Hei, olen Lizzie Thompson, 14 vuotias tyttö. Ihoni on vaaleahko, silmäni ruskeat ja olen oikeasti blondi. Kun täytin kaksitoista ja ns. "teiniydyin", suostuin vihdoin bestikseni Lulu Röyhkän takia värjäämään ne kupariksi, minkä hänkin oli tehnyt. Perheessämme on kahdeksan jäsentä: Äiti Demi, isä Hannes, 20 vuotiaat yliopistolaiset Dolly, Holly ja Dan, minä Lizzie ja kolmannella olevat kaksoset Molly ja Max. Asumme Kaunialassa nätissä kaksikerroksisessa talossa. En ole oikeasti tämän perheen lapsi: Thompsonit muuttivat tänne kolmosten ollessa lapsia. Pian he saivat kaksoset, saatumalta. Äitini ystävä Juliet McDragon erosi miehestään ja odotti silloin minua. Hän muutti ja kuoli eräänä iltana tulipaloon, mikä selvisi itsemurhaksi. Olin silloin 2 vuotias. Orpokotia en kestänyt, itkin ja huusin, halusin äidin. Sosiaalityöntekijät alkoivat etsiä minulle äitiä, kunnes oikean äitini ystävä, Demi Thompson ilmoitti, että "Thompsoneille tulee uusi tyttö." Siitä lähtien teini-ikään asti, olen ollut Thompsoneiden perheessä. Rakastamme kaikki toisiamme niin paljon kuin mahdollista, pikkusiskoni ja -veljeni oavt minulle tärkeitä, sekä pidän yhteyttä kahteen yliopistossa olevaan siskoon ja yhteen veljeen. Dolly opiskelee näyttelijäksi, Dan bisnekseen ja Holly haluaa politiikkaan. Kaikilla on sydänystävät, mutta Dolly on ainoa, joka miettii kihloja. Itse olen päättänyt, etten mene yliopistoon (vaikka kympin oppilas olenkin). Minulla on myös "poikaystävä", mutta emme ole vakituisesti yhdessä. Hän on Eemeli Koura. Tämän sisko on Emilya ja veli Eeli. Emilya on koulun pahimpia siideripissiksiä. Vanhemmilla on Siniperällä kauppa "Lelu- ja lahjakauppa Peuhake." Sen pitäminen jäi vähemmälle kun kaksoset saivat alkunsa.
------------------------Alkaa---------------------
Tuiotin murojani vastahakoisessti. Maissinhiutaleet lilluivat maidossa ja mansikan palasetkin oilvat jo mömmöä. En ollut edes koskenut niihin. Molly ja Max söivät murojaan hyvällä halulla. "Lizzie", äiti aloitti, "Miksi et syö?" Vilkaisin äitiäni sivusilmällä. Tympäisin vain: "Ei maistu." "Söisit nyt jotain", äiti yritti tyrkyttää. "Onko jokin hullusti?" Mielessäni pyöri: "Ei, mikään ei ole hullusti, Emilya vain alkoi viimeaikoina uhkailemaan minua siitä, että seurustelen Eemelin kanssa ja että hän tulee vielä hirttämään minut. Toiseksi, Lulu taitaa olla lääpällän Eemeliin, eikä bestiksen kanssa saa riidellä jostain jätkästä." Tyydyin sanomaan vain: "Ei." Äitini katsoi minua silmät pyöreinä. "Haluatko jotain muuta? Vai onko päiväkirja hukassa? Kenties onko Rollo mennyt rikki?" Katsoin äitiä kuin hullua. Tämä oli aina niin ylihuolehtivainen. Olin saanut heti Rollo-nallen, kun olin tullut Thompsoneille. Olin kiintynyt siihen ja olin vieläkin. Se istui aina lattiallani. En ikinä melkein koskenut siihen, mutta en antanut kenenkään muunkaan koskea. Dollyllakin oli SimCitystä muistona Kaaleppi nalle, johon ei edes VOINNUT koskea. Sitä sai vain katsella, koska se ei oltu tarkoitettu käsittelyyn. Se oli muutenkin niin jätti-iso. Nyt se kökötti Dollyn huoneessa, joka oli loistanut tyhjyyttään jo kaksi vuotta. "Äiti, älä nyt hössötä. Ei vain maistu." Sanoin vielä, otin lautaseni sekä kaappasin murot roskiin. Sitten kippasin lautasen tiskikoneeseen ja painelin suihkuun. Äiti jäi katselemaan minua keittiöstä hölmistyneenä ja kaksoset kaapivat viimeisetkin maitotipat lautasen pohjilta.
Bussi hyristi pihaan, kun kello löi kahdeksan. Molly huokaisi tylsyydestä, kun joutui keskeyttämään maalaamisensa. Hän oli aina ollut ihmelapsi, luova ja taitava. Hän sai kympin todistuksen takia toteuttaa hartaan toiveensa: Oma huone. Molemmat saivat vihdoin omat huoneet, eikä pitänyt olla enää yhteistä. Maxin huone oli pienempi, mutta ei Mollynkaan mikään hirveän suuri ollut. Perushuoneet molemmilla. Maxilla oli kaikkea sinistä, Mollylla taas kaikkea ihanaa vaaleanpunaista.
Avasin ovemme ja annoin kevätilman tuulahtaa kasvoilleni. Bussi rämisi tiellä. Kaksoset astuivat molemmat bussiin ensin. Molly sanoi pienellä, mutta selvällä artikoidulla äänellään. "Hei herra-Hintula, kaunis päivä tänään, eikö?" Naurahdin vähän Mollylle ja niin kuski-Daavidkin.
"Kyllä, neiti-Thompson. Voit sanoa vain Daavid." Molly hymyili tyytyväisesti ja meni ystäviensä, erityisesti Doris Virran luokse, joka oli hänen hyvä ystävänsä. Max vilkautti tervehdykseksi kuskille ja katosi bussiin muitteen poikien sekaan. Itse tyydyin nyökkäykseen.
Bussi lähti rämisten ja aloin tiiruilla sinsten penkkejen ja muiden simien välistä Lulua. pian käsi heilahti jossain takaosasa ja kuului muun melskan yli: "Lizzie! Lizzie! Tuu tänne! Mä oon täällä!" Se oli selvästi Lulun ääni. Lähdin kiemurtelemaan muiden ohi Lulun luokse.
Juttelimme niitä näitä. Bussi pyssähtyi Vähälän talon eteen ja Tuukka sekä Pentti astuivat sisään. Tuukalla oli kuulokkeet korvilla sekä tämä lysähti heti ensimmäiselle penkille. Pentti juoksi ystäviensä luokse. Tuoitin Tuukaa, jonka pää oli alhaalla, silmät kiinni. Pää liikkui vähän musiikin mukaan. Heräsin ajatuksistani, kun Lulu tnäisi minua kyynerpäällään. "Hei Lizzie, ookko vähän ihastunut?" "Mitä?! Jaa Tuukkaan? No en todellakaan. Sehän on nimittäin muutenkin sen Anneli Mukavaisen kanssa." Tiuskaisin Lululle. "Tiesikkö muuten, et kun se sen faija kuoli, nii Raija oli tulos sillo raskaaks. Se on nimittäin alkanut pömpöttää." "Ihanko tosi?!" Kiljahdin niin, että Lulu joutui hyssyttelemään minua. "Joo. Ja Raija on sentään yksinhuoltaja. Tuukan kapinoinnista ja koulunkäynnistäkin sillä on hirveet paineet." Katsoin Tuukkaa. Ei ihme, jos se oli tuommoinen. Tuukan elämä romahti isän kuoleman jälkeen.
Yritin tähyillä koulun käytvällä Eemeliä. Sen sijaan Emilya ilmestyi näköpiiriini. "No mitä hurtsu?" Se kysyi. "Suu kiinni, Emilya." "No ohhoh! Lizzie käy kuumaana!" Emilya rääkäisi inhottavalla äänellään ja sai ns. "jenginsä" kiakttelemaan. "Näpit irti mun broidista, tai", Emilya sanoi ja veti sormensa kaulan ohi, ikäänkuin tarkoittamaan "puukolla pään irti ottamista". Katsoin Emilyan ja hänen porukkansa perään, kun he katosivat ihmisvilinään. "No?" Lulu kysyi. "Mitä no?!" Tiuskaisin jo tarpeaksi ärtyneenä. "Aiotko luovuttaa Eemelin?" Lulu kysyi ja hankasi sandaaliaan koulun lattiaa vasten. "No en! Ja Eemeli muutenkin välittää musta! Ja hei, olenko kertonu et me suudeltiin ensisuudelma?!" Tiotin Lulua, kunnes tajusin paljastavani aika henkilökohtaisen asian. En ehttinyt muuta vängätä, kunnes yhtäkkiä näin Lulun silmissä kyyneleet. "Lulu, mikä sul..?" En ehtinyt sanoa loppuun, kunnes tämä jo juoksi pois minusta, kadoten muitten yläastellaisten joukkoon.
Pääsimme tavalliseen tapaan koulusta kello 13.00.
Ihmettelin Lulun käytöstä koulussa. Miksi hän itki kun kerroin? Tai miksi hän ehdotti "luovuttamista"? Hän tietää, etten anna kenenkään muitten ikinä astua poika-asioihini vaikuttavasti, saati Eemelin siskon. Menin tekemään huoneeseeni läksyjä siihen asti, jos vaikkapa Eemeli soittaisi ja pyytäisi uimaan, sillä olemme tehneet sitä paljon.
Kun kello tuli kolme, rämisi bussi uudelleen pihaan. Kaksoset juoksivat sieltä ulos, pidelleen kympin todistuksia kädessään. Kuulin huoneeni läpi, kun isä ja äiti hurrasivat Mollylle ja Maxille. Nousin lattialta, sillä tein yleensä siinä läksyni ja löntystin olohuoneeseen. Tunsin nälän vatsassani, sillä koulussa ei yläasteella syöty mitään, koska päivät oli kuulemma niin "lyhyitä", enkä ollut edes syönyt aamiaista. Nappasin kaapista leipiä ja jääkaapista sinapin ja kinkkua. Aloin voidella sinappia leivän päälle. Viimeiseksi tipautin siihen kaksi kinkkua ja istahdin pöytään. Molly laski keittiön pöydälle läksynsä. Hän alkoi raapustella niitä kynällään ja alkoi kertomaan päivästään: Hän oli Doriksen kanssa löytänyt ala-asteen puolelta (koulussamme oli ala-asteen puoli ja yläasteen puoli), sieltä 50 simeoloonin setelin. Rehtori oli antanut heidän jaada se, sillä omistajaa ei löytynyt. Doris oli myös vahingossa alkanut syödä sisaruksensa Dorianin ruokaa, kun oli hakenut vettä lasiinsa ja Dorian ei ollut istumassa paikallaan. Hän oli erehtynyt paikastaan, sillä he istuivat vierekkäin. Niimpä Doris oli alkanut mussuttaa Dorianin herneitä ja kalaa, kunnes Molly oli huomauttanut: "Eikö se ole Dorianin paikka?"
Kyllä sitä hymyilytti kun kuunteli pikkusiskon juttuja. Yhtäkkiä kännykkäni soi. Yllätykseksi siellä oli Lulu. Hän kertoi minulle uutisensa. Tuntui, että Lulu oli unohtanut sen välikohtauksen koulussa, tai ei vain piitannut siitä enää. Kun kuulin uutisen, silmäni suurentuivat silkästä suuresta hämmästyksestä.
--
Jatkanko? Ja mikä se suuri uutinen oli? Anteeksi kirjoitusvirheet.
------------------------Alkaa---------------------
Tuiotin murojani vastahakoisessti. Maissinhiutaleet lilluivat maidossa ja mansikan palasetkin oilvat jo mömmöä. En ollut edes koskenut niihin. Molly ja Max söivät murojaan hyvällä halulla. "Lizzie", äiti aloitti, "Miksi et syö?" Vilkaisin äitiäni sivusilmällä. Tympäisin vain: "Ei maistu." "Söisit nyt jotain", äiti yritti tyrkyttää. "Onko jokin hullusti?" Mielessäni pyöri: "Ei, mikään ei ole hullusti, Emilya vain alkoi viimeaikoina uhkailemaan minua siitä, että seurustelen Eemelin kanssa ja että hän tulee vielä hirttämään minut. Toiseksi, Lulu taitaa olla lääpällän Eemeliin, eikä bestiksen kanssa saa riidellä jostain jätkästä." Tyydyin sanomaan vain: "Ei." Äitini katsoi minua silmät pyöreinä. "Haluatko jotain muuta? Vai onko päiväkirja hukassa? Kenties onko Rollo mennyt rikki?" Katsoin äitiä kuin hullua. Tämä oli aina niin ylihuolehtivainen. Olin saanut heti Rollo-nallen, kun olin tullut Thompsoneille. Olin kiintynyt siihen ja olin vieläkin. Se istui aina lattiallani. En ikinä melkein koskenut siihen, mutta en antanut kenenkään muunkaan koskea. Dollyllakin oli SimCitystä muistona Kaaleppi nalle, johon ei edes VOINNUT koskea. Sitä sai vain katsella, koska se ei oltu tarkoitettu käsittelyyn. Se oli muutenkin niin jätti-iso. Nyt se kökötti Dollyn huoneessa, joka oli loistanut tyhjyyttään jo kaksi vuotta. "Äiti, älä nyt hössötä. Ei vain maistu." Sanoin vielä, otin lautaseni sekä kaappasin murot roskiin. Sitten kippasin lautasen tiskikoneeseen ja painelin suihkuun. Äiti jäi katselemaan minua keittiöstä hölmistyneenä ja kaksoset kaapivat viimeisetkin maitotipat lautasen pohjilta.
Bussi hyristi pihaan, kun kello löi kahdeksan. Molly huokaisi tylsyydestä, kun joutui keskeyttämään maalaamisensa. Hän oli aina ollut ihmelapsi, luova ja taitava. Hän sai kympin todistuksen takia toteuttaa hartaan toiveensa: Oma huone. Molemmat saivat vihdoin omat huoneet, eikä pitänyt olla enää yhteistä. Maxin huone oli pienempi, mutta ei Mollynkaan mikään hirveän suuri ollut. Perushuoneet molemmilla. Maxilla oli kaikkea sinistä, Mollylla taas kaikkea ihanaa vaaleanpunaista.
Avasin ovemme ja annoin kevätilman tuulahtaa kasvoilleni. Bussi rämisi tiellä. Kaksoset astuivat molemmat bussiin ensin. Molly sanoi pienellä, mutta selvällä artikoidulla äänellään. "Hei herra-Hintula, kaunis päivä tänään, eikö?" Naurahdin vähän Mollylle ja niin kuski-Daavidkin.
"Kyllä, neiti-Thompson. Voit sanoa vain Daavid." Molly hymyili tyytyväisesti ja meni ystäviensä, erityisesti Doris Virran luokse, joka oli hänen hyvä ystävänsä. Max vilkautti tervehdykseksi kuskille ja katosi bussiin muitteen poikien sekaan. Itse tyydyin nyökkäykseen.
Bussi lähti rämisten ja aloin tiiruilla sinsten penkkejen ja muiden simien välistä Lulua. pian käsi heilahti jossain takaosasa ja kuului muun melskan yli: "Lizzie! Lizzie! Tuu tänne! Mä oon täällä!" Se oli selvästi Lulun ääni. Lähdin kiemurtelemaan muiden ohi Lulun luokse.
Juttelimme niitä näitä. Bussi pyssähtyi Vähälän talon eteen ja Tuukka sekä Pentti astuivat sisään. Tuukalla oli kuulokkeet korvilla sekä tämä lysähti heti ensimmäiselle penkille. Pentti juoksi ystäviensä luokse. Tuoitin Tuukaa, jonka pää oli alhaalla, silmät kiinni. Pää liikkui vähän musiikin mukaan. Heräsin ajatuksistani, kun Lulu tnäisi minua kyynerpäällään. "Hei Lizzie, ookko vähän ihastunut?" "Mitä?! Jaa Tuukkaan? No en todellakaan. Sehän on nimittäin muutenkin sen Anneli Mukavaisen kanssa." Tiuskaisin Lululle. "Tiesikkö muuten, et kun se sen faija kuoli, nii Raija oli tulos sillo raskaaks. Se on nimittäin alkanut pömpöttää." "Ihanko tosi?!" Kiljahdin niin, että Lulu joutui hyssyttelemään minua. "Joo. Ja Raija on sentään yksinhuoltaja. Tuukan kapinoinnista ja koulunkäynnistäkin sillä on hirveet paineet." Katsoin Tuukkaa. Ei ihme, jos se oli tuommoinen. Tuukan elämä romahti isän kuoleman jälkeen.
Yritin tähyillä koulun käytvällä Eemeliä. Sen sijaan Emilya ilmestyi näköpiiriini. "No mitä hurtsu?" Se kysyi. "Suu kiinni, Emilya." "No ohhoh! Lizzie käy kuumaana!" Emilya rääkäisi inhottavalla äänellään ja sai ns. "jenginsä" kiakttelemaan. "Näpit irti mun broidista, tai", Emilya sanoi ja veti sormensa kaulan ohi, ikäänkuin tarkoittamaan "puukolla pään irti ottamista". Katsoin Emilyan ja hänen porukkansa perään, kun he katosivat ihmisvilinään. "No?" Lulu kysyi. "Mitä no?!" Tiuskaisin jo tarpeaksi ärtyneenä. "Aiotko luovuttaa Eemelin?" Lulu kysyi ja hankasi sandaaliaan koulun lattiaa vasten. "No en! Ja Eemeli muutenkin välittää musta! Ja hei, olenko kertonu et me suudeltiin ensisuudelma?!" Tiotin Lulua, kunnes tajusin paljastavani aika henkilökohtaisen asian. En ehttinyt muuta vängätä, kunnes yhtäkkiä näin Lulun silmissä kyyneleet. "Lulu, mikä sul..?" En ehtinyt sanoa loppuun, kunnes tämä jo juoksi pois minusta, kadoten muitten yläastellaisten joukkoon.
Pääsimme tavalliseen tapaan koulusta kello 13.00.
Ihmettelin Lulun käytöstä koulussa. Miksi hän itki kun kerroin? Tai miksi hän ehdotti "luovuttamista"? Hän tietää, etten anna kenenkään muitten ikinä astua poika-asioihini vaikuttavasti, saati Eemelin siskon. Menin tekemään huoneeseeni läksyjä siihen asti, jos vaikkapa Eemeli soittaisi ja pyytäisi uimaan, sillä olemme tehneet sitä paljon.
Kun kello tuli kolme, rämisi bussi uudelleen pihaan. Kaksoset juoksivat sieltä ulos, pidelleen kympin todistuksia kädessään. Kuulin huoneeni läpi, kun isä ja äiti hurrasivat Mollylle ja Maxille. Nousin lattialta, sillä tein yleensä siinä läksyni ja löntystin olohuoneeseen. Tunsin nälän vatsassani, sillä koulussa ei yläasteella syöty mitään, koska päivät oli kuulemma niin "lyhyitä", enkä ollut edes syönyt aamiaista. Nappasin kaapista leipiä ja jääkaapista sinapin ja kinkkua. Aloin voidella sinappia leivän päälle. Viimeiseksi tipautin siihen kaksi kinkkua ja istahdin pöytään. Molly laski keittiön pöydälle läksynsä. Hän alkoi raapustella niitä kynällään ja alkoi kertomaan päivästään: Hän oli Doriksen kanssa löytänyt ala-asteen puolelta (koulussamme oli ala-asteen puoli ja yläasteen puoli), sieltä 50 simeoloonin setelin. Rehtori oli antanut heidän jaada se, sillä omistajaa ei löytynyt. Doris oli myös vahingossa alkanut syödä sisaruksensa Dorianin ruokaa, kun oli hakenut vettä lasiinsa ja Dorian ei ollut istumassa paikallaan. Hän oli erehtynyt paikastaan, sillä he istuivat vierekkäin. Niimpä Doris oli alkanut mussuttaa Dorianin herneitä ja kalaa, kunnes Molly oli huomauttanut: "Eikö se ole Dorianin paikka?"
Kyllä sitä hymyilytti kun kuunteli pikkusiskon juttuja. Yhtäkkiä kännykkäni soi. Yllätykseksi siellä oli Lulu. Hän kertoi minulle uutisensa. Tuntui, että Lulu oli unohtanut sen välikohtauksen koulussa, tai ei vain piitannut siitä enää. Kun kuulin uutisen, silmäni suurentuivat silkästä suuresta hämmästyksestä.
--
Jatkanko? Ja mikä se suuri uutinen oli? Anteeksi kirjoitusvirheet.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kirjoitusvirheitä laitoin joihinkin kohtiin ihan mukavasti. Jatkossa yritän olla huolellisempi. :)
Niin.
Haluan tietää sen uutisen! Ja muutenkin mathava tarina! Kirjotusvirheitä ei ollut paljoa, pieniä huolimattomuusvirheitä vain.
Siideripissikset on selvästi lainattu Salmiksen Elliestä. Ihan hauska tarina, tosi yksityiskohtaiset kuvailut, siitä plussaa. Etkö jo aloittanut Lizzien päiväkirjoja kirjoittamaan? Olisit voinut jatkaa sitä.. :) Mutta jatka toki tätä! :D
Jatka, minäkin haluan tietää mikä se uutinen on. ;) Oli pari kirjoitusvirhettä mutta eipä siinä mitään, ei hirveästi haitannut lukemista.
Aloinkin miettimään, että mistä se "siideripissikset" tuli päähäni. No, nyt muistankin että sehän on siitä Salmiksen sivuilta.
Ps. Juu, kiitos kommentista, aion jatkaa. En ehkä jatka Lizzien päiväkirjoja, mutta alan tekemään varmaan Mollylle päiväkirjaa.
Jatka :DDD
Se oli tosi hyvä, lukuun ottamatta muutamia kirjoitusvirheitä. Mutta niitähän sattuu jokaiselle. :) Siinä oli kuvailtu kaikki yksityiskohtaisesti ja siitä pidin. Plussaa oli myös se, että tarinasta löytyi myös näitä tuttuja henkilöitä. esim. Tuukka Vähälä, Anneli Mukavainen.
Pidän pitkistä ja kuvailevista tarinoista, eikä niitä virheitäkään paljoa ollut. Tai, suoraan sanottuna, en lukenut tarinaasi metsästkääseni sieltä kaikki virheet. ;)
Tuon alun, mikä ei siis ollut varsinaista tarinaa, olisit voinut tehdä jotenkin toisin, vähän selvemmin. Esimerkiksi Henkilökuvaukset kaksoisipiste Lizzie Thompson kaksoispiste ja pieni kuvaili hänestä väli seuraava henkilö kaksoispiste jne... :) En tiedä muista, mutta minusta on helpompi lukea, jos repliikit on laitetttu repliikkiviivalla, eikä noilla sitaateilla ". :)