Olen jo paljon yli 30 enkä ole koskaan seurustellut, koska en ole vain halunnu (tarjokkaita on ollu ihan kiitettävästi) mutta en ole vain tavannut "sitä oikeaa" ja koskaan ei ole mielessäkään käyneet ns,yhden illan jutut. Minua ihmetyttävät monet pariskunnat jotka
esim väittelevät muitten nähden, eivät käy matkoilla
yhdessä, riitelevät pikkuasioista. Sivusta seuranneena olen aina ajatellut...itse en toimisi noin. Minulla on mielikuva jostain paremmasta sellaisesta ,jonka harvat saavuttavat, mutta uskon
että omalla kohdallani se olisi mahdollista jos
alkaisin seurustella ja tapaisin jonkun. Onko siis, että yksin jääneet haluavatkin vain parempaa kuin se tavallinen perus-suhde jotain mistä muutkin vain haaveilevat ja siitä syystä he eivät ole tyytyneet vähempään
Onhan se haaveilua, mutta mietippä ensi kerran
kun tapaat sen yksin olevan sukulaisesi jos hän vain haluaakin enemmän kuin niillä tappelevilla tutuilla on.
esim väittelevät muitten nähden, eivät käy matkoilla
yhdessä, riitelevät pikkuasioista. Sivusta seuranneena olen aina ajatellut...itse en toimisi noin. Minulla on mielikuva jostain paremmasta sellaisesta ,jonka harvat saavuttavat, mutta uskon
että omalla kohdallani se olisi mahdollista jos
alkaisin seurustella ja tapaisin jonkun. Onko siis, että yksin jääneet haluavatkin vain parempaa kuin se tavallinen perus-suhde jotain mistä muutkin vain haaveilevat ja siitä syystä he eivät ole tyytyneet vähempään
Onhan se haaveilua, mutta mietippä ensi kerran
kun tapaat sen yksin olevan sukulaisesi jos hän vain haluaakin enemmän kuin niillä tappelevilla tutuilla on.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jep. Valtaosa vastaantulevista ihmisistä on aivan käsittämättömän kuivaa porukkaa. Jos nyt en liene itsekään mikään verbaliikan messias mutta kyllä minulla sentään on sen verran kiinostusta elämään ja harrastuksiin ettei pelkkä hyvää-päivää-kirvesvartta -pölinä ja telkkarin vahtaaminen yhdessä riitä.
Mahdollisen puolison tulisi olla ainakin musiikin ystävä, taiteellinen humanisti joka silti tajuaa luonnontieteiden arvon. Pelkästään noista asioista irtoaa jo sen verran keskusteltavaa että aika ei käy ikinä pitkäksi.
Mutta ei. Ihmisiä kiinostaa lintuinfluenssat ja se kuinka bush uhittelee lähi-idälle. Viitsivät valittaa siitä miten päin vessapaperi laitetaan telineeseen ja kuivataanko astiat käsin vai käytetäänkö astiakaappia. Ja päivähän menee lopullisesti pilalle jos joku sattuu olemaan kaupassa tennissukissa!
Hei hou ja typeryksien karavaani jatkaa kulkuaan hämärään tulevaisuuteen... Toivottavasti edes osa ajattelevista ihmisistä löytää sen puuttuvan puoliskonsa, omaani tuskin tulen löytämään.
"Mahdollisen puolison tulisi olla ainakin musiikin ystävä, taiteellinen humanisti joka silti tajuaa luonnontieteiden arvon. Pelkästään noista asioista irtoaa jo sen verran keskusteltavaa että aika ei käy ikinä pitkäksi"
Voi että. Noin minäkin ajattelin joskus. Halusin, että mies on kaikkea mahtavaa, taiteellista ja älyllistä. No tapasin sitten ihmisen joka on minuakin älykkäämpi ja alkuun tuli puhuttua vain kaikesta "hienosta", ei mistään mikä puhutti "taviksia".
Loppujen lopuksi alettiin käyttäytymään kuin ketkä tahansa muutkin seurustelevat. Ei aina jaksaa jauhaa mistään saatanan syvällisestä. Ei sellaista vain jaksa eikä välttämättä enää edes halua. Arki tulee vastaan väistämättä. Kyllä me voitais edelleenkin jauhaa jotain filosofista paskaa, mutta ei siihen vain ole tarvetta. Ei meidän tarvitse enää todistella toisillemme miten hienoja ja sivistyneitä ollaan.
Kaikki ihmiset ollaan samanlaisia luusereita loppujen lopuksi. Ihan turhaa fantasioida elämänpituisesta euforiasta, sellaista ei ole.
Tuskimpa se useimpien kohdalla noin on. Ne jotka noin ajattelevat katsovat yleensä muita ylempää ja ajattelevat olevansa parempia kuin muut. Saattavat haluta samaa asiaa kuin nekin tyypit, jotka "näyttävät riitelevän koko ajan", mutta eivät uskalla tutustua kehenkään tarpeeksi hyvin tai toteuttaa ajatuksiaan.
On myös hyvin vaikeaa ajatella semmoista tyyppiä "yksinäiseksi", jolla on vara valita yksinäisyys tai ystävyys. Useimmilla ei taida olla valinnan vapautta.
Osaavat ne tappaa ihmiset sisäisestikkin. Eletään jatkossa zombiena.
Kuulostaa aivan siltä, että odotat ikuisesti valmiin unelmasuhteen ja täydellisen vastakappaleesi tulevan tarjottimella vastaan. Kyllähän kumppanin kanssa on oltava samalla aaltopituudella, mutta oletko edes tutustunut ehdokkaisiin tarpeeksi torjuaksesi heidät? Änkeäpä itsesi paikkoihin, joissa voisi olla samanhenkisiä ihmisiä ja pidä mielesi vähän avoimempana.
.. viestisi perusteella et todellakaan tule koskaan pääsemään parisuhteen autuuteen käsiksi, etsit jotain jota ei ole: itsesi kopiota. Parisuhteen/seurustelun aluksi on hyväksyttävä toinen ihminen sellaisena kuin hän on, sitä sinä et tee noilla vaatimuksillasi. Olemalla avoin ympäröivälle maailmalle ja epätäydellisille ihmisille ja ihmissuhteille, opit itsestäsikin uusia asioita joka päivä.
Sullahan on sitten aika hemmetin korkeat kriteerit, jos et vieläkään ole seurustellut, vaikka jo yli kolmekymppinen.