Tyttärelläni on puheenkehitys viivästynyt todella paljon ja se huoletuttaa minua.Hän osasi joitain sanoja jo ennen yhtä vuotta mutta ne jäivät sitten pois kun oppi kävelemään.Osaa vain sanoa pari hassua sanaa ja 2vuotiaana pitäisi osata jo 500 sanaa kirjan mukaan.Mikähän avuksi?
Lapseni 2,5v eikä puhu
Mutsi23
20
9334
Vastaukset
- sitten
neuvolan lääkäri tai terveydenhoitaja ole huomannut???? Mitäs jos mainitsisit asiasta heille, osaisivat ohjata hoitoon.
- Äiti ja poika-90
Meilla alettiin puhumaan vasta reilu 3w, ja monta kertaa oon saanut sanoa sen jälkeen että oleppa vähän aikaa hiljaa. Kävely alkoi 9kk iässä joten puhe sitten vähän jäi...
muista kuitenkin ette ymmärrä lastasi liikaa, meillä meni ainakin osittanin vähän senkin piikkiin kun kaikki ymmärrettiin eikä pojan edes tarvinnut yrittää puhua. Vaan nykyisin sitä puhetta riittää...- Miina
tuo vanha sanonta, että lapsi tallaa kielen päälle, eli että varhainen kävelemään oppiminen viivästyttäisi puheen kehitystä.
Omista lapsistani kaksi on kävelyt yhdeksänkuisina ja kuopus jo seitsemän kuukauden ikäisenä, mutta he ovat siitä huolimatta puhuneet kuin papupadat jo puolitoistavuotiaina. Pikemminkin taitaa olla niin, että varhain kävelevät myös puhuvat varhain
Kaksi ja puolivuotias puhuu tavallisesti jo aivan normaalia kieltä, jossa on kielioppi kohdallaan (esim persoonapronominit) ja monisanaisia lauseita. Joitakin äänteitä kuten r ja s voi puuttua vielä aika pitkään. - pitää
Miina kirjoitti:
tuo vanha sanonta, että lapsi tallaa kielen päälle, eli että varhainen kävelemään oppiminen viivästyttäisi puheen kehitystä.
Omista lapsistani kaksi on kävelyt yhdeksänkuisina ja kuopus jo seitsemän kuukauden ikäisenä, mutta he ovat siitä huolimatta puhuneet kuin papupadat jo puolitoistavuotiaina. Pikemminkin taitaa olla niin, että varhain kävelevät myös puhuvat varhain
Kaksi ja puolivuotias puhuu tavallisesti jo aivan normaalia kieltä, jossa on kielioppi kohdallaan (esim persoonapronominit) ja monisanaisia lauseita. Joitakin äänteitä kuten r ja s voi puuttua vielä aika pitkään.toisilla lapsilla kyllä puhe unohtuu kun lähtevät liikkeelle, eli vaikka aíemmin on puhetta tullut niin uusi taito joksikin aikaa saattaa unohduttaa vanhan taidon.
edelleenkin lapset niinkuin me aikuisetkin olemme yksilöitä.. yksi osaa sitä ja toinen tätä paremmin! - ...
Miina kirjoitti:
tuo vanha sanonta, että lapsi tallaa kielen päälle, eli että varhainen kävelemään oppiminen viivästyttäisi puheen kehitystä.
Omista lapsistani kaksi on kävelyt yhdeksänkuisina ja kuopus jo seitsemän kuukauden ikäisenä, mutta he ovat siitä huolimatta puhuneet kuin papupadat jo puolitoistavuotiaina. Pikemminkin taitaa olla niin, että varhain kävelevät myös puhuvat varhain
Kaksi ja puolivuotias puhuu tavallisesti jo aivan normaalia kieltä, jossa on kielioppi kohdallaan (esim persoonapronominit) ja monisanaisia lauseita. Joitakin äänteitä kuten r ja s voi puuttua vielä aika pitkään.miten ois niin että jokainen oppii asiat omaan tahtiin.jos sinun lapset on sattunut oppimaan puhumisen ja kävelemisen varhain.se ei todella ole mikää kriteeri normaaliuteen.2 ja puolivuotiaan EI TÄYDY osata puhua virheettömästi.itse olen oppinut ekat sanani 8kk ikäisenä,mutta se ei tarkoita ,että oman lapseni olisi täytynyt.vai mitä???
jokainen lapsi kiinnostuu eri vaiheessa eri asioista,siksi oppimisjärjestyskin on eri.
on aika itsekästä pitää omia lapsia normaalin määreinä....ajatusta peliin kun kirjoitat nettiin =)
- mullakin
mee nyt ihmeesä vaan neuvolaan ja VAADI tarkastusta. Mielummin nyt kun liian myöhään. Mun poika 2,8v ja ei tule muita sanoja kun ei........... puheterapia alkaa kun täyttää kolme. Jos vaan odottaa että katsellaan niin voi tulla vaikeuksia koulun alottamisen kanssa ja hei mul on kokemusta 3 lapsen kanssa tästä. Ottakaa sitten huomioon että puheterapiaan on n.9kk jonot siitä kun lähete saadaan että niin. Eihän toi lähete taakaksi mukana ole vaikka puhe yht äkkiä tulisikin. Voihan ajan sitten perua. Miten hyvin lapsesi ymmärtää puheen??? Pistä ihmeessä viestiä tähän ja kysy jos haluat jotain tietää niin yritän neuvoa siten miten kykenen (6 vuoden kokemuksella)
- puheterapeutille
Meillä sama juttu, lapsi oppi aluksi jonkun verran sanoja, ja sitten pysähtyi oppiminen kokonaan. Jo opitut sanat unohtuivat myös.
Diagnoosinamme verbaali dyspraxia. Ymmärtämäni mukaan nämä(kin) oireet liittyvät juuri tähän.
Vaikka ei välttämättä olisikaan samaa, lapsi kannattaa viedä tutkittavaksi jo oman mielenrauhansa vuoksi.
Oman lapsemme (4,5v) puheenkehitys on tällä hetkellä koko ajan lähempänä normaalia ikätasoa puheterapian ja muun kuntoutuksen avulla, ja varmasti kouluikään mennessa tulee saavuttamaan muut täysin. - kuntoutuu
puheterapeutille kirjoitti:
Meillä sama juttu, lapsi oppi aluksi jonkun verran sanoja, ja sitten pysähtyi oppiminen kokonaan. Jo opitut sanat unohtuivat myös.
Diagnoosinamme verbaali dyspraxia. Ymmärtämäni mukaan nämä(kin) oireet liittyvät juuri tähän.
Vaikka ei välttämättä olisikaan samaa, lapsi kannattaa viedä tutkittavaksi jo oman mielenrauhansa vuoksi.
Oman lapsemme (4,5v) puheenkehitys on tällä hetkellä koko ajan lähempänä normaalia ikätasoa puheterapian ja muun kuntoutuksen avulla, ja varmasti kouluikään mennessa tulee saavuttamaan muut täysin.juu, aivan varmasti kuntoutuu. Meillä kaikilla pojilla juuri dyspraksia ja aikaisin aloitetun kuntoutuksen ansiosta vanhin poika nyt normaalissa koulussa 1 luokalla ja on jopa luokkansa parhaita jopa lukunopeudessa vaikka oppikin ensimmäiset sanansa vasta puheterapeutilla n.3,5 vuoden iässä. Kyllä se siitä kun vauhtiin pääsee.
- minkä kirjan mukaan?
tuota noin.. tekisi mieli neuvoa - 'heitä kirja nurkaan ja jätä sinne!' - kukin oppii aikanaan, sitten kun siihen on valmis..
oma tyttäreni oppi puhumaan muutaman sanan kolmevuotiaana ja nyt kuusitoista vuotiaana puhuu jo hyvin selkesäti (kärjistettynä.. puhui neljä-viisi vuotiaana ihan kuten neljä-viisi vuotiaat muutkin) ei vain tainnut keritä opetella puheen jaloa taitoa kun oli niin kiire esim. kiipeilemään tms. - hyvin tuli kuitenkin ymmärretyksi vaikkei sanoja ollutkaan..
jos asia huolestuttaa puhu neuvolassa asiasta, jolloin voivat tarkistaa ettei kuulossa tms. ole mitään vikaa.. - Puhella
Meillä on 2v 10kk poika joka ei puhu kuin muutamia sanoja, ei edes kaksisanaisia lauseita. Kävelemään oppi varhain ja muuten on fiksu. Tosi vilkas on. Ollaan käyty puheterapeutilla pari kertaa ja käyntejä jatketaan. Jos kolmevuotiaana ei ole tapahtunut selvää kehitystä saamme lähetteen neurologin tutkimuksiin. Välillä sitä toivoo että olisipa kiva kun poika puhuisi! Vaikka kaikki sanovat että kyllä sitten aikanaan puhuu niin paljon että toivoo välillä hiljaisuutta....noh meidän on vaikea kuvitella tätä kun vuoden vanhasta olemme odottaneen että koskahan poika puhuu! Odottavan aika pitkä...
- nyt tätä
Taas on neuvolan ämmät pelotelleet yhden äidin henkihieveriin. Kasvaako lapsesi muuten käyrän mukaan? Minkä niistä? Mitä muuta? Osasiko huutaa oikein heti synnyttyä? Pitikö käydä "sata" kertaa neuvolassa ennen synnytystä, vaikka vain kaiken varalta? Saitko syödä sitä tai tätä ennen synnytystä, ettei vaan nyt tulevalle vauvalle tule jotain... en nyt keksi, mutta kuitenkin.
Anteeksi vaan, mutta nämä jutut ovat jokseenkin tuttuja omalta kohdalta. Siis vihaisena seurasin vierestä, miten äitiä peloteltiin kaikella mahdollisella. Sama jatkui sitten lasten neuvolassa, kunnes vaadin itse päästä käyttämään tyttöä siellä. Ei kuulemma kasvanut käyrän mukaan. Kerroin, että meidän lapsi saa kasvaa niinkuin kasvaa ja käyrät eivät ole meitä varten, joten rouva voi tehdä niillä ihan mitä lystää. Kysyin, että onkos kaikki aikuiset samanlaisia? Sitten ykskaks se tyttö kuulemma kasvoikin suunnilleen käyrän mukaan ,mutta ei ihan.
Tyttö ei sitten puhua pukahtanut - ei vielä 2.5v, ei 2v10kk, ei 2v 11kk. Taas alkoi neuvolassa hirveä höyry, että jos lapsi ei ala puhua kun se on 3v, täytyy laittaa kuulemma tarkkailuun. Oppiikohan lapsi tarkkailemalla puhumaan? Epäilen!!
Kun tyttö lopulta aloitti puhumisen, sitä alkoi tulla lumivyöryefektin lailla. Kahdessa viikossa hän oli alkanut puhua lähes aikuisten lailla. Valtava sanavarasto vaan ykskaks tuli suusta ulos.Puhe oli tallessa, mutta ei vaan tullut suusta aiemmin.
2v lapsen ei tarvitse osata 500 sanaa. Tai mistä sen tietää, kun lapsi ei puhu. tiedän minäkin paljon asioita, vaikka en niistä puhu. Ja vielä - meidän tyttö lähti kävelemään 10kk iässä.
Joten älä tuskaile... t. Isä- xxx
Olla piittaamatta lapsensa selvästä puheen viivästymisestä, vaikka asia huolettaa? Lohduttautua sitten sillä, että juuri teidän tapauksessanne kävi hyvin?
- tätä
xxx kirjoitti:
Olla piittaamatta lapsensa selvästä puheen viivästymisestä, vaikka asia huolettaa? Lohduttautua sitten sillä, että juuri teidän tapauksessanne kävi hyvin?
Mieti sitä mikä oli asian ydin, jos ei tule mieleen, mieti vielä.
Missään nimessä en ole sitä mieltä, että lapsesta ei pitäisi välittää. PÄINVASTOIN OLEN KUULEMMA NS.YLIHUOLEHTIVAINEN ISÄ!!
Voinhan kertoakin, ettei tartte tukahtua uteliaisuuteen, jos ei satu tulemaan mieleen - se asian ydin.
Ensinnäkin: neuvoloiden tarkoitus on ilmiselvästi auttaa ja ennaltaehkäistä jne, mutta monessa asiassa siellä on homma mennyt ns. yli. Siis äidit (ainakin herkemmät) tulevat lähes vauhkoiksi, kun kaikki on vaarallaista ja kaikkea pitää seurata jne. lapset eivät kasva käyrien mukaan, tai opi just 5.5. kuluvaa vuotta puhumaan jne.
Jos lapsen pitää oppia puhumaan kirjan tai jonkin muun mukaan, on jotain pahasti pielessä...
Siis asian ydin oli siinä, että kaikki ollaan yksilöitä ja lapset kehittyvät YKSILÖLLISESTI. SIIS EI KANNATA TUIJOTTAA LIIKAA KAIKEN MAAILMAN OPUKSIA JA PANIKOIDA, JOS OMA LAPSI EI KEHITY JUURI NIINKUIN JOSSAIN KIRJASSA LUKEE.
TOTTA HELVETISSÄ PITÄÄ LAPSISTAAN VÄLITTÄÄ JA HUOLEHTIA, JOS KERRAN NIITÄ ON TEHNYT.
t: Isä - Pikku-dysfaatikon äiti
Juuri noin. Olen samaa mieltä kanssasi, että JOSKUS se maalaisjärki unohtuu neuvola-ammattilaisilta, vaikka hyvä on, että ongelmiin paneudutaan tarvittaessa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mutta miksi KAIKKI tämä "tasapäistäminen"!
Meidän tytär on nyt 2½-vuotias (on käynyt kohta vuoden ajan puheterapiassa) eikä puhu kuin muutaman sanan. Ymmärtää KAIKEN puhutun; on utelias, reipas, iloinen, ennakkoluuloton lapsi, mutta sanoja ei tule. Terapiasta ei ole ollut mitään hyötyä vielä, mutta ei varmasti haittaakaan, paitsi että lapsi tuskastuu kun ei saa itseään ymmärretyksi. Tottahan tämä huolettaa minuakin, ettei sanoja tule niinkuin pitäisi.
Sitä ennen tuskailtiin pituuden ja painon kanssa. Lapsi oli pienisyömäinen ja hyvin pieni- ja sirorakenteinen edelleen. Nyt 2½-vuotiaana hänen painonsa on vain 11 kg ja pituutta tasan 90 cm. Ja neuvolalääkäri totesi, että lapsellamme on "pienet rinnat", joka viittaisi kenties lyhytkasvuisuuteen ja varhaiseen puberteettiin. Tätä meillä on suvussa. Olemme molempien puolelta pieniä ja esim. itselläni kuukautiset alkoivat juuri kun täytin 11 vuotta. Neuvolassakin ovat "hyväksyneet" sen, että tämä lapsi on pieni ja tuskin hänestä mitään hongankolistaja koskaan kasvaakaan. Hän on kuitenkin siro ja sopusuhtainen, joten kysymys ei ole "kääpiökasvuisuudesta" (mikä on se hienompi/virallisesmpi nimi tuolle asialle?)
Lapsemme on neuvolan käyrien ja oppikirjojen mukaan ilmeinen "mutantti" ja epänormaali. Meille hän on kuitenkin se maailman herttaisin, kultaisin ja rakastettavin olento.
Ja kuitenkin minä olen huolissani ja pelkään lapseni tulevaisuuden puolesta kuten enemmän tai vähemmän jokainen lapsestaan välittävä äiti ja isä. Yritän lohduttautua sillä, että en ole ainoa, joka pyörittää päässään näitä "ongelmia". - nyt..
Pikku-dysfaatikon äiti kirjoitti:
Juuri noin. Olen samaa mieltä kanssasi, että JOSKUS se maalaisjärki unohtuu neuvola-ammattilaisilta, vaikka hyvä on, että ongelmiin paneudutaan tarvittaessa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mutta miksi KAIKKI tämä "tasapäistäminen"!
Meidän tytär on nyt 2½-vuotias (on käynyt kohta vuoden ajan puheterapiassa) eikä puhu kuin muutaman sanan. Ymmärtää KAIKEN puhutun; on utelias, reipas, iloinen, ennakkoluuloton lapsi, mutta sanoja ei tule. Terapiasta ei ole ollut mitään hyötyä vielä, mutta ei varmasti haittaakaan, paitsi että lapsi tuskastuu kun ei saa itseään ymmärretyksi. Tottahan tämä huolettaa minuakin, ettei sanoja tule niinkuin pitäisi.
Sitä ennen tuskailtiin pituuden ja painon kanssa. Lapsi oli pienisyömäinen ja hyvin pieni- ja sirorakenteinen edelleen. Nyt 2½-vuotiaana hänen painonsa on vain 11 kg ja pituutta tasan 90 cm. Ja neuvolalääkäri totesi, että lapsellamme on "pienet rinnat", joka viittaisi kenties lyhytkasvuisuuteen ja varhaiseen puberteettiin. Tätä meillä on suvussa. Olemme molempien puolelta pieniä ja esim. itselläni kuukautiset alkoivat juuri kun täytin 11 vuotta. Neuvolassakin ovat "hyväksyneet" sen, että tämä lapsi on pieni ja tuskin hänestä mitään hongankolistaja koskaan kasvaakaan. Hän on kuitenkin siro ja sopusuhtainen, joten kysymys ei ole "kääpiökasvuisuudesta" (mikä on se hienompi/virallisesmpi nimi tuolle asialle?)
Lapsemme on neuvolan käyrien ja oppikirjojen mukaan ilmeinen "mutantti" ja epänormaali. Meille hän on kuitenkin se maailman herttaisin, kultaisin ja rakastettavin olento.
Ja kuitenkin minä olen huolissani ja pelkään lapseni tulevaisuuden puolesta kuten enemmän tai vähemmän jokainen lapsestaan välittävä äiti ja isä. Yritän lohduttautua sillä, että en ole ainoa, joka pyörittää päässään näitä "ongelmia".Eräs kaverini oli kysynyt, että mihin hän tyttärensä jättää, kun ei tuosta taida olla mukaan otettavaa - siis neuvolassa. Kun ei kuulemma kasvanut käyrien mukaan. Oli edellisen kommentin jälkeen loppunut urputus neuvolassa. Tyttö on nyt 16v ja todellinen kaunotar kaikin puolin.
Meidän mamma oli nuorena kuin kesäheinä. Se ei ollut kuulemma hyvä. Nyt hän on synnytysten jälkeen lähes toisessa ääripäässä. Sekään ei ole kuulemma hyvä. Olit niin tai näin - aina joku lyttää sinut.
Äiti on valokuvista päätellen - tai siis tyttö on äitinsä kopio. Onhan tuota lihaa tullut luitten ympärille äidille, vaikka kaikki "haukkuivat" teininä hituseksi.
Jokatapauksessa totuus on tunnustettava, että kaikki lapset ei jostain syystä opi koskaan puhumaan, eivätkä ole saman kokoisia, näköisiä tai muutenkaan samanlaisia. Siinä ei terapiat silloin auta. Entäs jos lapsi on puoli senttiä alle käyrän - viedään terapiaan, että kasvaisi käyrälle. Eiköhän sama juttu lie tuossakin puheen oppimisessa.
Olisihan se toivottavaa, että maailma olisi täydellinen ainakin tältä osin. tämä ei ole sittne mikään vitsi, jos joku sen sellaiseksi tulkitsee. - Ohoi!Maalaisjärki!
nyt.. kirjoitti:
Eräs kaverini oli kysynyt, että mihin hän tyttärensä jättää, kun ei tuosta taida olla mukaan otettavaa - siis neuvolassa. Kun ei kuulemma kasvanut käyrien mukaan. Oli edellisen kommentin jälkeen loppunut urputus neuvolassa. Tyttö on nyt 16v ja todellinen kaunotar kaikin puolin.
Meidän mamma oli nuorena kuin kesäheinä. Se ei ollut kuulemma hyvä. Nyt hän on synnytysten jälkeen lähes toisessa ääripäässä. Sekään ei ole kuulemma hyvä. Olit niin tai näin - aina joku lyttää sinut.
Äiti on valokuvista päätellen - tai siis tyttö on äitinsä kopio. Onhan tuota lihaa tullut luitten ympärille äidille, vaikka kaikki "haukkuivat" teininä hituseksi.
Jokatapauksessa totuus on tunnustettava, että kaikki lapset ei jostain syystä opi koskaan puhumaan, eivätkä ole saman kokoisia, näköisiä tai muutenkaan samanlaisia. Siinä ei terapiat silloin auta. Entäs jos lapsi on puoli senttiä alle käyrän - viedään terapiaan, että kasvaisi käyrälle. Eiköhän sama juttu lie tuossakin puheen oppimisessa.
Olisihan se toivottavaa, että maailma olisi täydellinen ainakin tältä osin. tämä ei ole sittne mikään vitsi, jos joku sen sellaiseksi tulkitsee.Tuossa oli asiaa.
Minun tuttavalleni kävi näin neuvolassa. Hän vei lapsensa 3-vuotis-tarkastukseen, jossa todettiin, että painoa on liikaa 3 kg ja pituudessa lapsi on keskivertoikäisiään 4 cm pidempi.
Lapsen äiti totesi neuvolatädille, että "kolme kiloa on aika helppo temppu saada kehosta pois, mutta kummastakos päästä se liika 4 cm leikataan pois...?"
- Pikku-dysfaatikon äiti
Meidän lapsi on 2,5 vuotias ja on käynyt jo kohta vuoden ajan puheterapiassa (kerran kuukaudessa kaksi tuntia). Asumme pienellä paikkakunnalla ja täällä ohjataan puheterapiaan 1,5-2 vuotiaana, jos viivästystä on havaittavissa. Terapiasta ei ole ollut mitään hyötyä vielä. Lapsi ymmärtää kaiken puhutun, kuulo on kunnossa ja muuten on terve, vilkas,utelias ja puhuu "omaa kieltään", josta ulkopuoliset eivät saa selvää.
Valitettavasti terapia ei ole tuottanut tulosta. Lapsi itse hermostuu hirveästi kun hän yrittää selittää, eikä häntä aina ymmärretä. - Ilona*
Ajattelin lohdutukseksi kertoa, että eräs ystäväni alkoi puhumaan vasta yli kolmevuotiaana. Nyt hän on 23 vuotias ja on kertonut ettei hänellä koskaan ole ollut ongelmia puheen kanssa sen jälkeen kun alkoi puhumaan.
- puhuta mitään
Pojumme (katraan kolmas) täyttää justiinsa kaksi ja sanoja on tasan kaksi..tai no yksi.."joo" ja sitten on "y-yy", joka on ei ;)
Tuossa vuoden iässä sanavarastosta löytyi vesi, ei, keksi, leipää ja taisi olla muutama muukin, mutta ne unohtuivat ja jäivät unholaan. En tiedä miksi...
Pikku äijäämme ymmärrämme hyvin ja hän ymmärtää meitä äärimmäisen hyvin, joskus liiankin. Saa puettua itselleen vaipan ja vaatteet, osaa laittaa (toivoisin, että ei, osasi jo 1-v ikäsenä) töpselin seinää, käyttää imuria ja monia muita juttuja. Fiksu ja kekseliäs poika, mutta laiska puhumaan. Laiska on ollut muussakin (mm. kävelemään opetteleussa, oppi kyllä, mutta ei viitsinyt, kierähtämisen opetteleussa jne.jne.) olemme tuumineet, että poika on vaan laiska..varsinkin, kun sieltä välillä (noin kerran kuussa) tulee vaikeampi sana selvästi, kuten "banaani". Ensimmäinen sana ei ole ollut isä eikä äiti. Muutaman kerran on ne sanonut, mutta tilanteissa, joissa tuskin on ollut tarkoitus. Kaikki opetus tilanteet ja tilanteet joissa yritämme saada pojan puhumaan menevät lörinäksi, kun ei tuo taida tajuta, että haluamme hänen sanovan "pallo" tahi "isi" ;)
Pitkät ohjeet menevät kuitenkin perille ja sanavarastossa on monen monta sanaa, koska ymmärtää täydellisesti mitä puhumme. em. lause "älä nyt itke, istut rattaissa sen aikaa, kun mennään autotien yli ja sitten saat taas kävellä" sai vastaukseksi "joo" ja itku loppui siihen.
En ole viellä jaksanut olla huolissani ja tiedän tapauksia, joissa puhe on alkanut tulemaan vasta kolmen ikäisenä. Uskoisin, että meidän tapauksessa kyse on laiskuudesta ja viitseliäisyydestä..me kun ymmärrämme tökkäisystä ja elekielestä sekä örähtelyistä poikaa..tästä tavasta olemme nyt ruvenneet pyrkimään pois...jos se vaikka olisi syynä tuolle "puheen viivästymiselle". - leptir
Nyt ikää 5½vuotta ja puhuu kyllä, mutta on äännevikoa 3kpl:ttä s-l-r, Tulee mutta ei osaa sanoa niitä oikein:) ja puhuu kyllä mielestäni kuin nuorempi, mutta hän on hän, oma persoonansa. Kyllä se siitä..Minulle kaikki aina pauhasivat siitä kun meidän neiti ei puhunut mitään oikeestaan alle 3veenä, vain äiti, ota,isi,ei joo..Siinä ne oli, jA nyt puhuu kyllä ja hyvä niin..Hiljaa hyvä tulee:)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1704993
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1264533- 262911
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa301937"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla231794Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151719Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????1081706Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221700Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu301613Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181561