Psykoanalyytikko Joyce McDougall on yksi johtavista seksuaalisuuden asiantuntijoista psykoanalyysin alalla. McDougallilla on yksi mielenkiintoinen havainto asiakkaistaan: Ihmiset valitsevat usein hyvin tarkkaan puolisonsa niin, että puoliso sopii juuri omaan seksuaalisuuden rakenteeseen. Esimerkiksi ne, joilla on jokin perversio, löytävät itselleen usein puolison, jotka tuntevat samanlaista viettymystä.
Tästä herää se kysymys, että onko puolison haluttomuuteen kenties osatekijänä se, että on alun perin valinnut sellaisen puolison, joka haluaa kieltäytyä seksistä. Eli jo tutustumisvaiheessa on alitajuisesti havainnut toisesta ihmisestä, että tällä on varovainen suhtautuminen seksiin. Pystymme tunteet tasolla havainnoimaan toisesta ihmisestä hyvinkin paljon, vaikka emme sanallisesti kyselisi toiselta mitään. Toisen arkuuden kyllä havaitsee tunnetasolla..
Miksi sitten valita puoliso, joka tulevaisuudessa kieltäytyy seksistä. Syynä on tietenkin se, että pelkää seksuaalisesti vaativaa puolisoa. Pelkää sitä, että toinen on hillitön ja kontrolloimaton seksin suhteen. Arka puoliso on turvallisempi ja lisää oman kontrollin tunnetta.
Suhteen vanhetessa puolison arkuus tekee mahdolliseksi oman seksuaalisuuden vapautumisen, toisen arkuus asettaa rajat omalle seksuaalisuudelle ja syntyy tilanne, jossa itse tuntee itsensä estottomaksi, vapaaksi kokeilemaan kaikkea uutta, rajoittavana esteenä toimii vain puolison estyneisyys. Tapahtuu työnjako, itse kokee olevansa seksuaalisesti vapaa, puoliso hoitaa sen, että seksi ei ryöpsähdä kontrolloimattomaksi, vaan pysyy rajoissa. Toinen rajoittaa, toinen porskuttaa. Ongelma on siinä, että samalla ulkoistat omat ahdistuksesi toiseen – et ole hänelle kumppani joka auttaa häntä vapautumaan omista peloistaan, vaan peität omat pelkosi hänen ahdistuksensa kautta.
Mutta mitä tapahtuisi jos roolit kääntyisivätkin toisin? Jos se olisikin puolisosi, joka on hillitön? Se onkin hän, jolla seksuaalinen mielikuvitus laukkaa, hän joka on valmis vaikka ryhmäseksiin, parinvaihtoon, pornoon, sadomasokismiin, perversioihin. Et olisi enää naimisissa madonnan, vaan huoran kanssa. Kestäisitkö sen? Pystyisitkö elämään sen kanssa? Pystytkö keskustelemaan hänen kanssaan seksitä hyväksyen sen, että hän muuttuu niin seksuaalisesti kontrolloimattomaksi, että itse ahdistut, itse alat pelkäämään, kun hän muuttuu hillittömämmäksi kuin sinä itse? Oletko itse valmis ottamaan pelkääjän, rooli suhteessanne? Ottamaan myös sen roolin, että alat pelkäämään sitä, ettet riitä hänelle seksuaalisesti, että hän alkaa kaivat parempaa seksiä muualta, suhteen ulkopuolelta, jos sinä et riitä?
Kun tätä palstaa lukee, aistii siitä tietyn ahdasmielisyyden myös niistä kirjoituksista, joissa valitetaan puolison haluttomuutta. Esimerkiksi moni mies kirjoittaa täällä, miten hän on vuosikausia kärvistellyt seksin puutteessa liitossaan. Mutta silti hän ei kirjoita hakeneensa helpotusta kärvistelyyn seksipalvelujen myyjältä. Miksi? Koska häntä ahdistaa nainen, joka myy seksiä. Häntä ahdistaa huora, hänelle kelpaa vain madonna. Hän nai madonnan, ja kohtelee vaimoaan kuin madonnaa. Ja sitten ihmettelee, miksi seksi loppuu.
Seksitön liitto johtaa enne pitkään eroon. Eron jälkeen etsitään uusi puoliso. Toistatko taas saman virheen, ja valitse uudeksi puolisoksi taas aran, joka hoitaa seksin pelkäämisen suhteessa sinun puolestasi?
Tästä herää se kysymys, että onko puolison haluttomuuteen kenties osatekijänä se, että on alun perin valinnut sellaisen puolison, joka haluaa kieltäytyä seksistä. Eli jo tutustumisvaiheessa on alitajuisesti havainnut toisesta ihmisestä, että tällä on varovainen suhtautuminen seksiin. Pystymme tunteet tasolla havainnoimaan toisesta ihmisestä hyvinkin paljon, vaikka emme sanallisesti kyselisi toiselta mitään. Toisen arkuuden kyllä havaitsee tunnetasolla..
Miksi sitten valita puoliso, joka tulevaisuudessa kieltäytyy seksistä. Syynä on tietenkin se, että pelkää seksuaalisesti vaativaa puolisoa. Pelkää sitä, että toinen on hillitön ja kontrolloimaton seksin suhteen. Arka puoliso on turvallisempi ja lisää oman kontrollin tunnetta.
Suhteen vanhetessa puolison arkuus tekee mahdolliseksi oman seksuaalisuuden vapautumisen, toisen arkuus asettaa rajat omalle seksuaalisuudelle ja syntyy tilanne, jossa itse tuntee itsensä estottomaksi, vapaaksi kokeilemaan kaikkea uutta, rajoittavana esteenä toimii vain puolison estyneisyys. Tapahtuu työnjako, itse kokee olevansa seksuaalisesti vapaa, puoliso hoitaa sen, että seksi ei ryöpsähdä kontrolloimattomaksi, vaan pysyy rajoissa. Toinen rajoittaa, toinen porskuttaa. Ongelma on siinä, että samalla ulkoistat omat ahdistuksesi toiseen – et ole hänelle kumppani joka auttaa häntä vapautumaan omista peloistaan, vaan peität omat pelkosi hänen ahdistuksensa kautta.
Mutta mitä tapahtuisi jos roolit kääntyisivätkin toisin? Jos se olisikin puolisosi, joka on hillitön? Se onkin hän, jolla seksuaalinen mielikuvitus laukkaa, hän joka on valmis vaikka ryhmäseksiin, parinvaihtoon, pornoon, sadomasokismiin, perversioihin. Et olisi enää naimisissa madonnan, vaan huoran kanssa. Kestäisitkö sen? Pystyisitkö elämään sen kanssa? Pystytkö keskustelemaan hänen kanssaan seksitä hyväksyen sen, että hän muuttuu niin seksuaalisesti kontrolloimattomaksi, että itse ahdistut, itse alat pelkäämään, kun hän muuttuu hillittömämmäksi kuin sinä itse? Oletko itse valmis ottamaan pelkääjän, rooli suhteessanne? Ottamaan myös sen roolin, että alat pelkäämään sitä, ettet riitä hänelle seksuaalisesti, että hän alkaa kaivat parempaa seksiä muualta, suhteen ulkopuolelta, jos sinä et riitä?
Kun tätä palstaa lukee, aistii siitä tietyn ahdasmielisyyden myös niistä kirjoituksista, joissa valitetaan puolison haluttomuutta. Esimerkiksi moni mies kirjoittaa täällä, miten hän on vuosikausia kärvistellyt seksin puutteessa liitossaan. Mutta silti hän ei kirjoita hakeneensa helpotusta kärvistelyyn seksipalvelujen myyjältä. Miksi? Koska häntä ahdistaa nainen, joka myy seksiä. Häntä ahdistaa huora, hänelle kelpaa vain madonna. Hän nai madonnan, ja kohtelee vaimoaan kuin madonnaa. Ja sitten ihmettelee, miksi seksi loppuu.
Seksitön liitto johtaa enne pitkään eroon. Eron jälkeen etsitään uusi puoliso. Toistatko taas saman virheen, ja valitse uudeksi puolisoksi taas aran, joka hoitaa seksin pelkäämisen suhteessa sinun puolestasi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lainaamasi psykoanalyytikko väittää, että ".. puoliso sopii juuri omaan seksuaalisuuden rakenteeseen", mutta itse teet jostainsyystä tästä täysin päinvastaisen johtopäätöksen: otetaan seksuaalisesti arka puoliso, vaikka itse ollaan aktiivisia.
Vaikka nainen olisi seksuaalisesti aktiivinen, halukas, mutkaton (=ihannenainen, lähes kuin mies :) ei se välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi vaarallien kumppani siinä mielessä, että haksahtaisi joskus muihinkin miehiin. Madonna-naisella sitä riskiä ei ole, mutta eipä ole riskiä saada itsekään seksiä :)
Lisäksi: samaan ihmiseen mahtuu kyllä madonnaa ja huoraa. Ei ole liikaa vaadittu, että jotain tällaista löytyy (no, nuo ääripäät on kärjistetty, mutta kuitenkin: skaalaa on oltava). Myös mieheen mahtuu (haluttiin sitä tai ei) remontti-reiska, vaarallinen (ja tyhmä) sonni, perheenisä, vävy ja elämänkumppani. Ainakin kaikkein kiinnostavimmat ihmiset ovat monipuolisia.
Ylipäätään en ymmärrä miksi valita seksuaalisesti(kaan) erilainen puoliso. Selkeästi parasta on, jos puolisot ovat myös tässä asiassa toistensa kaltaisia. Puhe toisiansa täydentävistä vastakohdista on kyllä puhdasta Scheißea.
Naisena tuo teksti osui minuun aivan täydellisesti. Elän liitossa toisen naisen kanssa, ja meille on käynyt juuri noin. Itse olen aktiivisempi osapuoli ja sain kyllä ajattelemisen aihetta siitä, että olenko minä tosiaankin pelottava ja ahdistava kumppani, vaikka tahtoisin olla kannustava ja rakastava. Kyllä siinä piti peiliin katsoa ja niellä totuus. Kiitos kirjoittajalle rakentavasta tekstistä!
...vaimoni haluttomuus, jonka takia olen sitten päätynyt sarjapettäjäksi, ei lainkaan ole estäny tminua nauttimasta sekä erittäin aktiivisten että erittäin estottomien naisten seurasta mitä suurimmassa määrin.
Ainakin meillä juttu on niin, että aikoinaan päädyimme yhteen, aika kokemattomina molemmat, ja sitten liiton aikana olemme kasvaneet kovin eri suuntiin. Mutta aika villiä touhu oli vaimonikin kanssa aikoinaa - ja nykyisinkin, silloin harvoin kun jotakin tapahtuu.
Mutta kaipa tuollaisiakin tapauksia mahtuu ihmiskuntaan, ehkä paljonkin, meitähän on moneksi.