Olen muutaman vuoden sisään ottamassa haltuun melko suuren tilan. Tällä hetkellä asun kaupungissa ja koetan löytää sopivaa emäntää. Seuran saaminen on suht helppoa, mutta kun mainitsen olevani maalta ja palaavani sinne jossain vaiheessa, suhtautuminen muuttuu. Onneksi positiivisessa mielessä. Ongelmallista on kuitenkin se, että tämän tunnustuksen jälkeen luulen heidän olevan enemmän kiinnostuneita rahasta kuin minusta itsestäni.
Joten missä vaiheessa tuo tunnustus olisi hyvä tehdä, ja minkä tyyppinen nainen soveltuisi asumaan maalle?
Olisi mukava saada asiallia vastauksia, jos joku on samojen ongelmien kanssa joskus paininut...
Joten missä vaiheessa tuo tunnustus olisi hyvä tehdä, ja minkä tyyppinen nainen soveltuisi asumaan maalle?
Olisi mukava saada asiallia vastauksia, jos joku on samojen ongelmien kanssa joskus paininut...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nii asioilla on tapana järjestyä.
Ei valitettavasti ole tällä palstalla tarjolla. Seuraavista linkeistä pääset foorumeihin joista todennäköisesti saat apua. Kaikki palstat vaativat rekisteröitymisen.
Varsinkin tuolla Farmitin vapaa sana palstalla on jo aiemminkin käsitelty vastaavia aiheita.
http://www.agronet.fi/cgi-bin/dcforum/Agronet_keskustel ukanava.cgi
http://www.murtola.com/forum/index.php?sid=dfc25de22dbc 3ac6dc896479903191bb
http://www.farmit.net/farmit/fi/01_etusivu/04_keskustel ut/index.jsp
Tohon on kyllä vaikea sanoa suoraan yhtään mitään, mutta voithan mainita että sellainekin mahdollisuus on olemassa ...
Näin päätöksestä tulee tavallaan yhteinen, eikä synny kuvaa että haet epätoivoisesti naarasta sukuasi jatkamaan ja piikomaan tilallesi.
Järkevintä on ensin kokeilla asiaa yhdessä, ennenkuin menette naimisiin ...
muista avio ehto tai parempi kuin olisitte avo pari
50% pareista eroaa ja silloin jaetaan ja myydään pellot ja metsät
Kysymykseesi minkälainen nainen sopisi asumaan maalla? Työteliäs, ahkera, aikaansaava, joka tykkää kotitöistä, ruoanlaitosta ym. Tai ei ainakaan koe niitä ylitsepääsemättömän vastenmielisinä. Sellainen nainen, joka tietää mitä haluaa ja kenen kanssa sen haluaa. Tuntee itsensä ja on realistinen sekä järkevä. Ymmärtää ettei eläminen maalla ole Suomi filmien romantiikkaa, vaan raakaa työtä mikä vaatii moniosaamista ja kykyä itsenäiseen päätöksentekoon. Reipas, itsenäinen. Ei pelkää riskejä ja on sosiaalinen ja rohkea. Mieleltään tasapainoinen, tykkää eläimistä ja lapsista. Eikä ole vain rahojesi perässä, tai helppoa elämää hakemassa. Paitsi jos sulla on se kartano, että voisi heittäytyä kartanonrouvaksi, jota aina sopivasti hemmottelisit ;)))
Että tälläinen nainen, eikä läheskään kaikki tälläisia ole. Omassa tuttavapiirissäni (useita sinkkunaisia) en kyllä tiedä yhtään niin ahkeraa ja työteliästä, jotka jaksaisivat/haluaisivat sitä työmäärää ja/tai olisi moniosaamista maatilan/talouden tehtäviin. Monesta maalla asuminen olisi ihan mukavaa, oma rauha, luonto lähellä ym. Mutta sitten kun oikeasti pitäisi ryhtyä tositoimiin ja vaikka muuttaa sinne maatilan emännäksi niin menisikin pupu pöksyyn. Eräs oli jo hilkulla, oli isäntäkin katsottuna. Mutta totesi sitten ettei hänestä siihen hommaan olisi, sai isäntä jäädä.
Helppoa ei tule olemaan hyvän emännän löytäminen, mutta eiköhän se jossain vaiheessa sullekin löydy. Pidä vaan tiukka "seula", monenlaista tarjokasta ja onnenonkijaakin on liikkeellä. Osalle riittää se omaisuuspuolikin vaikka ei itse isännästä niin välittäisikään.
Niin, ei heti kannata tunnustaa, että olet sinne maatilalle muuttamassa. Kannattaa tutustua ensin ihmiseen jonkin aikaa ja tehdä tunnustus vasta hetken tuntemisen jälkeen. Esim. jos vaikka kuukausi/pari tunnettu.
Ja vielä; jossain vaiheessa, sitten kun sen emännän olet maatilallesi saanut, niin kannatta muistaa, että emännän olisi hyvä siellä pysyäkin. Parille tietämälleni isännälle (ja niitä on varmaan paljon) on käynyt niin, että emäntä on nostanut kytkintä ja lähtenyt jossain vaiheessa, on tullut burn out. Ei kannata tappaa itseään työllä, eikä emäntääkään. Kannattaa siellä tilalla pitää huolta parisuhteestaan ja puhua kaikista asioista ja etenkin jos näyttää, että jaksaminen ei riitä.
Muista ettet tee sitä virhettä että menet naimisiin ilman avioehtoa. Tämän kun sanot hyvissä ajoin niin tiedät onko ne rahasta vai sinusta kiinnostuneet.
Täällä on näitä ehto kirjoittelioita ja voip olla aiheestakin mutta muista että haet vertaistasi aviopuolisoa. Jos edellytät että vaimosi osallistuu tilan töihin ja pistää nimensä velkapapereihin niin täytyy hänenkin saada jotain vastinetta tästä hyvästä. "Ilmaiset piiat" on taakse jäänyttä aikaa.
Kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan, että seksuaalisuutesi on epäselvä. Mitä jos kokeilisit rohkeasti miehen kanssa...
siis toi neuvo, eli että ottaa itselleen teuvon.
Voihan sitä sellaistakin rivien välistä lukea...
Puhut ilmeisesti kokemuksesta, kun tunnut tietävän mihin tällainen pohdinta johtaa:)
Ei ole viisasta, että molemmat laittaa nimensä velkapapereihin ...
kaikki tahtoo mettäkylään lopuksi ikäänsä lehemänpaskaa haistelemahan. Onse mukavaa, kun kauppaanki on vain 15 kilsaa matkaa. Ja lähin koulukin on samaisen 15 kilsan päässä. Lähin posti on tosin 30 kilsan pääs. Ja siihen kun yhdistetään pahapäinen anoppi, nii ei se muuta tarvitte. Ja jos toisin käy, niiin silloin sun pitää hoitaa itte yksin elukat, peltotyöt tehä, rakentaa, mettätöitä tehä, ja sitte kuunnella ihmettleyä kun ei me ikinä käydä misää, ja me ei tehä mitää yhessä. Sitte tarvitaan jo rauhottavia, ja iso purkillinen.
Raahaat aamuyöstä baarikeikan jälkeen pellonkupeeseen ja annat lapion käteen (ei hanskoja!!) käsket kaivaa kuopan ja mennä siihen makaamaan. Jos näin tekee ja vielä nopeaan -sanoo vielä "että olipa mukavan oloista", niin siitä emäntä itsellesi.
Kyllähän se huomaa hyvin pian onko emäntä-ehdokas todella sinusta kiinnostunut vai pelkästä rahasta. Meitä naisiakin kun löytyy joka lähtöön, ikävä kyllä, olipa ehdokas sitten maalta tai kaupungista. Itse olen juuri omillani toimeen tuleva opiskelija kaupungista, ja näyttää siltä että olen emännäksi rupeamassa suht. ison maatilan isännälle, jolla ei varoista ole puutetta, sain melko pian huomata hänen olevan varakas ja jne, mutta missään vaiheessa hänen omaisuutensa ei ole ollut minun kiinnostuksen kohde vaan hän itse. Kyllä hän on halukas välillä avittamaan minua rahallisesti mutta minä satun olemaan sitä tyyppiä että vaikka tiukkaa tekeekin pärjään omillani kyllä! Niin kauan kun erillään asutaan en hänen pussistaan rahua kilisytä itselleni. Elikkäs jos nainen on heti alkuun liian kiinnostunut ja liian aulis ottamaan rahaa vastaan se ei kuulosta lupaavalta. Sitten kun ollaan saman katon alla, molemmat tekee töitä ja eletään yhdessä on tilanne toinen ja talous asiat punnitaan sitten yhdessä :)
Ja voin sanoa että kyllä maatilan isäntä voi löytää rehdin naisen kuule kaupungistakin, vaikka sellaisiin tuskin joka paikassa törmää.
Eikun vain katastelemaan! On meitä kunnollisiakin naisia jotka välittää ihmisistä heidän itsensä takia, ei omaisuuksien ja varojen! :)
Kaunista kevättä ja pilkettä silmäkulmaan!!!
Eihän sinne maalle hienohelmoja oteta kotirouviksi ;) Kyllä emännän merkkeihin taitaa sopia sellaiset kun maanläheisyys, luonnollisuus, reippaus, vastuuntunnollisuus ja sosiaalisuus, jne... Ja tottahan toki pitää olla työtä pelkäämätön ja eläin rakas!
siinäpä muutama oiva piirre mitä emännästä pitää löytyä :P