Kertokaahan, koko- ja osa-aikaemännät, mitenkä olette mukana miehenne maatilalla? Mitä töitä hoidatte? Kuinka paljon aikaa kuluu maatilan töihin ja paljonko taas ihan normaaleihin perheenäidin hommiin? Kuinka moni käy töissä ulkopuolella tilan ja millaisissa töissä? Ja vielä: oletteko osallisena tilassa vai miten asiat nykypäivänä hoidetaan? Kaikilla varmasti on avioehto?
Lypsykarjatilojen pitäjille vielä kysymys: kuinka paljon menee aikaa paperihommien pyörittämiseen? Teettekö kaiken itse vai onko osa kirjanpidosta ulkoistettu?
Yritän tässä hahmottaa, pystynkö hoitamaan oman suht vaativan työni (noin 9,5 h/pv matkoineen) ohella lypsykarjatilan kirjanpidon, taloustyöt ja vielä mahdolliset tulevat lapset.. Myös mieheni on tilan ulkopuolella töissä (8h/pv)toistaiseksi, mutta vanha pari on valjastettu osittain tilan töihin (ovat suht nuoria).
Lypsykarjatilojen pitäjille vielä kysymys: kuinka paljon menee aikaa paperihommien pyörittämiseen? Teettekö kaiken itse vai onko osa kirjanpidosta ulkoistettu?
Yritän tässä hahmottaa, pystynkö hoitamaan oman suht vaativan työni (noin 9,5 h/pv matkoineen) ohella lypsykarjatilan kirjanpidon, taloustyöt ja vielä mahdolliset tulevat lapset.. Myös mieheni on tilan ulkopuolella töissä (8h/pv)toistaiseksi, mutta vanha pari on valjastettu osittain tilan töihin (ovat suht nuoria).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samoja asioita itsekin pohtinut, ei kyllä ole sinulle vastausta antaa. Lisäkysymyksiä vaan herättää. Kuullostaa kyllä tosi vaativalle paketille. Jo yksinään vaativa työ matkoineen plus kotityöt päälle olisi ainakin minulle ihan riittävästi. Kun sitä vapaa-aikaakin pitäisi jäädä rentoutumiseen ja itselle. En ikinä pystyisi vielä noihin muihinkin (kirjapito, lapsenhoito...). No, tämä ei ollut vastaus, mutta olipahan kommentti kuitenkin. SuperSankari Nainen saa olla jos tommoseen savottaan pystyy/jaksaa. Luulempa, että useimmat uupuisivat alta aikayksikön. Pari uupunutta tiedänkin.
Keskittymällä yhteen työhön saavutat paremman taloudellisen lopputuloksen. Omasta mielenterveydestä ei kannata edes puhua. Jos on aikaa niin ehkä tilalla voi harjoittaa jonkinmoista sivutoimista yritystoimintaa. Siit ei tuu mitää et tekee montaa eri hommaa jatkuvasti.
Tai sitten tilalla pitää olla vakinaista palkattua työvoimaa, seki on yksi vaihtoehto. Mutta renkiä on monenlaisia, hyviä isäntärenkiä, ja semmosia jotka tekee enemmän vahinkoa kuin valmista.
mä olen osa-aikasena emäntänä parinkymmenen lehmän pihatossa. olen lomittaja ja käyn muualla navetoissa. vapaapäivinä olen isäntäni kanssa omassa navetassa.
meillä jalostussuunnitelmasta aina tilinhoitoihin hoidetaan ulkopuolisilla. on niin paljon muutakin touhuumista,,ettei isäntä jaksais paperihommia hoidella.
navetan laajennuspaperit on tekeillä..joten saa nähä vuoden päästä taidan olla kokopäivänen..
toi teijän touhu tuntuu aika sairaan raskaalta. mä en paljon ylimäärästä tee ja oon vielä 30 paremmalla puolella.. mut silti kroppa on jumissa joka paikasta,,kerran viikossa fysikaalissa käynti jne.. kotityöt meinaa välillä jäähä tekemättä.. mut vapaapäivinä jaksaa.
isäntä tekee naapurien ja veljensä kanssa yhteistyöllä peltotyöt. ja mä käyn kesän omassa navetassa,,ja annan isännän olla traktorihommissa. talkooväelle keittelen päivisin/öisin kahvetta ja ruoat laitan.
isäntä meinaa käyä tästä eteenpäin urakoimassa parissa paikassa aiv:t, ku piti ostaa uus noukinvaunu..ni osti kerralla urakointikäyttöön soveltuvan..nii saa vähän rahaa siitäkin.
ja mä lypsyttelen vain.. olen mukana peltohommissakin jos vain kysytään.
Kovasti mietityttää tämä homma itseänikin. Jaksaminen on vähän vaakalaudalla jo nyt, vaikken vielä ole ottanut läheskään kaikkea harteilleni - ja olen reippaasti alle kolmekymppinen. Nuorenahan sitä pitäisi jaksaa, sanovat kaikki... Fyysistä työtä sitä kaiketi jaksaisikin? Oma päivätyöni vain sattuu olemaan kaikkea muuta kuin fyysistä. Kaikkein eniten maatilan suhteen stressaa pelko tulevasta: vuorokauden tunnit eivät tunnu millään riittävän vaikka miten päin laskisin. Hyvä kun riittävät tosiaan näihin omiin töihin ja kotitöihin... Kaiken lisäksi koulutukseni on kaukana maataloudesta eli mitään teoriapohjaa hommaan ei ole. Kuinka hyvin nämä asiat oppii tekemällä?
Mutta niin: onko kellään edes suuntaa-antavaa laskelmaa, paljonko menee aikaa lypsykarjatilan kirjanpitoon (sis. myös eläinkirjanpidot, EU-paperit ja muut). Lypsäviä talossa on tällä hetkellä noin 20-25, nuori karja päälle. Ajatuksena on siirtyä emolehmiin tai lihakarjaan viiden vuoden sisällä. Olisi kiva kuulla, miten vaikuttaa tuohon kirjanpitopuoleen? Onko kokemuksia? Tilalla ei ole vanhan parin aikana laskettu työtunteja ja nyt alkaa ahdistaa, kun ei pysty yhtään arvioimaan voiko tästä selvitä hengissä - edes teoriassa..
Olen yrittänyt olla vähän apuna tilan muissakin töissä, mutta liian vähäiseksi on jäänyt. Kiireaikoina vähän pellolla ja navetassa silloin tällöin, enempi kai sivustaseuraajana. Osaan toki perusjutut. Mutta enempi tunnen olevani hyödyksi, kun teen kotihommat kunnolla.. Tilan muut asukkaat vaan toivoisivat yhä enemmän apua minulta ja tuntuu vaan niin mahdottomalta. Monesti pitkän työpäivän jälkeen toivoisi vain hetken omaa rauhaa... Ehkä en vain ole tarpeeksi "maatilanemäntä"-tyyppiä vaikka maalla viihdynkin ja eläimistä ja puutarhatöistä ym. tykkään?
Kieltämättä kuulostaa järkevältä tuo lomittaja/emännän käytäntö, että kaikki paperityöt ym. ulkoistetaan. Mutta se tulee ilmeisesti hirmuisen kalliiksi? Mieheni maatilayrittäjänä ihan tiensä alussa eli isoon ylimääräiseen menoerään ei liene varaa.