raamattuun nojautuvan uskon olemusta. Kumpi on oikeampaa uskoa, kollektiivinen vai omakohtainen usko?
Mielestäni vl-liike edustaa puhtaimmillaan kollektiivista uskoa ja uskonkäsitystä. Se on autoritäärisesti ohjattua, jossa uskonopetusta ei ole lupa arvostella eikä yksittäiset uskovaiset voi siihen tuoda omia mahdollisesti poikkeavia uskonkäsityksiään. Mielestäni tällainen usko on kuollutta uskoa aiheuttaen ihmisessä pahoja sisäisiä ristiriitoja.
Itse olen sitä mieltä, että oikeampi usko on sellainen, jossa voit itse omantuntosi ohjaamana arvioida uskosi tilaa ja tarkistaa käsitystäsi kun siihen tuntee sisäistä tarvetta. Tällainen yksilön omaantuntoon perustuva usko on mielestäni elävää ja aitoa. Ihminen on vapaa ja vailla ahdistusta, jota kollektiivinen usko väistämättä aiheuttaa.
Mielestäni vl-liike edustaa puhtaimmillaan kollektiivista uskoa ja uskonkäsitystä. Se on autoritäärisesti ohjattua, jossa uskonopetusta ei ole lupa arvostella eikä yksittäiset uskovaiset voi siihen tuoda omia mahdollisesti poikkeavia uskonkäsityksiään. Mielestäni tällainen usko on kuollutta uskoa aiheuttaen ihmisessä pahoja sisäisiä ristiriitoja.
Itse olen sitä mieltä, että oikeampi usko on sellainen, jossa voit itse omantuntosi ohjaamana arvioida uskosi tilaa ja tarkistaa käsitystäsi kun siihen tuntee sisäistä tarvetta. Tällainen yksilön omaantuntoon perustuva usko on mielestäni elävää ja aitoa. Ihminen on vapaa ja vailla ahdistusta, jota kollektiivinen usko väistämättä aiheuttaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oike usko perustuu totuuteen, joka on JUMALAN SANA ja terävämpi kuin kaksiteräinen miekka.
Oikea usko ei määrity ihmisryhmältä, vaan Jumalalta.
Usko on omakohtainen "luja luottamus ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy". Uskossa on siis kysymys HENKILÖKOHTAISESTA SUHTEESTA JUMALAAN.
(Uskonto onkin eri asia, se ei perustu ainakaan tarpeeksi Jumalan Sanaan eikä henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa. Sitä yritetään määrittää ihmisistä käsin, ei ihme, että se ei "toimi")
USKONTO paistaa ihmisistä; ne jotka näkevät ahdistuvat ja saavat Jumalasta usein täysin tai riittävän hirveän kuvan laittaakseen luukut kiinni siihen suuntaan. Uskonto vastaa niiden ihmisten elämään, jotka HALUAVAT ylläpitää kyseisen suuntauksen oppia ja SUORITTAA (ehkä usein tietämättään, aivopestyinä/lapsuudessa väärin opittuna
USKO loistaa ihmisistä myös. Vaikka ei tekisi mitään näyttääkseen Jumalan valoa, Pyhä Henki saa aikaan sen, ettei valoa voi piilottaa. Eikä sitä kuulukaan piilotella, vaan jakaa ...
Usko saa aikaan rakkautta Jumalaa ja ihmisiä kohtaan ja oikean rakkauden tässä maailmassa huomaa. Se ei ole mielistelyä eikä tuulesta temmattuihin arvoihin perustuvaa sisältöä, vaan sitä mitä jokaisen sydän OIKEASTI kaipaa: Jumalan tuntemusta, joka perustuu raamatun totuuteen. Joistain ihmisistä voi huomata, että he RAKASTAVAT Herraa ja elävät todeksi uskoaan.
Jumalan valtakunta saa tulla ihmisten elämään, he elävät Jumalan arvoissa. Rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin ei voi olla näkymättä... Usein he myös keskittyvät olennaiseen, mitä taivaassakin tulemme tekemään, YLISTÄMÄÄN ja PALVOMAAN JUMALAA!
Jumalan sanako on totuus. Onko DNA Jumalan sanaa?
Raamattu, kaanaankieli ja kristinoppi eivät edusta mitään varmaa totuutta. Itse asiassa esim. Jeesuksen neitseellinen syntymä on erittäin epätodennäköinen. Lisäksi Raamatusta löytyy ristiriitaisuuksia, joita ei voi pitää edes fanaattisimmat fundamentalistit totuuksina, elleivät luovu jostakin Raamatunkohdasta tai keksi jotain omaa lisäystä.
Esimerkki Raamatunkohdista jotka ovat ristiriidassa ja joissa turvaudutaan omiin lisäyksiin.
Luuk. 10:21
Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. [10:21,22: Matt. 11:25-27]
Ps. 111:10
Herran pelko on viisauden alku, viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää. Kaikukoon Herran ylistys ajasta aikaan! [Job 28:28 ]
Ristiriita tulee siitä, että ensin Herran pelkoa pidetään viisaana, mutta toisaalta viisautta paheksutaan. Jos näitä Raamatunkohtia tulkitaan rationaalisesti, niin ne jätetään molemmat huomiotta.
Rationaalinen ihminen ei siis pidä Herran pelkoa viisautena eikä pyri täyttämään Jumalan tahtoa.
Koska tämä rationaalisuus ilmeisesti tuntuu monen uskovaisen mielestä epäuskolta ja synniltä, he ehkä mieluummin turvautuvat omiin lisäyksiin, elikkä selitetään usko Jumalalliseksi viisaudeksi ja rationaalisuus maailman viisaiden viisasteluksi. Rationalismi ei hyväksy tällaisia lisäyksiä.