Mietin monesti, miksi jumalalla on tarve esittää hyvää jätkää ja potkia "lapsiaan" rumasti munille kun sitä vähiten odottaa.
Saatana on sentään reilusti paskapää eikä edes yritä esittää muuta.
Periaatteessa siis...jos kumpikaan olisi olemassa..
Saatana on sentään reilusti paskapää eikä edes yritä esittää muuta.
Periaatteessa siis...jos kumpikaan olisi olemassa..
Vastaukset 8
Vanhimmat
ajattelu tapa
Aloituksessasi nostat esiin suuria peruskysymyksiä.
Aluksi on sanottava: jos haluat tuntea Jumalan, katso Kristusta. Jos haluat nähdä Kristuksen kasvot, näet ne tämän maailman keskellä kärsimyksessä ja kärsivässä ihmisessä. Omassa lähipiirissäsi, kärsivässä lähimmäisessäsi.
Pohdiskelusi liittyy ns. teodikean ongelmaan, jota on kautta kristinuskon historian pohdittu tyhjentävää selvyyttä saamatta.
Ytimekkäimmin kysymyksen on pukenut sanoiksi filosofi David Hume: "Jos Jumala tahtoo estää pahan mutta ei voi tehdä sitä, niin eikö hän ole silloin kykenemätön? Jos hän sen sijaan kykenee estämään pahan mutta ei tahdo tehdä sitä, eikö hän silloin ole pahansuopa? Jos hän sekä kykenee estämään että tahtoo estää pahan, mistä pahuus sitten on lähtöisin?"
Kirkollisessa julistuksessa ja varsinkin monien herätysliikkeiden ja vapaiden ryhmien tunnustukesssa elää vahvana perinne, jossa pahuus ulkoistetaan mahdollisimman tehokkaasti oman jumalan, oman opin, oman ryhmän ja oman elämänkäytännön ulkopuolelle. Pahuus on "niissä muissa". Täälläkin usein käsitellyssä ns. "vain me" –opissa tämä ajattelu on kiteytyneimmillään: "vain meidän kaltaisemme ovat oikeita jumalanlapsia". Erilaiset edustavat pahuutta, ja heidät "sidotaan" ja heitetään "yön pimeyteen", heidät suljetaan surutta ulkopuolelle. Heidät voidaan julistaa jopa "Saatanan lapsiksi".
Erilaisuuteen ja ulsossulkemiseen voi toisinaan riittää hyvinkin mitätön seikka. Ulossulkemalla tavoitetaan "hengellistä viihdettä" eli turvallisuuden illuusio "maailman pahuutta vastaan". Tämä on inhimillistä koska ihminen on sosiaalinen ja yhteisöissä toimiva laji, mutta tämä on toiset eristämään pyrkivänä ehdottoman epäkristillistä ajattelua. Sellaisista "hyvien yhteisöistä" Jumala on kaukana.
Arkkipiispa Jukka Paarma on puheenvuorossaan kärsimyksen alkuperästä viitannut juutalaisen kirjailijan Elie Wieselin romaaniin Yö. Siinä kirjailija kuvaa järkyttävää, sietämättömän julmaa tapahtumaa keskitysleiriltä seuraavasti: "SS-miehet hirttivät kaksi juutalaismiestä ja nuoren pojan leirin yhteen kokoontuneiden asukkaiden silmien edessä. Miehet kuolivat nopeasti, mutta pojan kuolinkamppailu kesti puoli tuntia. 'Missä Jumala on? Missä hän on?' tiukkasi takanani oleva mies. Kun poika vielä pitkän ajan päästä kävi kamppailuaan köyden jatkeena, kuulin miehen parahtavan jälleen: 'Missä Jumala nyt on?' Samassa kuulin sisälläni äänen, joka vastasi: Hän on täällä – hän riippuu tässä hirsipuussa."
Jumala itse kärsii; hän on kärsivässä ihmisessä.
Me kohtaamme Jumalan siis tämän maailman ihmisten kärsimyksissä ja Jumala tulee lähelle meitä lähimmäisen kärsimyksessä. Jumala tuli itse ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, Hän kohtasi kärsimyksen ja ihmisten julmuuden. Hän näki ja osoitti meille avoimesti ja silmiemme edessä, kuinka sietämättömän julmia me voimme toisillemme olla. Me suljemme ulos ja tuomitsemme yhden meistä, kerran toisensa jälkeen.
Juuri lähimmäistemme kärsimyksissä Herra on läsnä ja puhuu meille yhä edelleen. Jos haluat tuntea Jumalan, katso Kristusta. Jos haluat nähdä Kristuksen kasvot, näet ne tämän maailman keskellä inhimillisessä kärsimyksessä ja kärsivässä ihmisessä.
Kärsimys on osa Jumalaa, mikä oli myös Martti Lutherin syvällinen ajatus. Jos Jumalasta voidaan jotain nähdä, Luther kirjoitti, Hänet voidaan nähdä vain selkäpuolelta, eli kärsimysten ja ristin kautta.
Tässä uskonpuhdistaja viittaa 2. Mooseksen kirjan 33.lukuun, jossa Mooses pyytää Jumalalta, että saisi nähdä tämän kirkkauden. Jumala vastaa, ettei Mooses voi nähdä hänen kasvojaan, "sillä ei kukaan , joka näkee minut, jää eloon". Tämän jälkeen Jumala asettaa Mooseksen kallionkoloon. Jumala kulki ohi, mutta Hän peitti Mooseksen kasvot. Vasta kun Jumala oli ohittanut Mooseksen, tämä saattoi nähdä Jumalan, mutta hän näki Hänet vain selkäpuolelta.
Jumala ei siis näytä meille kasvojaan, joista hänen hyvyytensä ja rakkautensa näkyy, vaan selkäpuolen. Samaan salaisuuteen viittaa Uudessa Testamentissa Paavali ”Täällä me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta siellä kasvoista kasvoihin.”
Jumala kätkeytyy vastakohtaansa, sanoi Luther. Hän, joka on valo ja kirkkaus tulee meitä lähelle pimeydessä.
Hän, joka asuu korkeudessa ja pyhyydessä, on lähellä niitä, joilla särkynyt sydän ja nöyrä mieli.
Syvemmälle vielä ajatellen, itse asiassa Jumalassa on kaksi puolta, yhtäältä hyvät lempeät kasvot ja toisaalta julmat ja tuhoavat kasvot. Tällainen ajattelu oli varhaiskristillisyydessä osa teologian jumala-kuvaa, ja sama esiintyy myös uskonpuhdistajallamme Martti Lutherilla. Jumala on ihmisen kokemusmaailmasta käsin katsottuna sekä hyvä että paha.
Tätä tulkintaa on ansiokkaasti käsitellyt teologi Reijo Liimatainen kymmenen vuoden takaisessa kirjassaan Pimeys, varjo, Saatana : Pahuus Jumalassa ja ihmisessä. (Yliopistopaino, Helsinki 1995.)
Liimatainen toteaa, että paha on Jumalan luomassa maailmassa Jumalan varjo, luomakunnan välttämätön oheistuote. Syntiinlankeemuskertomus kuvaa symbolisesti pahuuden liittymisen ihmisyyteen. Syntiinlankeemuksen kertomus voidaan teologisesti tulkita kuvaavan ihmisen tietoiseksi, teoistaan vastuulliseksi aikuiseksi ihmiseksi tulemista. Ihmisyydessä on mahdollisuus hyvään ja pahaan. me olemme vastuussa omista valinnoistamme.
Lopuksi on syytä korostaa, että jumala-kuvamme on aina ja loputtomasti vajavainen. Tyhjentävää teologista selitystä ja määrittleyä Jumalalle ei ole mahdollista laatia. Voimme abstraktioillamme tavoittaa Jumaluudesta vain osan.
Meidän onkin parasta kaihtaa pitkällemeneviä, varmoja ja yksiulotteisia määritelmiä Jumalasta. Sellainen olisi vaarallista hybristä. Voimme ajatella Häntä Kaikkeutena, maailmankaikkeuden Luojana, ylläpitäjänä. Inhimillinen ajattelu ja viisaus on kovin rajallinen ja ihmisyyteen kuuluu se että voimme tavoittaa jumaluudesta vain piene osan, sen minkä on meille lajina mahdollista näkyä, havainnoida ja ymmärtää. Kuten Reijo Liimatainen kirjoittaa: "Jumala on hyvä. Hän on sitäkin. Jumala on rakkaus Hän on sitäkin. ja vielä paljon muuta."
Tuo ulossulkemisen kärsimys on monille vl-piiristä erilleen lähteneelle tai erotetulel raskasta. Se merkitsee käytännössä hylkäämistä, ihmissuhteiden katkaisemista. Ks.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015712578
Pystyykö ihminen joka ei ole kohdannut kärsimystä ymmärtämään armollista Jumalaa?
Jumala on ilmoittanut asettavansa kärsimyksen ihmiselle johdattaakseen ihmistä Itsensä tykö. Ihminen ei osaa edes etsiä Jumalaa, vaan Jumala itse sen tekee. Jumala johdattaa.
Jumalan johdatusta on vaikea käsittää.
Taas kerran palaan niihin hoitokokouksiin ja saarnamiesten vallankäyttöön vanhoillislestadiolaisessa uskossa. Ilman asioiden hengellistämistä; maallisesti tarkasteltuna asioiden kulku hoitokokousissa oli brutaalinen. Ihmisten joukko, monenlaiset yksilöt koottin suljettujen seinien sisälle. Vahvimmat urokset ottivat joukon haltuun ja rupesivat muokkaamaan joukkoa omien ajatusten ja mielipiteiden toimesta. Kunkäytiin "puimatantereelle", mitä näkee seurakunnan eteen korottu vahvin uros, jolle on annettu kaikki valta edessä näkyvään seurakuntaan. Tälle vahvimmalle urokselle on annettu Jumalan huoneen hallituksesta valtakirja, sitoa ja päästää ihminen. Toisin sanoen: yhdellä miehellä oli valta sitoa toinen ihminen syntiin ja sitä kautta epäsuorasti kadotukseen. Voiko ihmiselle antaa tällaista valtuutusta?
Mitä näkee tuo siionin vuoren kukkulalle korotettu vahvin uros kun hän rupeaa jakoa tekemään?
Hän näkee ihmisen ulkomuodon, esim. vaatetuksen ja parran.
Hän näkee luonteenpiirteen. Hän näkee perheen tai yksinäisen ihmisen. Hän näkee sukupuolen ja iän.
Hän näkee ehkä poliittisesti eri mieltä olevan henkilön. Hän näkee ehkä henkilön jolla on erääntyvä velka maksamatta.
Hän näkee myös omat ystävänsä ja tukijansa ja hänen mielipiteitään myötäilevät kanssaveljet ja sisaret.
Pystyykö tuo vahva uros näkemään toimiensa seuraukset, sen kärsimyksen jonka on kohta aiheuttava vuosikymmeniksi. Kärsijöinä ovat hoidon kohteet, lapset, vanhukset, nuoret, eri mieltä olevat aikuiset ja myöskin hetken ohi mentyä koko sairas siioni.
Miksi ihmisiä on hoidettava? Siksi, koska tuo vahva uros näkee edessään vajaan ja epätäydellisen, vajaan ja synnin turmeleman ja epäpuhtaan seurakunnan. Tuolla uroksella on nyt valtakirja saatta seurakunta puhtaaksi oman silmäinsä näkemyksen jälkeen, ja samalla valta aiheuttaa Suomen sodanjälkeisen historian suurin kollektiivinen kärsimysnäytelmä. Voiko Jumala lähestyä kärsimyksessä? Ja miksi?
Jumalan syy antaa ihmiselle kärsimystä on että Siionissa oikea Jumala tunnetaan. Jumala itse etsii ihmistä. Jumala voi kirkastaa kasvonsa pitkänkin ajan päästä. Jumalan kirkkaus on kätketty evankeliumiin joka kirkastaa kärsimyksen kasvot.
Ajatus, että Jumala(kin) kärsii, on todellakin usein esitétty.
"Jos hän sekä kykenee estämään että tahtoo estää pahan, mistä pahuus sitten on lähtöisin?"
Jos eo ajatus on totuus Jumalasta, niin sitten kai joudutaan toteamaan että Hän ei ole kaikkivaltias, eikä täydellinen hyvyydessään ei rakkaudessaan, eikä oikein missään.
Jos/kun ihminen asettaa lähimmäisensä ja itsensä kärsimyksiin, pitäisikö se selittää Jumalan ongelmaksi? Eikö sellainen ole vastuunsiirtoa, omien vikojen siirtämistä toisiin ihmisiin, halu pitää itseä syyttömänä uhrina ja lähimmäisiä syyllisenä siihen että "minä" (hyvä) joutuu kärsimään noiden pahojen ihmisten pahuutta?
Josta nämä toiset saavat/ansaitsevat rangaistuksen.
Jumalallinen ajatus on, että Rakkaus kärsii sen vuoksi koska rakastaa? (pikemminkin valhesaarna)
"Jumala on hyvä. Hän on sitäkin. Jumala on rakkaus Hän on sitäkin. ja vielä paljon muuta."
Hänessä on vikoja niinkuin ihmisessä? Jumalallakin on varjopuolensa, niinkuin ihmisessä?
Jumalan teot kertovat samanlaisista ongelmista kuin ihmisten teot?
(viha, kateus, mustasukkaisuus, kostonhalu, kiusaaminen)
Jos vastaus on myöntävä, silloin kai voidaan sanoa kirjoittajan sanoja lainaten todeta:
"Jumala itse kärsii; hän on kärsivässä ihmisessä."
Kun ihminen kärsii kovuutensa ja sydämettömyytensä vuoksi, niin Jumalakin kärsii samasta ongelmasta?
Kärsimys (halu kärsiä) on ihmisen ongelma, ja Kristus tuli vapauttamaan ihmisen siitä.
Puhuttelevia ajatuksia.
En ole seurannut Paarman puheenvuoroja enkä kirjoituksia muutoin, mutta olin itse paikalla kun arkkipiispa kutsuttuna puhui tästä aiheesta. Alustus herätti paljon keskustelua jälkeenpäin. Se oli terveydenhuollon ammattilaisille järjestetty koulutustilaisuus. Arkkipiispan hengellinen koti lienee herännäisessä liikkeessä. Koskettavasti hän osaa sanansa asettaa.
Paha on olemassa, jotta havaitsisimme hyvän. Jos ei koskaan olisi ollut sairauksia, emme puhuisi emmekä tietäisi terveydestä mitään.(Huom. Kun on toimittu terveyden hyväksi, sairaudet ovat lisääntyneet samassa määrin.)Vastaavasti käsitys täydellisyydestä syntyy, kun tunnemme ja tiedämme epätäydellisyyden.
Meidän tulee oppia ajattelemaan polaarisesti, eli jokaisessa tekemässämme havainnossa nähdä myös sen vastakohta.
Ihmisen korkein päämäärä, oli se sitten valaistuminen, kirkastus tai viisaus, on kyky voida ajatella, että niin kuin on, on hyvin. Niin kauan kuin meitä häiritsee jokin tai näemme jossakin muutoksen tarvetta, emme ole saavuttaneet tarvittavaa itsetuntemusta. "Tunne itsesi on koko tiede".
Hyvän ja pahan välisestä taistelusta puhutaan usein kuvattaessa ihmiselämää ja sen ilmiöitä.
"Paha on olemassa, jotta havaitsisimme hyvän. Jos ei koskaan olisi ollut sairauksia, jne..."
Mitenkä tämä olisi toisinpäin: Jos hyvää ei olisi, emme voisi havaita ongelmia hyvyyden suhteen? (huonot, eli pahat asiat, ongelmat, viha ja pahantahtoisuus)
Jos terveyttä ei olisi meissä, emme voisi havaita ongelmia terveydessämme? (sairaus, ongelmat elämässä, elämäntavoissa esim laiskuus ja nautintojen etsiminen)
"...jokaisessa tekemässämme havainnossa nähdä myös sen vastakohta."
Kun havaitsemme hyvää, meidän tulisi samalla havaita myös huonoja asioita?
- Ravinto on hyvää mutta samanaikaisesti myös huonoa?
- Lähimmäisenrakkaus on hyvää mutta samalla jotakin huonoa?
- Auringonpaiste on hyvää mutta samalla jotakin huonoa?
- Elämä on hyvää, mutta samalla myös huonoa?
- Todellisuus on hyvä mutta samalla huono?
- Rehellisyys on hyvä mutta samalla huono?
"...on kyky voida ajatella, että niin kuin on, on hyvin."
Eo. tarkoittaa että ihminen havaitsee jotakin todellista ja hyväksyy tämän todellisuutta koskevan havaintonsa vastustamatta sitä minkä huomasi.
Todellisuuden (tosiasioiden) hyväksyminen sellaisena kuin ne ovat, on ihmiselle hyväksi, mutta samalla myös vaikeaa (polaarisuus?)