Tällä hetkellä

vain lähteä tästä maailmasta. Antaa kaiken olla, luovuttaa. Miksi uskoa että huominen olisi sen parempi edellinen päivä, miksi uskoa että monen vuoden suru muuttuisi iloksi joskus? Ei niin käy, ei tässä elämässä.. Jos Jumala olisi olemassa, miksi hän kasaisi tämän kaiken hartioilleni, kun en oikeasti edes puoliakaan ole kestänyt täysin selväjärkisenä??

Nyt olen siinä pisteessä, että häpeän itseäni, häpeän sitä, mitä olen. Hullu. Olen miettinyt miten sen tekisin. Lääkkeillä, veitsellä, auto-onnettomuudessa. En vain tiedä vielä, milloin se hetki oikeasti tulee vastaan, jolloin lopullisesti lyö hanskat tiskiin. Miksei kukaan näe, miten ohuen langan varassa enää roikun? Mä en jaksa yksin, miksen saa apua?
4396
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

masentunu? kerro vähän, ei se oo helppoo täälläkään.

Äänestä

Oletko sitten hakenut apua?
Läheiset eivät useinkaan huomaa/uskalla huomata hätää jollei sitä pue sanoiksi.
Suuressa ahdistuksessa aikoinaan pidin julkisivua ja pitkään, selviämiskeinoni oli ja on selvitellä asiat itsekseni. En kestä julkista heikkoutta kohdallani, sairaus sekin.
En suosittele selviytysmiskeinoani kenellekään, parempi hakea apua jollei läheiseltä niin ammattiauttajalta, puhuminen useimmiten jo helpottaa, kun ei kaikkea tarvitse pitää sisällään.
Huomisesta murehtimisen olen lopettanut aika päivää sitten, elän just tätä hetkeä.

Äänestä

Et ole hullu jos häpeät sitä, sama kuin et ole ihminen jos häpeät olla se.

tosiaankin se elämä ei tän kummosempaa ole eikä kummosemmaksi muutu jollet sinä ite tee sille jotain, elämällä ei ole mitään tarkotusta jos et ITE anna sille sitä tarkoitusta, hoitokaan ei toimi jos et ite halua muuttua ja apua et saa jos et ite halua auttaa itseäsi.

Äänestä
  • vaikka olisi kamalakin se hukkuminen.
    On totta, että ihmisen pitää oppia kunnioittamaan itseään ja luottaa, että itsestä löytyy ainekset terveyteen. Opettele valostuttamaan ajatuksiasi, äläkä suostu joka synkää ajatusta ottamaan vastaan, vaan ilmoita sille, että nyt riittää, en usko synkkyys enää sinua, vaan uskon hyvään.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tekee mieli kirjoitti:

vain lähteä tästä maailmasta. Antaa kaiken olla, luovuttaa. Miksi uskoa että huominen olisi sen parempi edellinen päivä, miksi uskoa että monen vuoden suru muuttuisi iloksi joskus? Ei niin käy, ei tässä elämässä.. Jos Jumala olisi olemassa, miksi hän kasaisi tämän kaiken hartioilleni, kun en oikeasti edes puoliakaan ole kestänyt täysin selväjärkisenä??

Nyt olen siinä pisteessä, että häpeän itseäni, häpeän sitä, mitä olen. Hullu. Olen miettinyt miten sen tekisin. Lääkkeillä, veitsellä, auto-onnettomuudessa. En vain tiedä vielä, milloin se hetki oikeasti tulee vastaan, jolloin lopullisesti lyö hanskat tiskiin. Miksei kukaan näe, miten ohuen langan varassa enää roikun? Mä en jaksa yksin, miksen saa apua?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu