Kuolema kytee mussa, niinkun on kytenyt jo monen monta vuotta. Mun elämäni ei ikinä tule onnistumaan eikä olemaan totta. Tiedän kuinka itsekästä olisi lähteä, mutta miksi jatkaa kun tuntee toivottomuuden sisimmässään, joka ei milloinkaan lakkaa olemasta. Olen heikko joka ei osaa tätä elämää. Tämä "suuri lahja" ei ole mua varten.
Valmistelen itseäni lentoon. Avaan siipeni ja liidän, leijailen tuulenvireessä, laskeudun.
Valmistelen itseäni lentoon. Avaan siipeni ja liidän, leijailen tuulenvireessä, laskeudun.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sulla on liian synkät ajatukset...Ei elämä nyt niin masentava ole että henki pitäisi itseltä riistää. Etkä sä oikeasti halua kuolla. Ethän?Itsemurhasta puhuvat ja sitä suunnittelevat tarvitsevat vain huomioita ja rakkautta.
Mietippä kaikkia ihania asioita mitä sun elämässä on? Eikö ne painakki vaa´ssa enemmän kuin kaikki huonot asiat yhteensä? Varmasti näin on. pitää vain avata silmät ja nähdä ne pienet hyvät asiatkin mitä elämässä on. Ja niitä on varmasti jokaisella! Jos masentaa ja se on jatkunu pitkään, kannattaa mennä rohkeesti psykiatrin luo ja jutella. Se osaa auttaa eikä sitä tarvi hävetä, ei se tarkota että sä oot psykopaatti jos JOUDUT meneen sellasen luo. Sulla on mahollisuuksia, käytä niitä. Älä anna masennuksen ja kaiken pahan voittaa ku elämässä on niin paljon hyvääkin vaikket ehkä sitä tällä hetkellä huomaakaan. Itsemurha ei ole ratkaisu, se on vain pakoa todellisuudesta. Näytä itsellesi että sä pystyt, haluat ja jaksat vaikeimpien aikojen yli! Myöhemmin sä voit olla ylpee itestäs. Tsemppiä ja suojelusenkeleitä elämääsi!! Ei luovuteta:) Ku jouluki tulossa!!
Kiitos sinulle. Tiedän, että tämä on äänetön hätähuutoni.. Että tahtoo vielä jostain yrittää saada hyväksyntää olemassaololleen, vaikka se tuntuukin niin turhalta. Vuosia olen ajelehtinut, mutta ei tätä ainiaan jaksa.
Terapiassa olen ollut, mutta muuttoni myötä jouduin lopettamaan hoitosuhteeni ihanan auttajani kanssa. Ikävä häntä! Pitkän kahlailun jälkeen sain uudessa kotopaikassanikin lähetteen mielenterveystoimistoon matkaan, mutta vastausta odottelen varmasti vielä pitkään.
Niitä hyviä asioita elämässäni on.. Mutta tämä sekasotku minussa jyrää kaiken yli ja olen varma siitä että haluan kuolla, kun katson aikani tulevan.
Kannaattaa kyllä kauan ja hartaasti miettiä onko tuo kaiken sen arvoista. Vaikka kuinka nyt olisi varma siitä, että haluaa elämänsä lopettaa. Itse yritin itsemurhaa vuosi sitten, läheltä liippasi, mutta henkiin jäin. Rankan eron jälkeen (erosin vähän yli viikko sitten) tulee jatkuvasti mieleen että ehkä olisi pitänyt onnistua...ehkä haluankin lähteä...mutta sitten taas ajatus etten pysty sitä enää peruuttamaan on pelottava. Ja ne pahan olon tunteetkin on TUNTEITA, jos pystyn nyt tuntemaan pahaa oloa, pystyn siis aikanaan tuntemaan myös onnellisuutta. Pelottavampaa olisi jos ei tuntisi mitään, eläisi vain päivästä toiseen. Ei varmaankaan paljoa hyödytä että kerron sinulle mitä tulisi tehdä/ajatella...en voisikaan. Mutta itse olen siinä tilanteessa, yhden itsemurhayrityksen jälkeen, että katson mielummin pelin loppuun asti kun luovutan kesken. Kuolemmehan me muutenkin, miksei siis vielä pari päivää armonaikaa ;)!
Helpottaisiko yhtään, jos omaisit kivan kaverin??
Jos vaan haluut niin avitan ja kuuntelen kykyjeni mukaan :)
ja otan vastaan toveruutesi. Ehkä ulkopuolinen kuuntelija olisi ihan paikallaan. Monesti kun tunnen huonoa omaatuntoa siitä kun olen purkanut itseäni läheisilleni, huolestuttanut heidät synkkyydelläni.
Naputtele osoitteeseen "[email protected]"
..heti moka :) eli virheetön osoite "[email protected]"
Jaksa vielä hetki kerrallaan. Olen itse ollut tosi pohjalla, sairaalahoidossa masennuksen vuoksi. Nyt on elämäni kuitenkin kunnossa, päivä päivältä nautin enemmän olemassaolostani. Lupaan Sinulle, että vielä helpottaa. Se ei käy hetkessä, mutta takaiskujen kautta kylläkin. Ota yhteyttä läheisiisi tai ammattiauttajiin puhelimitse tai muuten. Käy lääkärissä, saat masennuslääkkeitä. Ota niitä lääkärin ohjeen mukaan tunnollisesti. Aluksi voi mennä jopa pahemmaksi, mutta sitten kyllä helpottaa. Sinusta voi tuntua, ettet saa apua mnistään, ettei ymmärretä. Kun saat voimia lisää keskustelun ja lääkehoidon avulla, alat voida paremmin. Kaikkea hyvää Sinulle. Rukoilen puolestasi. Liisa.
Rakas ihminen hädässä. Vieläkö olet hivutellut hengissä tähän asti? Jos, niin sinussa on paljon voimavaroja. Hyvä!
Soita edelliselle auttajallesi ja kerro hänelle ongelmasi, niin saat ajan hoitoon nopeammin, tai vielä mieluummin mene HETI päivystysvastaanotolle. Olet tärkeä.
Ohessa oma kokemus joka voi rohkaista:
Olen nuorena yrittänyt itsemurhaa tosissani, tahdoin lopettaa. Oli jo yksi avioliitto takana, kun mies hylkäsi ja katosi. Jäin yksin monen lapsen kanssa. Seuraava avioliitto oli hajoamassa toisen mieheni fanaattisen uskoontulon takia, hän uhkasi tappaa minut. Tunsin että kaikkialla on muuri vastassa, tunsin itseni kelvottomaksi äitinä, enkä enää jaksanut.
Minut pelastettiin viime hetkellä ja sain psyykkistä hoitoa. Nyt olen jo moninkertainen isoäiti ja elämässäni on ollut ihania asioita. Ulkomaanmatkoja, jänniä töitä, juhlia, uusia asioita kuten ajokortti, kanootti, tietokone jne. Viimeisin on intialainen tanssi, jooga ja mietiskely.
Oppaani kertoi, että tuskia ja vaikeita elämäntilanteita kokevia koulutetaan auttamaan ja ymmärtämään toisia ja he jalostuvat iän myötä. Ja sitten elämä paranee ja rikastuu. Pelon tilalle tulee vankka rauha ja luottamus, yksinäisyyden tilalle rakkaus itseen ja toisiin.
Anteeksi pitkä "saarna". Rukoilen sinulle voimia ja rakkautta ja tunnen syvää myötätuntoa sinua kohtaan.
mutten elä. Tai elän mutten ole. Käypä tuo kummin päin vaan.
Kiitos kovasti Liisa ja Marjusha... Kuinka voimia antavia nuo tekstinne olivatkaan. Että joku maailmassa, aivan tuntematon, rukoilee puolestani, tuntee syvää myötätuntoa.
Toivonhan, että minunkin kompasteluni olisi jossain vaiheessa selviytymistarina. En vain osaa ajatella tulevaisuutta ja itseäni sielä, monen vuoden päässä. Miten voin päästä eroon tuonlaisista ajatuksista, kun ne ovat olleet minussa jo niin kauan.
Avun hakemisessa on aina niin suuri kynnys. No, nythän odottelen vastaanottoaikaa mielenterveystoimistolta, saas nähdä kuinka kauan vielä. Edelliseen terapeuttiini en vain voi ottaa yhteyttä, tuntuu ettei minulla ole oikeutta häntä enää häiritä, tekihän hän jo työnsä minun kanssani. Omaa oloani ja tuntemuksiani vähättelen muutenkin. Masennustani en osaa sanoa sairaudeksi, ajattelen vain että tämmöinen olen..
Jatkan kuitenkin hengittämistäni, siltä tuntuu nyt. Huomisesta ei koskaan tiedä.
Sinä! Tiedätkö... Sinulla on sanat. Ja sydän, kuitenkin... Sinun sanasi koskettavat. Ne osuu sydämeen saakka! Ja sinulla on syviä ajatuksia! Sanat ja syvät ajatukset.. Yhdistä ne ja voit antaa paljon muille ihmisille. Sellaisillekin kuin minä. Minäkin haluaisin lentää.. Tiedäthän.
Minun elämälläni ei tunnu olevan suuntaa eikä merkitystä. Olen väsynyt, sieluuni ja sydämeeni saakka väsynyt. Minäkin tahtoisin lentää! Unohdukseen! Että unohtuisi kaikki. Oma olemassaolokin. Olisiko muuta unohdusta kuin kuolema? Sellaista josta voisi palata kun ei enää tuntuisi niin väsyneeltä.. Miten lohduttaa sydäntä ajatus, että voisi hetkeksi vajota unohdukseen itsestä ja elämästä...
Mutta vielä ei ole aika lentää.. Kuinka usein olenkaan rukoillut kuolemaa. Jumalalla vain ovat minun siipeni ja aikojen hallinta... Minä uskon niin. Minä ojennan sinulle käteni. Elämä on salaisuus. Hengitä kanssani. Mitään muuta minulla ei tarjota.
samanmoinen, kiitos tuosta! Minäkin, luonut katseeni taivaalle >ota mut pois, en muuta tahdo nyt< ... Sitä huutaa armahdusta maailmojen kuninkaalta. Tai sitten, kuinka helppoa se olisikaan, kun vain voisi kävellä kaikesta pois, ulos! ja tulla takaisin kun taas jaksaa. Ajattelen samoja.
Otan vastaan mitä tarjoat ja yhä vain.. hengitän.
Rakas pieni vaaleansininen ja valkoinen enkeli!
Itse sinä kirjoitit että olet muttet elä. Olet oikeassanyt mutta et kauan. Kohta myös ELÄT.
Ota kiitollisena vastaan meidän melkein vieraiden rukoukset puolestasi. Oikeastaan me olemme tuttuja, koska olet avannut meille sydämesi. Ja me sinulle.
Ei sinun tarvitsekaan ajatella tulevaisuuttasi vaan tätä päivää. NYT KUN OLET NIIN VOIMATON VIELÄ, NIIN ET EDES OSAA KUVITELLA, MITEN IHANAA SINUN TULEVAISUUTESI VOIKAAN OLLA JA MITEN KAUNIITA HETKIÄ SIELLÄ ODOTTAA.
Ajattele vain pikkuriikkisen verran tulevaisuutta, ettet tee NYT mitään ihan pölhöä, mikä sitten harmittaisi.
Tietysti voit "häiritä" terapeuttiasi, kun et olekaan parantunut. Sitä vartenhan hän on. Tai jotain toista terapeuttia joka sopisi vielä paremmin. Go for it!
Jatka hengittämistäsi!
Syvään hitaasti ...rauhallisesti.
Katso kynttilänliekkiin. SIRISTÄ SILMIÄSI VÄHÄN, NIIN NÄET VALONSÄTEET JOTKA TULEVAT SUORAAN SINUUN. Nauti. Sulje silmäsi ja näe valo.
Sen valon mukana tulee täältä sinulle energiaa ja rakkautta että jaksat taas eteenpäin. Rakasta itseäsi. Olet ainutlaatuinen. Sinuja on vain sinä. Anna itsellesi anteeksi. Etsi jotakin tai joku, jota voit rakastaa. Rakasta!
Marjusha, Sinä lämmin- ja suurisydäminen.. Suuri Kiitos jälleen, kaikista sanoistasi.
Lainatakseni jotakuta
"Mä voisin olla jotain,
jos uskaltaisin kuolla.
Mä voisin olla paljon enemmän,
jos uskaltaisin elää."