Vaikka tarinan nimi onkin Katariina Kauhulan elämä, tässä osassa päähenkilönä on Michaelin vaimo.
OSA 3
Michaelin vaimo Charisse istui huolestuneena keittiön pöydän ääressä. Kello oli jo puoli kolme yöllä, eikä Michael ollut tullut kotiin. Michael ei ollut koskaan viipynyt missään näin kauan.
Charisse kuuli askelten ääniä rappusten luota.
- Äiti, missä isi on? Charissen ja Michaelin tytär Joan oli tullut alakertaan.
- Joan-kulta, sinun pitäisi olla nukkumassa.
- Mutta isi ei tullut antamaan hyvänyön halausta.
- Isä tulee varmasti ihan kohta, Charisse totesi enemmän itselleen kuin Joanille. – Mene nyt nukkumaan.
Joan juoksi yläkertaan omaan huoneeseensa. Charisse jäi keittiöön.
Charisse heräsi aamulla lintujen lauluun. Hän huomasi nukahtaneensa keittiön pöydän ääreen.
Charisse hiipi yläkertaan varoen, ettei herättäisi Joania. Hän meni makuuhuoneeseen katsomaan, olisiko Michael tullut jo kotiin. Charissen suruksi huone oli tyhjä ja sänkyynkään ei ollut koskettu.
- Nyt minä kyllä soitan poliisille, Charisse ajatteli ja meni takaisin alakertaan. Hän otti luurin käteensä ja näppäili poliisiaseman numeron.
- Poliisiasemalla, kuului luurin toisesta päästä
- Charisse Williams tässä huomenta, Charisse sanoi.
- Hyvää huomenta.
- En nyt sanoisi niin hyvää huomenta. Mieheni Michael on kadonnut…
- Milloin näitte hänet viimeksi?
- Eilen illalla kahdeksan maissa. Hän lähti kävelylle keskuspuistoon, Charisse sanoi yrittäen olla itkemättä.
- Ahaa. Jotta voimme tehdä hänestä katoamisilmoituksen, voitteko antaa miehenne tuntomerkit.
- Nimi Michael Williams, 26-vuotias, mustat puolipitkät hiukset, ruskeat silmät ja 182 senttimetriä pitkät, Charisse luetteli.
- Mitkä vaatteet miehellänne oli kävelylle lähtiessä päällä.
- Vihreä paita ja farkut.
- Selvä. Teemme parhaamme löytääksemme miehenne.
- Kiitos.
Charisse laittoi luurin paikalleen ja meni valmistamaan aamupalaa.
Seuraavana päivänä noin kolmen aikoihin Williamsin ovikello soi. Joan avasi oven.
- Päivää. Onko äitisi kotona?
- On, Joan vastasi ja meni hakemaan äitiään.
- Äiti, joku pullea sinipukuinen mies kysyy sinua.
Charisse meni ulko-ovelle.
- Ilmoititteko miehenne Michael Williamsin kadonneeksi eilen aamulla?
- Kyllä, kyllä ilmoitin. Oletteko löytäneet Michaelin?
- Olemme tehneet hänestä kyllä havaintoja. Tosin hän on, öhöm, hieman muuttunut. Saimme otettua hänestä kuvan myöhään eilen illalla. Onko tämä miehenne? poliisi näytti kuvaa Charisselle.
- Ei, tämä ei voi olla totta! Charisse huudahti kauhuissaan. Kyyneleet alkoivat virrata Charissen poskia pitkin. – Ei ole mitenkään mahdollista! Ei, ei, ei! Minähän sanoin, että hänen täytyy olla varovainen!
Nyt Charisse oli jo niin hysteerinen, että lyyhistyi lattialle itkemään.
- Olen pahoillani. Tämän on todella harvinaista. Me yritämme löytää miestänne purreen vampyyrin.
Poliisi talutti Charissen sohvalle ja lähti.
Selviääkö Michael?
OSA 3
Michaelin vaimo Charisse istui huolestuneena keittiön pöydän ääressä. Kello oli jo puoli kolme yöllä, eikä Michael ollut tullut kotiin. Michael ei ollut koskaan viipynyt missään näin kauan.
Charisse kuuli askelten ääniä rappusten luota.
- Äiti, missä isi on? Charissen ja Michaelin tytär Joan oli tullut alakertaan.
- Joan-kulta, sinun pitäisi olla nukkumassa.
- Mutta isi ei tullut antamaan hyvänyön halausta.
- Isä tulee varmasti ihan kohta, Charisse totesi enemmän itselleen kuin Joanille. – Mene nyt nukkumaan.
Joan juoksi yläkertaan omaan huoneeseensa. Charisse jäi keittiöön.
Charisse heräsi aamulla lintujen lauluun. Hän huomasi nukahtaneensa keittiön pöydän ääreen.
Charisse hiipi yläkertaan varoen, ettei herättäisi Joania. Hän meni makuuhuoneeseen katsomaan, olisiko Michael tullut jo kotiin. Charissen suruksi huone oli tyhjä ja sänkyynkään ei ollut koskettu.
- Nyt minä kyllä soitan poliisille, Charisse ajatteli ja meni takaisin alakertaan. Hän otti luurin käteensä ja näppäili poliisiaseman numeron.
- Poliisiasemalla, kuului luurin toisesta päästä
- Charisse Williams tässä huomenta, Charisse sanoi.
- Hyvää huomenta.
- En nyt sanoisi niin hyvää huomenta. Mieheni Michael on kadonnut…
- Milloin näitte hänet viimeksi?
- Eilen illalla kahdeksan maissa. Hän lähti kävelylle keskuspuistoon, Charisse sanoi yrittäen olla itkemättä.
- Ahaa. Jotta voimme tehdä hänestä katoamisilmoituksen, voitteko antaa miehenne tuntomerkit.
- Nimi Michael Williams, 26-vuotias, mustat puolipitkät hiukset, ruskeat silmät ja 182 senttimetriä pitkät, Charisse luetteli.
- Mitkä vaatteet miehellänne oli kävelylle lähtiessä päällä.
- Vihreä paita ja farkut.
- Selvä. Teemme parhaamme löytääksemme miehenne.
- Kiitos.
Charisse laittoi luurin paikalleen ja meni valmistamaan aamupalaa.
Seuraavana päivänä noin kolmen aikoihin Williamsin ovikello soi. Joan avasi oven.
- Päivää. Onko äitisi kotona?
- On, Joan vastasi ja meni hakemaan äitiään.
- Äiti, joku pullea sinipukuinen mies kysyy sinua.
Charisse meni ulko-ovelle.
- Ilmoititteko miehenne Michael Williamsin kadonneeksi eilen aamulla?
- Kyllä, kyllä ilmoitin. Oletteko löytäneet Michaelin?
- Olemme tehneet hänestä kyllä havaintoja. Tosin hän on, öhöm, hieman muuttunut. Saimme otettua hänestä kuvan myöhään eilen illalla. Onko tämä miehenne? poliisi näytti kuvaa Charisselle.
- Ei, tämä ei voi olla totta! Charisse huudahti kauhuissaan. Kyyneleet alkoivat virrata Charissen poskia pitkin. – Ei ole mitenkään mahdollista! Ei, ei, ei! Minähän sanoin, että hänen täytyy olla varovainen!
Nyt Charisse oli jo niin hysteerinen, että lyyhistyi lattialle itkemään.
- Olen pahoillani. Tämän on todella harvinaista. Me yritämme löytää miestänne purreen vampyyrin.
Poliisi talutti Charissen sohvalle ja lähti.
Selviääkö Michael?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jatka :) Hyvä tarina.
*otsikko*