olisi jonkinlaisia ennusteita taudin etenemisen suhteen. Nyt saa joka päivä pelätä, että mitähän seuraavaksi, huh...
...muka helpompaa jos tulevaisuuden tietäisi? Mä ainakin mielummin elän päivä kerrallaan, kuin kuulisin nyt jo, et ei oo mitään saumaa...
Pelästyyhän sitä joka kerta, kun tää ilmottelee itestään, mut otan kuitenkin vastaan ennemmin pala kerrallaan...
Se on pyörätuoli, ei rullatuoli. Terveisin pyörätuolia käyttävä.