Olen aikuinen tytär jonka viisikymppinen äiti ryyppää taas. Hän on selkäkipujen takia sairaslomalla ja nyt on 3. päivä meneillään. Hän soittelee toiselle biologiselle tyttärelleen, jonka on synnytettyään luovuttanut pois ja ryyppää tällä kertaa sillä varjolla.
Avioliitto kariutui vuosia sitten ja suhde muihin läheisiin paitsi aikuiseen veljeeni joka hänen kanssaan vielä asuu, on etäinen. Koti on läävä, jossa harvemmin siivotaan ja ketään ei kylään kutsuta.
Terveys (selkä ja moni moni muu) reistailee, ja kaikki johtunee alkoholin aiheuttamista seurauksista, jota hän ei tietenkään myönnä kuten ei alkoholismiaankaan. Töissä hän käy ja kaikki vapaat luultavasti tissuttelee. Itse en enää soittele kuin joskus harvoin töihin jossa hän on selvin päin.
Töissäkin ongelma on tiedossa, mutta ihmetyttää ettei terveydenhuoltoalalla ohjata hoitoon, kun töistä poissaoloihin liittyy ryyppääminen.
Olen ymmärrärtänyt ettei alkoholistia voi auttaa kukaan kuin hän itse ja hänelle hoitoon menemisestä on silloin tällöin puhuttukin vuosien aikana, mutta hän kieltää koko asian ja alkaa syyttää muita, kuten tautiin ilm. kuulunee. Kysyisin kuitenkin löytyykö täältä jotain vinkkiä miten hänet saisi heräämään ajattelemaan esim. hoitoa. Vai onko minun vaan annettava asian olla ja odotettava hautajaisia. Ensi viikolla ajattelin ilmoittaa työnantajalle mistä sairaslomalla on kyse. Al-anoniinkin kannattaisi varmaan ottaa yhteyttä.
Avioliitto kariutui vuosia sitten ja suhde muihin läheisiin paitsi aikuiseen veljeeni joka hänen kanssaan vielä asuu, on etäinen. Koti on läävä, jossa harvemmin siivotaan ja ketään ei kylään kutsuta.
Terveys (selkä ja moni moni muu) reistailee, ja kaikki johtunee alkoholin aiheuttamista seurauksista, jota hän ei tietenkään myönnä kuten ei alkoholismiaankaan. Töissä hän käy ja kaikki vapaat luultavasti tissuttelee. Itse en enää soittele kuin joskus harvoin töihin jossa hän on selvin päin.
Töissäkin ongelma on tiedossa, mutta ihmetyttää ettei terveydenhuoltoalalla ohjata hoitoon, kun töistä poissaoloihin liittyy ryyppääminen.
Olen ymmärrärtänyt ettei alkoholistia voi auttaa kukaan kuin hän itse ja hänelle hoitoon menemisestä on silloin tällöin puhuttukin vuosien aikana, mutta hän kieltää koko asian ja alkaa syyttää muita, kuten tautiin ilm. kuulunee. Kysyisin kuitenkin löytyykö täältä jotain vinkkiä miten hänet saisi heräämään ajattelemaan esim. hoitoa. Vai onko minun vaan annettava asian olla ja odotettava hautajaisia. Ensi viikolla ajattelin ilmoittaa työnantajalle mistä sairaslomalla on kyse. Al-anoniinkin kannattaisi varmaan ottaa yhteyttä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Omat vanhempani alkoholisteja, äitilläni ei juuri tällä hetkellä ole ongelmaa. Silti jos kerran alkoholisti, aina alkoholisti. Valitettavasti parantumisennuste alkoholismin suhteen on todella synkkä, varsinkin jos äitisi ei edes myönnä ongelmaa. Toivotaan parasta...
Kiitos kommentista. Näinhän se on ettei asialle oikein mitään voi.
Kysyisin sinulta vielä, jos vanhempasi on alkoholisteja ja äidilläsi ei juuri tällä hetkellä ongelmaa, mikä on saanut hänet paremmille poluille?
Hei!
Olen samassa jamassa Sun kanssa. Paitsi kyseessä on mieskaverini, joka ryyppää. Käy kyllä töissä, ja luulee hoitavansa ne. Toisin on kuitenkin asiat. On kerran tehnyt "parannuksen" näiden parin seurusteluvuoden aikana, mutta tilanne on käynyt taas sietämättömäksi. Välillä meni vähemmän juomisen merkeissä ja aina uskon että josko nyt lopettaisi, mutta ei.
Olen täysin loppuun palanut koko tilanteeseen. Tänää on menossa viides päivä putkeen kun juo, en muista näin pitkää putkea. En tiedä enää mitä tehdä. Ei alkoholistin päätä voi kääntää kukaan muu kuin alkoholisti itse. Surullista mutta totta!
Hei, kiitos kommenteista. Ikävä kuulla että siellä 5. päivä meneillään. Olen huomannut näistä putkista että kun niitä on alkanut tulla ne useimmiten ajan myötä pitenevät ja toistuvat useimmin. Kevät näyttää olevan varma aika. Vuosi sitten juuri samaan aikaan oli samasta "syystä" johtuva täysin samalainen putki.
Voimia sinne.
asiallista kysymystäsi, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että työnantajalle ilmoittaminen ei auta. Nyky-yhteiskunnassa melkein työstä riippumatta ei juurikaan mitään hoitoonohjausta käytetä, vaan joutuu sitten "listoille" ja heti ensimmäisen tilaisuuden tullen annetaan kenkää alkoholiongelmaiselle. Sama on lopputulos monasti mahdollisen hoitoonohjauksen jälkeenkin.
Olen melko varma, että suunnittelemasi ilmoitus johtaa hänen työsuhteensa loppumiseen hyvin pian muodossa jos toisessa. Se taas johtaa hänen katkeroitumiseensa, ja juomisen lisääntymiseen.
Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä että tämänpäivän työelämässä mainitsemallasi tavalla voi käydä, mutta terveydenhuoltoalan pitäisi auttaa asiakkaita aa-asioissa, niin ajattelin että auttaisivat myös työntekijäänsä. Ja virasta ei voi laittaa yhtä helposti pois kun esim. yksityissektorilta.
seurakunnassa autetaan hoitoon tms.ihmisläheisissä työpaikoissa..Meillä kotona alkaa nyt juuri neljäs viikko...jurrihommissa..työttömänä nyt..olen eronnut ja uudelleen pariutunut saman kumpppanin kanssa...olen alkoholistin lapsi..alkoholistin vai tuurijuopon,mikä ero?vaimo.Olen taas menettämässä otettani..vieläkö minä sittenkin lähden omille poluilleni...en ollut harhassa,mutta rakkaus ei kyllä taida sittenkään voittaa kaikkea.. en osaa kuitenkaan kuvitella,että joku muu olisi mieheni..jonkinasteisesta riippuvuudesta kyllä olen päässyt..Hoh.Hoh.
Äidilläsi menee juuri niin kuin on mennäkseen. Sairaus on hoitamattomana aina ennenaikaiseen kuolemaan johtava. Ota se samalla tavalla kuin ottaisit, jos äidilläsi olisi todettu vakava fyysinen sairaus, vaikkapa pahanlaatuinen syöpä tai etenevä reuma.
Mitä läheinen tällaisessa tapauksessa voi? Eipä juuri muuta, kuin rukoilla sairaan puolesta. Tauti ei parane, olimmepa me kuinka suunniltamme huolesta tahansa.
Kannattaa siis antaa alkoholistin juoda aivan rauhassa ja pitää huolta vain omista asioistaan. On järkevää olla lievittämättä juomisesta aiheutuvia hankaluuksia. Ei siis lainata tai anneta rahaa, ei siivota, ei selitetä mitään työnantajille, sukulaisille tai naapureille, eikä muutenkaan poisteta juomisesta aiheutuvia hankaluuksia.
Oma vuosien takainen naisystäväni raitistui muutama kuukausi sitten ja vasta sen jälkeen, kun kaikki läheiset omat lapset mukaan lukien olivat panneet välit poikki hänen kanssaan, koska eivät enää jaksaneet kännisen jorinoita, selityksiä ja sairaalareissuja. Julmaa, mutta tehokasta. Uskallatteko kokeilla?
Sama nainen joka raivopäisesti kielsi kaikki ongelmansa vielä puoli vuotta sitten opettelee nyt olemaan ilman alkoholia päivän kerrallaan. Vähitellen ystävät palaavat ja lisäksi hän on saanut lukuisia uusia ystäviä uusissa raittiissa ympyröissään.
Vihdoin on putki poikki, mutta myös sairasloma lopuillaan ja naama nyt mustana kaatumisesta jne...
Olen harjoittanut pitkään tylyä linjaa ja ollut tekemättä mitään yllämainituista palveluista, kämpilläkään en ole käynyt pariin vuoteen...
Olen samaa mieltä että suhteet poikki vaan kun ei jaksa, mutta jos muu perhe ei ole samoilla linjoilla, on seurauksena ollut se että leimautuu sitten ainoana kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Mutta linja pitää leimasta huolimatta.