Äkillinen tykytys

Kuvailit hyvin SVT:hin liittyviä asioita. Itse olen alkuvuodesta käynyt Holterissa, ja siinä on todettu SVT:tä ja eteisperäisiä lisälyöntejä. Olen joskus huomannut aikamoista epätasaisuutta sykkeessä, mutta olettanut sen olevan noitten kahden em. rytmihäiriötyypin vaihtelua. Onko niin, että eteisvärinä erottuisi selvästi ja olisi niin epämukava, että sitä ei voi sekoittaa SVTn ja lisälyöntien sekamelskaan?

Itselläni on nyt toinen beetasalpaaja koetteilla, mutta jonkin verran rytmihäiriöitä tulee vielä senkin läpi. Osaatko sanoa, millä kriteereillä siirrytään beetasalpaajista jäädytys/polttohoitoon? Olettaisin, että jos joko lääkkeet eivät auta riittävästi tai niistä tulee sivuvaikutuksia, mutta tapahtuuko päätös enemmänkin subjektiivinen arvion varassa vai perustuuko se esim. lisätutkimusten antamiin lääketieteellisiin kriteereihin? Omat riskinsähän siinäkin hoitomuodossa ovat, mutta kuulostaisi houkuttelevalta päästä lääkkeistä ja rytmihäiriöistä eroon.

osaatko kertoa.. kirjoitti:

Kuvailit hyvin SVT:hin liittyviä asioita. Itse olen alkuvuodesta käynyt Holterissa, ja siinä on todettu SVT:tä ja eteisperäisiä lisälyöntejä. Olen joskus huomannut aikamoista epätasaisuutta sykkeessä, mutta olettanut sen olevan noitten kahden em. rytmihäiriötyypin vaihtelua. Onko niin, että eteisvärinä erottuisi selvästi ja olisi niin epämukava, että sitä ei voi sekoittaa SVTn ja lisälyöntien sekamelskaan?

Itselläni on nyt toinen beetasalpaaja koetteilla, mutta jonkin verran rytmihäiriöitä tulee vielä senkin läpi. Osaatko sanoa, millä kriteereillä siirrytään beetasalpaajista jäädytys/polttohoitoon? Olettaisin, että jos joko lääkkeet eivät auta riittävästi tai niistä tulee sivuvaikutuksia, mutta tapahtuuko päätös enemmänkin subjektiivinen arvion varassa vai perustuuko se esim. lisätutkimusten antamiin lääketieteellisiin kriteereihin? Omat riskinsähän siinäkin hoitomuodossa ovat, mutta kuulostaisi houkuttelevalta päästä lääkkeistä ja rytmihäiriöistä eroon.

Olen sairaalassa nähnyt ihmisiä, jotka ovat todella heikossa kunnossa eteisvärinän yllättäessä. Siis vessassa käynti on jo tosi tuskallista, hengästyttää ihan kamalasti jne. Toiset tarinat ovat taas tyyliin: "Oltiin työkavereiden kanssa röökillä aamutuimaan ja siinä tunsin, kuinka se alkoi. Tein vielä työpäivän loppuun (raksamies) ja päätin sitten tulla täällä käymään, kun ei jaksanut niin paljon nostella kuin ennen."

On siis ilmeisesti tosi yksilöllistä, miten eteisvärinä vaikuttaa. Periaatteessa rytmihäiriön tyypillä ei ole merkitystä, jos kohtaukset ovat lyhyitä eivätkä aiheuta vaikeita oireita. Niille ei kuitenkaan tehdä mitään, jos ne menevät itsekseen ohi. Eteisvärinän suurin riski on kasavava tulppavaara, joka kuitenkin alkaa olla merkittävä vasta vuorokauden kestäneissä eteisvärinöissä.

Itselläni on ollut pahimpina aikoina yli 5000 lisälyöntiä vuorokaudessa ja siihen päälle SVT:tä. On todellakin vaikeaa sanoa, onko mukana myös eteisvärinää yms. Tarkkaan diagnostiikkaan tarvittaisiin EKG:tä, mutta tietysti sellaisen saaminen jatkuvasti on hankalaa/epätarkoituksenmukaista.

Beetasalpaajista siirrytään polttoihin todellakin subjektiivisten tuntemusten perusteella. Siis silloin, kun lääke ei tunnu auttavan ja tilanne on kovin paljon elämää haittaava. Toki riittävää näyttöä pitää olla EKG-nauhojen yms. muodossa, jotta hoitoa aletaan harkita.

Johtaradan polttaminen/jäädytys on nykyisellään niin turvallinen ja hyvä toimenpide, että siihen aletaan aiempaa selvästi herkemmin. Yhdeksän kymmenestä saa avun. Lopuista suurimmalla osalla nähdään jo hoitovaiheessa, että rata sijaitsee niin lähellä jotakin tärkeää rataa, että sitä ei voida alkaa tuhota tai sitten muista syistä tuhoaminen ei onnistu, vaikka sitä yritetään. Tällöinkin jäädyttäminen selvästi tarkempana toimenpiteenä voi tuoda avun.

Pienellä osalla epäonnisuneista katkaistaan vahingossa tärkeä johtorata, jolloin joudutaan asentamaan tahdistin. Lisäksi minimaalisena riskinä ovat mahdollisesti sydämen sisään syntyneen hyytymän sysääminen liikkeelle ja sen joutuminen väärään paikkaan tai jonkin vaarallisen rytmihäiriön käynnistyminen, kun sydäntä joudutaan lääkkein ja sähköllä ärsyttämään, jotta nähtäisiin missä häiriö käynnistyy.

Em. riskit ovat kuitenkin suurimmat muuten sydänsairaalla potilaalla ja esimerkiksi sydäninfarktiarpi voi yllättävästi ja kohtalokkaasti johtaa impulsseja väärin. Muuten tervesydämisen ihmisen SVT:n poistoon ablaatio on kuitenkin erinomainen ja turvallinen hoitokeino.

Jos oireisto on hankala ja elektrofysiologisista toimenpiteistä ei saada apua, jää jäljelle vielä vahvempi lääkehoito. Cordarone-lääke on vaihtoehto, jota tänä päivänä on alettu käyttää yhä enemmän vaikeissa tapauksissa. Se on vanha ja vähän pahamainen lääke, mutta pienellä annoksella mainettaan selvästi parempi. Cordaronella on paljon sydämen ulkoisia sivuvaikutuksia. Vaarallisin niistä on keuhkojen arpeuma, jolloin hengittäminen käy vaikeaksi. Lähes kaikille potilaille tulee ihon valoarkuutta ja värikehien näkymistä silmissä pimeällä. Sydämen kannalta lääke on kuitenkin turvallinen ja sen avulla voidaan korjata rytmejä, joihin eivät muut hoidot ole tehonneet.

Lääke-esimerkki oli vain siksi, että halusin sanoa, että nykyisin on paljon hoitovaihtoehtoja ja beetasalpaajat ovat todellakin vain tien alku. Niiden jälkeen on olemassa monia muita apukeinoja aina avosydänleikkaukseen asti (josta en ala tässä sen enempää kertoa).

Vaikka olo sekavien rytmien kanssa tuntuu hankalalta, on hyvä kuitenkin tietää, että asialle voidaan tehdä paljonkin, kun alkaa tuntuu siltä, että normaali eläminen ei enää kertakaikkiaan onnistu. Aikaa tämän kaiken läpikäyntiin toki menee kauan, kuukausiakaupalla. Se voi olla tosi turhauttavaa, jos auttavaa hoitoa ei löydy.

Jukka kirjoitti:

Olen sairaalassa nähnyt ihmisiä, jotka ovat todella heikossa kunnossa eteisvärinän yllättäessä. Siis vessassa käynti on jo tosi tuskallista, hengästyttää ihan kamalasti jne. Toiset tarinat ovat taas tyyliin: "Oltiin työkavereiden kanssa röökillä aamutuimaan ja siinä tunsin, kuinka se alkoi. Tein vielä työpäivän loppuun (raksamies) ja päätin sitten tulla täällä käymään, kun ei jaksanut niin paljon nostella kuin ennen."

On siis ilmeisesti tosi yksilöllistä, miten eteisvärinä vaikuttaa. Periaatteessa rytmihäiriön tyypillä ei ole merkitystä, jos kohtaukset ovat lyhyitä eivätkä aiheuta vaikeita oireita. Niille ei kuitenkaan tehdä mitään, jos ne menevät itsekseen ohi. Eteisvärinän suurin riski on kasavava tulppavaara, joka kuitenkin alkaa olla merkittävä vasta vuorokauden kestäneissä eteisvärinöissä.

Itselläni on ollut pahimpina aikoina yli 5000 lisälyöntiä vuorokaudessa ja siihen päälle SVT:tä. On todellakin vaikeaa sanoa, onko mukana myös eteisvärinää yms. Tarkkaan diagnostiikkaan tarvittaisiin EKG:tä, mutta tietysti sellaisen saaminen jatkuvasti on hankalaa/epätarkoituksenmukaista.

Beetasalpaajista siirrytään polttoihin todellakin subjektiivisten tuntemusten perusteella. Siis silloin, kun lääke ei tunnu auttavan ja tilanne on kovin paljon elämää haittaava. Toki riittävää näyttöä pitää olla EKG-nauhojen yms. muodossa, jotta hoitoa aletaan harkita.

Johtaradan polttaminen/jäädytys on nykyisellään niin turvallinen ja hyvä toimenpide, että siihen aletaan aiempaa selvästi herkemmin. Yhdeksän kymmenestä saa avun. Lopuista suurimmalla osalla nähdään jo hoitovaiheessa, että rata sijaitsee niin lähellä jotakin tärkeää rataa, että sitä ei voida alkaa tuhota tai sitten muista syistä tuhoaminen ei onnistu, vaikka sitä yritetään. Tällöinkin jäädyttäminen selvästi tarkempana toimenpiteenä voi tuoda avun.

Pienellä osalla epäonnisuneista katkaistaan vahingossa tärkeä johtorata, jolloin joudutaan asentamaan tahdistin. Lisäksi minimaalisena riskinä ovat mahdollisesti sydämen sisään syntyneen hyytymän sysääminen liikkeelle ja sen joutuminen väärään paikkaan tai jonkin vaarallisen rytmihäiriön käynnistyminen, kun sydäntä joudutaan lääkkein ja sähköllä ärsyttämään, jotta nähtäisiin missä häiriö käynnistyy.

Em. riskit ovat kuitenkin suurimmat muuten sydänsairaalla potilaalla ja esimerkiksi sydäninfarktiarpi voi yllättävästi ja kohtalokkaasti johtaa impulsseja väärin. Muuten tervesydämisen ihmisen SVT:n poistoon ablaatio on kuitenkin erinomainen ja turvallinen hoitokeino.

Jos oireisto on hankala ja elektrofysiologisista toimenpiteistä ei saada apua, jää jäljelle vielä vahvempi lääkehoito. Cordarone-lääke on vaihtoehto, jota tänä päivänä on alettu käyttää yhä enemmän vaikeissa tapauksissa. Se on vanha ja vähän pahamainen lääke, mutta pienellä annoksella mainettaan selvästi parempi. Cordaronella on paljon sydämen ulkoisia sivuvaikutuksia. Vaarallisin niistä on keuhkojen arpeuma, jolloin hengittäminen käy vaikeaksi. Lähes kaikille potilaille tulee ihon valoarkuutta ja värikehien näkymistä silmissä pimeällä. Sydämen kannalta lääke on kuitenkin turvallinen ja sen avulla voidaan korjata rytmejä, joihin eivät muut hoidot ole tehonneet.

Lääke-esimerkki oli vain siksi, että halusin sanoa, että nykyisin on paljon hoitovaihtoehtoja ja beetasalpaajat ovat todellakin vain tien alku. Niiden jälkeen on olemassa monia muita apukeinoja aina avosydänleikkaukseen asti (josta en ala tässä sen enempää kertoa).

Vaikka olo sekavien rytmien kanssa tuntuu hankalalta, on hyvä kuitenkin tietää, että asialle voidaan tehdä paljonkin, kun alkaa tuntuu siltä, että normaali eläminen ei enää kertakaikkiaan onnistu. Aikaa tämän kaiken läpikäyntiin toki menee kauan, kuukausiakaupalla. Se voi olla tosi turhauttavaa, jos auttavaa hoitoa ei löydy.

Sain niistä sekä vahvistusta omille käsityksilleni että paljon uuttakin tietoa.

Sinulla tilanne on kaiketikin paljon hankalampi, mutta minäkin olen jo vähän kyllästynyt näihin vaihteleviin rytmeihin. Toisinaan - kuten tällä hetkellä - olo on ihan hyvä ja terve, mutta sillä hetkellä kun häiriöt jyräävät, tekee mieli samalta istumalta lähteä lääkärin pakeille. Esim. eilen pompotteli iltapäivällä, viime yönä aamuyöllä valvotutti ja tänään koko iltapäivän vaihtelevasti svt:tä. Melkein kuin SVT:t olisivat lisääntyneet beetasalpaajien aikana, vaikka ei kai sen pitäisi itse lääkkeisiin liittyäkään.

En ole tähän mennessä tavannut kardiologia, mutta kaipa aika täytyy varata, jos nämä uudetkaan beetasalpaajat eivät ala toimia paremmin. Mutta ihan lohdulliselta tuntuu, että hyviä hoitokeinoja on.

Jos vielä jaksat vastailla, kiinnostaisi ihan vaan yleisestä mielenkiinnosta kuulla erotusdiagnooseista: eli olenko käsittänyt oikein, että WPW:ssä on selvä erillinen johtorata ja että diagnoosi tehdään jonkin tietyn EKG-poikkeaman perusteella? Entä millä kriteereillä rytmihäiriöiden voidaan katsoa johtuvan paniikkihäiriöstä - sitäkin diagnoosia tuntuu olevan paljon?

(En huomannut mainita äskeisessä viestissäni, että en ollut ketjun aloittaja, mutta varmaan huomasitkin sen.)

monipuolisista kommenteistasi. kirjoitti:

Sain niistä sekä vahvistusta omille käsityksilleni että paljon uuttakin tietoa.

Sinulla tilanne on kaiketikin paljon hankalampi, mutta minäkin olen jo vähän kyllästynyt näihin vaihteleviin rytmeihin. Toisinaan - kuten tällä hetkellä - olo on ihan hyvä ja terve, mutta sillä hetkellä kun häiriöt jyräävät, tekee mieli samalta istumalta lähteä lääkärin pakeille. Esim. eilen pompotteli iltapäivällä, viime yönä aamuyöllä valvotutti ja tänään koko iltapäivän vaihtelevasti svt:tä. Melkein kuin SVT:t olisivat lisääntyneet beetasalpaajien aikana, vaikka ei kai sen pitäisi itse lääkkeisiin liittyäkään.

En ole tähän mennessä tavannut kardiologia, mutta kaipa aika täytyy varata, jos nämä uudetkaan beetasalpaajat eivät ala toimia paremmin. Mutta ihan lohdulliselta tuntuu, että hyviä hoitokeinoja on.

Jos vielä jaksat vastailla, kiinnostaisi ihan vaan yleisestä mielenkiinnosta kuulla erotusdiagnooseista: eli olenko käsittänyt oikein, että WPW:ssä on selvä erillinen johtorata ja että diagnoosi tehdään jonkin tietyn EKG-poikkeaman perusteella? Entä millä kriteereillä rytmihäiriöiden voidaan katsoa johtuvan paniikkihäiriöstä - sitäkin diagnoosia tuntuu olevan paljon?

(En huomannut mainita äskeisessä viestissäni, että en ollut ketjun aloittaja, mutta varmaan huomasitkin sen.)

Kun tunnustelemme sykettä, tunnemme kammioiden lyöntitaajuuden. Eteisvärinässä eteiset laukkaavat tahtia 220, jopa 300 lyöntiä minuutissa (eteilepatuksessa eteisten tahti voi olla 500-600 lyöntiä minuutissa!).

Sydämessä on AV-solmuke, jonka kautta signaali kulkee eteisestä kammioihin. Se on eräänlainen "virrankatkoja". Normaali sydän katkoo liiallisen sykkeen sydämelle turvalliseksi eikä päästä näin nopeaa sykettä kammioihin asti. Siis siihen sydämen osaan, joka huolehtii suurimmalti osalta verenkierrostamme.

Yleensä vain joka toinen tai joka kolmas signaali johtuu eteisestä eteenpäin. Tällöin syke eteisvärinässä on terveessä sydämessä 110-150 2:1 johtumisella. Eteislepatuksessa suhde voi olla jopa 4:1. Eteisvärinälle on tyypillistä, että AV-suhde muuttuu koko ajan. Näin pulssi vaihtelee, vaikka eteisten värinätaajuus pysyykin samana. Eteislepatuksessa tahti taas on niin kovaa, että AV-suhde on koko ajan sama ja pulssi on siksi tsainen, vaikka eteisten taajuus on hurja.

Terve sydän ei siis hätäänny pitkäänkään jatkuvista eteisperäisistä rytmihäiriöistä. Ja jos eteisvärinä on aina palaavaa luontoa, monilla vanhemmilla ihmisillä tyydytään kammiovasteen optimointiin erilaisilla rytmilääkkeillä niin, että vaikka eteiset ovatkin koko ajan kaaottiset, niin kammiot lyövät sykkeellä hieman alle 100.

SVT voi pitää sisällään kaikki erilaiset eteisperäiset rytmihäiriöt ja se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tahdistus tapahtuu väärin jostakin eteisten alueelta.

WPW:ssä signaali ohittaa AV-solmukkeen omaa johtorataansa pitkin. Se päästää kammioon eteisten taajuuden sellaisenaan. Lisäksi siihen liittyy signaalin kiertoaktivaatiota, jossa tahdistussignaali jää pyörimään oikorataa pitkin eikä kulje AV-solmukkeen kautta normaalisti.

Kun tällaiseen sydämeen syntyy jokin nopea eteisperäinen rytmihäiriö, on se paljon vaarallisempi kuin normaalisydämessä. Jos se pääsee johtumaan 1:1, kammioon tulee monesti liian suuri syketaajuus, joka johtaa helposti kammiovärinään.

Tuo on WPW:n perusperiaate, mutta koska itselleni ei moista ole (onneksi) en siitä tuon tarkemmin tiedä.

Paniikkihäiriö on vaikea juttu erottaa ja sekoittuu helposti muihin sydänvaivoihin. Siinä tyypillistä on kuitenkin jonkinlainen portaallinen nousu. Siis niin, että syke kohoaa muutaman lyönnin aikana nopeaksi. Selvissä SVT-kohtauksissa kiihtyminen tapahtuu yhden lyönnin aikana. Siis pulssista 45 pulssiin 150 yhdessä lyönissä.

On myös huomattava, että jopa kolmasosalle ennen terveistä ihmisistä kehittyy jonkinlainen ahdistuneisuushäiriö, masennus tai paniikkihäiriö jatkuvien SVT-kohtauksien takia. Koska kohtaukset rajoittavat monesti elämää ja ihminen joutuu miettimään, mihin voi mennä, jos kohtaus vaikka taas alkaakin, niin se saa aikaan sen, että ihminen voi alkaa pelätä erilaisia tilanteita. Yleinen ahdistuneisuus voi laukaista paniikkikohtauksia ihan koska vain. Tämä asia monesti sivuutetaan SVT:tä käsitellessä. En ole nähnyt juuri missään mainintoja SVT:n psyykepuolen vaikutuksista. Sitä on tutkittu vähän, mutta sen verran kuin on tutkittu, niin jopa kolmasosa on alkanut vältellä normaalia elämää ja osa heistä oli niin ahdistuneita, että paniikkikohtauksia alkoi tulla missä vain.

Huomiosi siitä, että SVT:t olisivat lisääntyneet beetasalpaajan aikana voi olla hyvinkin oikea. SVT:t syntyvät nimittäin erittäin tavallisesti sydämen sykkeen ollessa alhainen. Rentoutuessa, nukkumisen syvässä vaiheessa jne. Jos beetasalpaaja laskee pulssia alas, voi se itse asiassa toimia laukasijana niin, että SVT:t provosoituvat normaalia herkemmin.

Beetasalpaajissa on se hyvä puoli, että ne laskevat kammiotaajuutta ja parantavat AV-solmukkeen toimintaa. Ne ovat selvästi ennustetta parantavia lääkkeitä sydänsairailla ja silloin, kun SVT alkaa olla pysyvä tai todella usein toistuva tila. Tervesydämisellä nopean johtumisen vaaraa ei ole ja AV-solmuke toimii kuten pitääkin. Siksi beetasalpaajan käytöstä kannattaa kyllä jutella herkästi, jos se vain provosoi vääriä rytmejä esiin. Mutta jos taustalla on sairastettua sydäninfarktia tms, niin siinä ´tulleet infarktiarvet voivat toimia WPW-syndrooman oikoradan tapaan, jolloin beetasalpaajalla on erittäin positiivinen vaikutus ennusteeseen. Lääkärin pitäisikin siis pystyä ottamaan kantaa potilaskohtaisesti siihen, miten järkevää beetasalpaajan käyttö on.

Edellä mainitsemistani elämänlaatua vähentävistä ja elinpiiriä kaventavista vaikutuksista johtuen asiaa kannattaa viedä eteenpäin, jos tuntuu ettei sen kanssa pärjää. Se on todellakin subjektiivista. Joku pärjää hyvin eikä anna asian häiritä, mutta jos tykytykset alkavat rajoittaa elämistä paljon, niin vaarana on henkinen sairastuminen. Voi kuitenkin olla helpottavaa tietää, ettei asia ole vaarallinen. Jos siihen voi uskoa, niin se kyllä vähentää melko paljon henkistäkin stressiä.

Kannattaa lukea Verkkoklinikan keskustelupalstaa, jossa on paljon ablaatioon menossa olevia tai siellä käyneitä. Sieltä näet enemmän samassa tilanteessa olevien kommentteja ja mietteitä hoitovaihtoehdoista.

monipuolisista kommenteistasi. kirjoitti:

Sain niistä sekä vahvistusta omille käsityksilleni että paljon uuttakin tietoa.

Sinulla tilanne on kaiketikin paljon hankalampi, mutta minäkin olen jo vähän kyllästynyt näihin vaihteleviin rytmeihin. Toisinaan - kuten tällä hetkellä - olo on ihan hyvä ja terve, mutta sillä hetkellä kun häiriöt jyräävät, tekee mieli samalta istumalta lähteä lääkärin pakeille. Esim. eilen pompotteli iltapäivällä, viime yönä aamuyöllä valvotutti ja tänään koko iltapäivän vaihtelevasti svt:tä. Melkein kuin SVT:t olisivat lisääntyneet beetasalpaajien aikana, vaikka ei kai sen pitäisi itse lääkkeisiin liittyäkään.

En ole tähän mennessä tavannut kardiologia, mutta kaipa aika täytyy varata, jos nämä uudetkaan beetasalpaajat eivät ala toimia paremmin. Mutta ihan lohdulliselta tuntuu, että hyviä hoitokeinoja on.

Jos vielä jaksat vastailla, kiinnostaisi ihan vaan yleisestä mielenkiinnosta kuulla erotusdiagnooseista: eli olenko käsittänyt oikein, että WPW:ssä on selvä erillinen johtorata ja että diagnoosi tehdään jonkin tietyn EKG-poikkeaman perusteella? Entä millä kriteereillä rytmihäiriöiden voidaan katsoa johtuvan paniikkihäiriöstä - sitäkin diagnoosia tuntuu olevan paljon?

(En huomannut mainita äskeisessä viestissäni, että en ollut ketjun aloittaja, mutta varmaan huomasitkin sen.)

Kun tunnustelemme sykettä, tunnemme kammioiden lyöntitaajuuden. Eteisvärinässä eteiset laukkaavat tahtia 220, jopa 300 lyöntiä minuutissa (eteislepatuksessa eteisten tahti voi olla 500-600 lyöntiä minuutissa!).

Sydämessä on AV-solmuke, jonka kautta signaali kulkee eteisestä kammioihin. Se on eräänlainen "virrankatkoja". Normaali sydän katkoo liiallisen sykkeen sydämelle turvalliseksi eikä päästä näin nopeaa sykettä kammioihin asti. Siis siihen sydämen osaan, joka huolehtii suurimmalti osalta verenkierrostamme.

Yleensä vain joka toinen tai joka kolmas signaali johtuu eteisestä eteenpäin. Tällöin syke eteisvärinässä on terveessä sydämessä 110-150 2:1 johtumisella. Eteislepatuksessa suhde voi olla jopa 4:1. Eteisvärinälle on tyypillistä, että AV-suhde muuttuu koko ajan. Näin pulssi vaihtelee, vaikka eteisten värinätaajuus pysyykin samana. Eteislepatuksessa tahti taas on niin kovaa, että AV-suhde on koko ajan sama ja pulssi on siksi tasainen, vaikka eteisten taajuus on hurja.

Terve sydän ei siis hätäänny pitkäänkään jatkuvista eteisperäisistä rytmihäiriöistä. Ja jos eteisvärinä on aina palaavaa luontoa, monilla vanhemmilla ihmisillä tyydytään kammiovasteen optimointiin erilaisilla rytmilääkkeillä niin, että vaikka eteiset ovatkin koko ajan kaaottiset, niin kammiot lyövät sykkeellä hieman alle 100.

SVT voi pitää sisällään kaikki erilaiset eteisperäiset rytmihäiriöt ja se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tahdistus tapahtuu väärin jostakin eteisten alueelta.

WPW:ssä signaali ohittaa AV-solmukkeen omaa johtorataansa pitkin ja toisaalta AV-solmukkeen katkomisominaisuuskin on häiriintynyt. Pahimmillaan se päästää kammioon eteisten taajuuden sellaisenaan. Lisäksi siihen liittyy signaalin kiertoaktivaatiota, jossa tahdistussignaali jää pyörimään oikorataa pitkin eikä kulje AV-solmukkeen kautta normaalisti. Pulsseja voi tulla katkomatta sekä AV-solmukkeen kautta että WPW:lle tyypillisellä omalla kiertoaktivaatiomekanismilla.

Jos tällaiseen sydämeen syntyy jokin nopea eteisperäinen rytmihäiriö, on se paljon vaarallisempi kuin normaalisydämessä. Jos se pääsee johtumaan 1:1, kammioon tulee monesti liian suuri syketaajuus, joka johtaa helposti kammiovärinään.

Tuo on WPW:n perusperiaate, mutta koska itselleni ei moista ole (onneksi) en siitä tuon tarkemmin tiedä.

Paniikkihäiriö on vaikea juttu erottaa ja sekoittuu helposti muihin sydänvaivoihin. Siinä tyypillistä on kuitenkin jonkinlainen portaallinen nousu. Siis niin, että syke kohoaa muutaman lyönnin aikana nopeaksi. Selvissä SVT-kohtauksissa kiihtyminen tapahtuu yhden lyönnin aikana. Siis pulssista 45 pulssiin 150 yhdessä lyönnissä.

On myös huomattava, että jopa kolmasosalle ennen terveistä ihmisistä kehittyy jonkinlainen ahdistuneisuushäiriö, masennus tai paniikkihäiriö jatkuvien SVT-kohtauksien takia. Koska kohtaukset rajoittavat monesti elämää ja ihminen joutuu miettimään, mihin voi mennä, jos kohtaus vaikka taas alkaakin, niin se saa aikaan sen, että ihminen voi alkaa pelätä erilaisia tilanteita. Yleinen ahdistuneisuus voi laukaista paniikkikohtauksia ihan koska vain. Tämä asia monesti sivuutetaan SVT:tä käsitellessä. En ole nähnyt juuri missään mainintoja SVT:n psyykepuolen vaikutuksista. Sitä on tutkittu vähän, mutta sen verran kuin on tutkittu, niin jopa kolmasosa on alkanut vältellä normaalia elämää ja osa heistä oli niin ahdistuneita, että paniikkikohtauksia alkoi tulla missä vain.

Huomiosi siitä, että SVT:t olisivat lisääntyneet beetasalpaajan aikana voi olla hyvinkin oikea. SVT:t syntyvät nimittäin erittäin tavallisesti sydämen sykkeen ollessa alhainen. Rentoutuessa, nukkumisen syvässä vaiheessa jne. Jos beetasalpaaja laskee pulssia alas, voi se itse asiassa toimia laukaisijana niin, että SVT:t provosoituvat normaalia herkemmin.

Beetasalpaajissa on se hyvä puoli, että ne laskevat kammiotaajuutta ja parantavat AV-solmukkeen toimintaa. Ne ovat selvästi ennustetta parantavia lääkkeitä sydänsairailla ja silloin, kun SVT alkaa olla pysyvä tai todella usein toistuva tila. Tervesydämisellä nopean johtumisen vaaraa ei ole ja AV-solmuke toimii muutenkin kuten pitääkin. Siksi beetasalpaajan käytöstä kannattaa kyllä jutella herkästi, jos se vain provosoi vääriä rytmejä esiin. Mutta jos taustalla on sairastettua sydäninfarktia tms, niin siinä tulleet infarktiarvet voivat toimia WPW-syndrooman oikoradan tapaan, jolloin beetasalpaajalla on erittäin positiivinen vaikutus ennusteeseen. Lääkärin pitäisikin siis pystyä ottamaan kantaa potilaskohtaisesti siihen, miten järkevää beetasalpaajan käyttö on.

Edellä mainitsemistani elämänlaatua vähentävistä ja elinpiiriä kaventavista vaikutuksista johtuen asiaa kannattaa viedä eteenpäin, jos tuntuu ettei sen kanssa pärjää. Se on todellakin subjektiivista. Joku pärjää hyvin eikä anna asian häiritä, mutta jos tykytykset alkavat rajoittaa elämistä paljon, niin vaarana on henkinen sairastuminen. Voi kuitenkin olla helpottavaa tietää, ettei asia ole vaarallinen. Jos siihen voi uskoa, niin se kyllä vähentää melko paljon henkistäkin stressiä.

Kannattaa lukea Verkkoklinikan keskustelupalstaa, jossa on paljon ablaatioon menossa olevia tai siellä käyneitä. Sieltä näet enemmän samassa tilanteessa olevien kommentteja ja mietteitä hoitovaihtoehdoista.

Jukka kirjoitti:

Kun tunnustelemme sykettä, tunnemme kammioiden lyöntitaajuuden. Eteisvärinässä eteiset laukkaavat tahtia 220, jopa 300 lyöntiä minuutissa (eteilepatuksessa eteisten tahti voi olla 500-600 lyöntiä minuutissa!).

Sydämessä on AV-solmuke, jonka kautta signaali kulkee eteisestä kammioihin. Se on eräänlainen "virrankatkoja". Normaali sydän katkoo liiallisen sykkeen sydämelle turvalliseksi eikä päästä näin nopeaa sykettä kammioihin asti. Siis siihen sydämen osaan, joka huolehtii suurimmalti osalta verenkierrostamme.

Yleensä vain joka toinen tai joka kolmas signaali johtuu eteisestä eteenpäin. Tällöin syke eteisvärinässä on terveessä sydämessä 110-150 2:1 johtumisella. Eteislepatuksessa suhde voi olla jopa 4:1. Eteisvärinälle on tyypillistä, että AV-suhde muuttuu koko ajan. Näin pulssi vaihtelee, vaikka eteisten värinätaajuus pysyykin samana. Eteislepatuksessa tahti taas on niin kovaa, että AV-suhde on koko ajan sama ja pulssi on siksi tsainen, vaikka eteisten taajuus on hurja.

Terve sydän ei siis hätäänny pitkäänkään jatkuvista eteisperäisistä rytmihäiriöistä. Ja jos eteisvärinä on aina palaavaa luontoa, monilla vanhemmilla ihmisillä tyydytään kammiovasteen optimointiin erilaisilla rytmilääkkeillä niin, että vaikka eteiset ovatkin koko ajan kaaottiset, niin kammiot lyövät sykkeellä hieman alle 100.

SVT voi pitää sisällään kaikki erilaiset eteisperäiset rytmihäiriöt ja se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tahdistus tapahtuu väärin jostakin eteisten alueelta.

WPW:ssä signaali ohittaa AV-solmukkeen omaa johtorataansa pitkin. Se päästää kammioon eteisten taajuuden sellaisenaan. Lisäksi siihen liittyy signaalin kiertoaktivaatiota, jossa tahdistussignaali jää pyörimään oikorataa pitkin eikä kulje AV-solmukkeen kautta normaalisti.

Kun tällaiseen sydämeen syntyy jokin nopea eteisperäinen rytmihäiriö, on se paljon vaarallisempi kuin normaalisydämessä. Jos se pääsee johtumaan 1:1, kammioon tulee monesti liian suuri syketaajuus, joka johtaa helposti kammiovärinään.

Tuo on WPW:n perusperiaate, mutta koska itselleni ei moista ole (onneksi) en siitä tuon tarkemmin tiedä.

Paniikkihäiriö on vaikea juttu erottaa ja sekoittuu helposti muihin sydänvaivoihin. Siinä tyypillistä on kuitenkin jonkinlainen portaallinen nousu. Siis niin, että syke kohoaa muutaman lyönnin aikana nopeaksi. Selvissä SVT-kohtauksissa kiihtyminen tapahtuu yhden lyönnin aikana. Siis pulssista 45 pulssiin 150 yhdessä lyönissä.

On myös huomattava, että jopa kolmasosalle ennen terveistä ihmisistä kehittyy jonkinlainen ahdistuneisuushäiriö, masennus tai paniikkihäiriö jatkuvien SVT-kohtauksien takia. Koska kohtaukset rajoittavat monesti elämää ja ihminen joutuu miettimään, mihin voi mennä, jos kohtaus vaikka taas alkaakin, niin se saa aikaan sen, että ihminen voi alkaa pelätä erilaisia tilanteita. Yleinen ahdistuneisuus voi laukaista paniikkikohtauksia ihan koska vain. Tämä asia monesti sivuutetaan SVT:tä käsitellessä. En ole nähnyt juuri missään mainintoja SVT:n psyykepuolen vaikutuksista. Sitä on tutkittu vähän, mutta sen verran kuin on tutkittu, niin jopa kolmasosa on alkanut vältellä normaalia elämää ja osa heistä oli niin ahdistuneita, että paniikkikohtauksia alkoi tulla missä vain.

Huomiosi siitä, että SVT:t olisivat lisääntyneet beetasalpaajan aikana voi olla hyvinkin oikea. SVT:t syntyvät nimittäin erittäin tavallisesti sydämen sykkeen ollessa alhainen. Rentoutuessa, nukkumisen syvässä vaiheessa jne. Jos beetasalpaaja laskee pulssia alas, voi se itse asiassa toimia laukasijana niin, että SVT:t provosoituvat normaalia herkemmin.

Beetasalpaajissa on se hyvä puoli, että ne laskevat kammiotaajuutta ja parantavat AV-solmukkeen toimintaa. Ne ovat selvästi ennustetta parantavia lääkkeitä sydänsairailla ja silloin, kun SVT alkaa olla pysyvä tai todella usein toistuva tila. Tervesydämisellä nopean johtumisen vaaraa ei ole ja AV-solmuke toimii kuten pitääkin. Siksi beetasalpaajan käytöstä kannattaa kyllä jutella herkästi, jos se vain provosoi vääriä rytmejä esiin. Mutta jos taustalla on sairastettua sydäninfarktia tms, niin siinä ´tulleet infarktiarvet voivat toimia WPW-syndrooman oikoradan tapaan, jolloin beetasalpaajalla on erittäin positiivinen vaikutus ennusteeseen. Lääkärin pitäisikin siis pystyä ottamaan kantaa potilaskohtaisesti siihen, miten järkevää beetasalpaajan käyttö on.

Edellä mainitsemistani elämänlaatua vähentävistä ja elinpiiriä kaventavista vaikutuksista johtuen asiaa kannattaa viedä eteenpäin, jos tuntuu ettei sen kanssa pärjää. Se on todellakin subjektiivista. Joku pärjää hyvin eikä anna asian häiritä, mutta jos tykytykset alkavat rajoittaa elämistä paljon, niin vaarana on henkinen sairastuminen. Voi kuitenkin olla helpottavaa tietää, ettei asia ole vaarallinen. Jos siihen voi uskoa, niin se kyllä vähentää melko paljon henkistäkin stressiä.

Kannattaa lukea Verkkoklinikan keskustelupalstaa, jossa on paljon ablaatioon menossa olevia tai siellä käyneitä. Sieltä näet enemmän samassa tilanteessa olevien kommentteja ja mietteitä hoitovaihtoehdoista.

Vaikka olen pari tieteellistä artikkelia lukenut asiasta, myös ablaatiosta, sain roppakaupalla uutta tietoa sinulta.

Itselläni on juuri tuollainen eteistaky/ -lepatustyyppinen ongelma, ja syke saattaa tosiaan hetkessä heittää 40:stä reippaasti yli 200:n.
Ennen holteria kiinnitin huomiota tuohon mainitsemaasi matalan sykkeen ja rytmihäiriötuntemusten yhteyteen. Syke oli 35 ja alkoi olla tajunnanmenetyksen tunteita, vaikka ihan tajuttomuuteen asti tilanne ei onneksi mennytkään.

Vaikka oloa helpottaa tieto siitä, että rytmihäiriöt eivät ole vaarallisia, ne silti alkavat vähitellen ärsyttää. En hötkyile satunnaisten arytmioiden takia, mutta silloin pännii, kun tarpeeksi täristelee. Tulee vähän liikaakin tarkkailtua omaa oloa sen sijaan, että keskittyisi täysillä käsillä olevaan asiaan.
Mutta tämähän on varmaan ihan tuttua sinulle omasta kokemuksesta. Lykkyä vaan, kun joudut selviämään jatkuvien ja runsaiden rytmihäiriöiden kanssa! Ja kiitos - en taida olla ainoa, joka on saanut sinulta hyvää tietoa tällä keskustelupalstalla!

Jukka kirjoitti:

Kun tunnustelemme sykettä, tunnemme kammioiden lyöntitaajuuden. Eteisvärinässä eteiset laukkaavat tahtia 220, jopa 300 lyöntiä minuutissa (eteislepatuksessa eteisten tahti voi olla 500-600 lyöntiä minuutissa!).

Sydämessä on AV-solmuke, jonka kautta signaali kulkee eteisestä kammioihin. Se on eräänlainen "virrankatkoja". Normaali sydän katkoo liiallisen sykkeen sydämelle turvalliseksi eikä päästä näin nopeaa sykettä kammioihin asti. Siis siihen sydämen osaan, joka huolehtii suurimmalti osalta verenkierrostamme.

Yleensä vain joka toinen tai joka kolmas signaali johtuu eteisestä eteenpäin. Tällöin syke eteisvärinässä on terveessä sydämessä 110-150 2:1 johtumisella. Eteislepatuksessa suhde voi olla jopa 4:1. Eteisvärinälle on tyypillistä, että AV-suhde muuttuu koko ajan. Näin pulssi vaihtelee, vaikka eteisten värinätaajuus pysyykin samana. Eteislepatuksessa tahti taas on niin kovaa, että AV-suhde on koko ajan sama ja pulssi on siksi tasainen, vaikka eteisten taajuus on hurja.

Terve sydän ei siis hätäänny pitkäänkään jatkuvista eteisperäisistä rytmihäiriöistä. Ja jos eteisvärinä on aina palaavaa luontoa, monilla vanhemmilla ihmisillä tyydytään kammiovasteen optimointiin erilaisilla rytmilääkkeillä niin, että vaikka eteiset ovatkin koko ajan kaaottiset, niin kammiot lyövät sykkeellä hieman alle 100.

SVT voi pitää sisällään kaikki erilaiset eteisperäiset rytmihäiriöt ja se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tahdistus tapahtuu väärin jostakin eteisten alueelta.

WPW:ssä signaali ohittaa AV-solmukkeen omaa johtorataansa pitkin ja toisaalta AV-solmukkeen katkomisominaisuuskin on häiriintynyt. Pahimmillaan se päästää kammioon eteisten taajuuden sellaisenaan. Lisäksi siihen liittyy signaalin kiertoaktivaatiota, jossa tahdistussignaali jää pyörimään oikorataa pitkin eikä kulje AV-solmukkeen kautta normaalisti. Pulsseja voi tulla katkomatta sekä AV-solmukkeen kautta että WPW:lle tyypillisellä omalla kiertoaktivaatiomekanismilla.

Jos tällaiseen sydämeen syntyy jokin nopea eteisperäinen rytmihäiriö, on se paljon vaarallisempi kuin normaalisydämessä. Jos se pääsee johtumaan 1:1, kammioon tulee monesti liian suuri syketaajuus, joka johtaa helposti kammiovärinään.

Tuo on WPW:n perusperiaate, mutta koska itselleni ei moista ole (onneksi) en siitä tuon tarkemmin tiedä.

Paniikkihäiriö on vaikea juttu erottaa ja sekoittuu helposti muihin sydänvaivoihin. Siinä tyypillistä on kuitenkin jonkinlainen portaallinen nousu. Siis niin, että syke kohoaa muutaman lyönnin aikana nopeaksi. Selvissä SVT-kohtauksissa kiihtyminen tapahtuu yhden lyönnin aikana. Siis pulssista 45 pulssiin 150 yhdessä lyönnissä.

On myös huomattava, että jopa kolmasosalle ennen terveistä ihmisistä kehittyy jonkinlainen ahdistuneisuushäiriö, masennus tai paniikkihäiriö jatkuvien SVT-kohtauksien takia. Koska kohtaukset rajoittavat monesti elämää ja ihminen joutuu miettimään, mihin voi mennä, jos kohtaus vaikka taas alkaakin, niin se saa aikaan sen, että ihminen voi alkaa pelätä erilaisia tilanteita. Yleinen ahdistuneisuus voi laukaista paniikkikohtauksia ihan koska vain. Tämä asia monesti sivuutetaan SVT:tä käsitellessä. En ole nähnyt juuri missään mainintoja SVT:n psyykepuolen vaikutuksista. Sitä on tutkittu vähän, mutta sen verran kuin on tutkittu, niin jopa kolmasosa on alkanut vältellä normaalia elämää ja osa heistä oli niin ahdistuneita, että paniikkikohtauksia alkoi tulla missä vain.

Huomiosi siitä, että SVT:t olisivat lisääntyneet beetasalpaajan aikana voi olla hyvinkin oikea. SVT:t syntyvät nimittäin erittäin tavallisesti sydämen sykkeen ollessa alhainen. Rentoutuessa, nukkumisen syvässä vaiheessa jne. Jos beetasalpaaja laskee pulssia alas, voi se itse asiassa toimia laukaisijana niin, että SVT:t provosoituvat normaalia herkemmin.

Beetasalpaajissa on se hyvä puoli, että ne laskevat kammiotaajuutta ja parantavat AV-solmukkeen toimintaa. Ne ovat selvästi ennustetta parantavia lääkkeitä sydänsairailla ja silloin, kun SVT alkaa olla pysyvä tai todella usein toistuva tila. Tervesydämisellä nopean johtumisen vaaraa ei ole ja AV-solmuke toimii muutenkin kuten pitääkin. Siksi beetasalpaajan käytöstä kannattaa kyllä jutella herkästi, jos se vain provosoi vääriä rytmejä esiin. Mutta jos taustalla on sairastettua sydäninfarktia tms, niin siinä tulleet infarktiarvet voivat toimia WPW-syndrooman oikoradan tapaan, jolloin beetasalpaajalla on erittäin positiivinen vaikutus ennusteeseen. Lääkärin pitäisikin siis pystyä ottamaan kantaa potilaskohtaisesti siihen, miten järkevää beetasalpaajan käyttö on.

Edellä mainitsemistani elämänlaatua vähentävistä ja elinpiiriä kaventavista vaikutuksista johtuen asiaa kannattaa viedä eteenpäin, jos tuntuu ettei sen kanssa pärjää. Se on todellakin subjektiivista. Joku pärjää hyvin eikä anna asian häiritä, mutta jos tykytykset alkavat rajoittaa elämistä paljon, niin vaarana on henkinen sairastuminen. Voi kuitenkin olla helpottavaa tietää, ettei asia ole vaarallinen. Jos siihen voi uskoa, niin se kyllä vähentää melko paljon henkistäkin stressiä.

Kannattaa lukea Verkkoklinikan keskustelupalstaa, jossa on paljon ablaatioon menossa olevia tai siellä käyneitä. Sieltä näet enemmän samassa tilanteessa olevien kommentteja ja mietteitä hoitovaihtoehdoista.

Tässä pari päivää sitten itselläni sydän rupesi yhtäkkiä takomaan todella nopeaa (veikkaisin yli 200), eli tuohon eteishommeliin se taitaa liittyä. Olen 18 vuotias ja tuo oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainut kerta kun tuommoista esiintyy mutta sen ihmetyttää kun sen jälkeen on ollut hieman muita oireita: välillä kun tulee semmoinen yksittäinen lisälyönti (mitä mahtaa tulla melkein kaikilla joskus) niin tunnen sen semmoisena muljahduksena kurkussa, joskus taas jos hengitän syvään saattaa hieman uloshengityksessä yskittää. Eilen oli lisäksi vielä semmoinen outo kylmän tunne kurkussa koko päivän. Toisin sanoen hieman hutera olo on ollut tuon rytmihäiriön jälkeen hengittäessä ja sydämen alueella mutta nuo tuntemukset ovat olleet niin pieniä, että esim. lätkämatsia katsellessa unohdin ne kokonaan. Mutta mistä tämä johtuu? kiitosta jo etukäteen vastanneille.

jössess kirjoitti:

Tässä pari päivää sitten itselläni sydän rupesi yhtäkkiä takomaan todella nopeaa (veikkaisin yli 200), eli tuohon eteishommeliin se taitaa liittyä. Olen 18 vuotias ja tuo oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainut kerta kun tuommoista esiintyy mutta sen ihmetyttää kun sen jälkeen on ollut hieman muita oireita: välillä kun tulee semmoinen yksittäinen lisälyönti (mitä mahtaa tulla melkein kaikilla joskus) niin tunnen sen semmoisena muljahduksena kurkussa, joskus taas jos hengitän syvään saattaa hieman uloshengityksessä yskittää. Eilen oli lisäksi vielä semmoinen outo kylmän tunne kurkussa koko päivän. Toisin sanoen hieman hutera olo on ollut tuon rytmihäiriön jälkeen hengittäessä ja sydämen alueella mutta nuo tuntemukset ovat olleet niin pieniä, että esim. lätkämatsia katsellessa unohdin ne kokonaan. Mutta mistä tämä johtuu? kiitosta jo etukäteen vastanneille.

Syy voi olla WPW, jota ilmeisesti on 2-3 henkilöllä tuhannesta. Välillä kohtaus toistuu muutaman kerran vuodessa mutta voi pitää väliä vuosiakin. Valvominen ja jännitys/stressi tai muu sairastuminen voi laukaista tykytyksen. Yleensä kai lyönti on suunnilleen jokin normaalilyöntien monikerta esim. 3x60 = 180/min.

Joillain tulee nopealyöntisyyttä useammin tai harvemmin. Se voi olla vaarallista harvemmin, useimmin vain inhottavaa. Joillain sitä ei tule ollenkaan, kunnes ensimmäisen (ja viimeisen, jos kyse on vaarallisesta versiosta) kerran huonolla tsäkällä kaksikymppisenä jossain maratoonilla. Usealla se löytyy vasta esim. armeijassa, jos otetaan sydänfilmi jostain muusta syystä.

Löydät tietoa helposti googlettamalla suomeksikin "WPW". Useimmilla (muttei kaikilla) WPW näkyy sydänfilmissä ja terveyskeskuslääkärikin sen osaa siitä katsoa.

SVT oli minun seuralaiseni yli 20 vuotta. Aloin kokeilla magnesiumia, pillereillä ei ollut mitään vaikutusta, mutta magnesiumjauhe, Diasporal, paransi tuon vaivan, tai sitten aika paransi, mistäpä sitä varmasti tietäisi?

Kohtauksia tuli noin kerran viikossa, ne kestivät muutamia minutteja. Pulssi hypähti kuudestakymmenestä kaksinkertaiseksi. Monasti kohtaus loppui, kun roikutin päätä ja käsiä kohti lattiaa, jännittäen rentouttaen.