En voi käsittää niitä vanhoja tätejä, tai nuoria yhden lapsen äitejä, jotka aina jaksavat huomautella, supista ja päivitellä suurta perhettämme. Kaupan kassalla maitopurkkejen määräämme kauhistellaan, iltalenkillä vastaantulevat mummot laskevat vaunuissa ja pulkassa olevia pikkuisia. Huvipuistossa lipunmyyjä ihmettelee perheemme kokoa ja kysyy, olemmeko päiväkotiryhmä vai mikä. Kun olemme koko perheellä jossakin, laskee silloinkin joku aina kuinka monta lasta hyppää ulos autosta.
Luulen, että hyvin hyvin monet suuren perheen vahemmat ovat lopen kyllästyneitä moiseen.
Ihmiset jaksavat aina myös huomautella siitä, että suuressa perheessä aikaa ei ole kaikille lapsille erikseen. Tämä väite on mielestäni täyttä potaskaa, varsinkin jos jompikumpi vanhempi on päivät kotona niinkuin suuressa perheessä monestikin on.
Pienissä yhden tai kahden lapsen perheissä vanhemmat on töissä, ja näin ollen lapset päivän tarhassa. Paljon vähemmän lapsi saa aikaa silloin, voisinpa melkein vannoa.
Meillä on 9 lasta, kaikki suuria rikkauksia ja Jumalan lahjoja. Kukaan ei ole syrjäytynyt, masentunut tai yksinäinen, ja kaikille riittää kavereita niin kotona kuin koulussa.
Minusta on myös niin ihmeellistä ja kaunista, että perheessä on lähes kokoajan vauva, jonka kehitystä voi seurata ja jolle isommat lapset voivat opettaa kaikkea.. Ja aina on meidänkin perheessä ollut lastenvaunut käytössä, sellaista aikaa ei edes ole ollut että ei olisi yhtään vaunuikäistä.
Itse olen kolmilapsisesa perheestä, ja meillä ikäerot oli suuria, siskoni on minua 8 vuotta vanhempi ja veljeni 5 vuotta nuorempi.
Koskaan ei ollut kenelläkään aikaa leikkiä kanssani, isosiskolla oli aina omat touhut ja pikkuveli oli liian pieni. Äiti ja isä oli aina töissä, ja minä tarhassa jossa en yhtään viihtynyt.
Ei saatu rakkautta eikä rikkautta, olimme aika varaton perhe ja äiti ja isä joutui siksi molemmat olemaan töissä ja tekemään pitkää päivää huonoilla palkoilla.
En missään tapauksessa tahtonut erehtyä samaan kuin vahempani, olemme aina antaneet miehen kanssa kaikkien lasten tulla, kenenkään matkaa ei ole katkaistu.
Meillä lapset saavat rakkautta sekä toisiltaan, että vahemmiltaan, eikä meillä koskaan ole rahapulaakaan ollut, vaikka en olekaan itse töissä. 9 lasta tuottaa tarpeellisen määrän lapsilisiä, ja niillä rahoilla pystymme hyvin rahoittamaan lasten vaatteet ja muut tarvikkeet.
Ei meille kyllä rahaa käteen jää, lapsilisillähän ei tunnetusti rikastu.
Mutta meillä kiertää vaatteet, lelut, monot pulkat jne sisarukselta sisarukselle.. Valmisruokia eikä esim kertakäyttövaippoja osteta, ei herkkuja tms kaupasta. Itsetehty on parasta, perunat omasta maasta, samoin vadelmat, mansikat, viinimarjat, porkkanat kaali ja punajuuri. Lähimetsästämme ainekset jälkiruokaan, mustikoita ja puolukoita, lakkoja, joskus karpaloitakin. Myös sieniä suositaan syksyllä. Ja kaikkea säilötään ja ruokaa ei laiteta roskiin. Ja rahatilanne kukoistaa, noin säästyy useampikin euro.
Mutta aina jaksavat tädit kaupassa huomata maitopurkkiemme määrän, ja kauhistella sitä kuinka suuressa perheessä eletään jatkuvassa puutteessa..
Eniten ottaa kyllä päähän nuo, jotka jaksavat huomautella lapsilisiemme suuresta määrästä, ja sitä kuinka heidän verorahoillaan elätetään meidän viittäkymmentä lastamme.. Ja kattia kanssa.
Onko täällä muita suurperhevanhempia, joita kyllästyttää juuri tuo sama, vai suhtaudutaanko teidänperällä suopeammin suurperheisiin?
Luulen, että hyvin hyvin monet suuren perheen vahemmat ovat lopen kyllästyneitä moiseen.
Ihmiset jaksavat aina myös huomautella siitä, että suuressa perheessä aikaa ei ole kaikille lapsille erikseen. Tämä väite on mielestäni täyttä potaskaa, varsinkin jos jompikumpi vanhempi on päivät kotona niinkuin suuressa perheessä monestikin on.
Pienissä yhden tai kahden lapsen perheissä vanhemmat on töissä, ja näin ollen lapset päivän tarhassa. Paljon vähemmän lapsi saa aikaa silloin, voisinpa melkein vannoa.
Meillä on 9 lasta, kaikki suuria rikkauksia ja Jumalan lahjoja. Kukaan ei ole syrjäytynyt, masentunut tai yksinäinen, ja kaikille riittää kavereita niin kotona kuin koulussa.
Minusta on myös niin ihmeellistä ja kaunista, että perheessä on lähes kokoajan vauva, jonka kehitystä voi seurata ja jolle isommat lapset voivat opettaa kaikkea.. Ja aina on meidänkin perheessä ollut lastenvaunut käytössä, sellaista aikaa ei edes ole ollut että ei olisi yhtään vaunuikäistä.
Itse olen kolmilapsisesa perheestä, ja meillä ikäerot oli suuria, siskoni on minua 8 vuotta vanhempi ja veljeni 5 vuotta nuorempi.
Koskaan ei ollut kenelläkään aikaa leikkiä kanssani, isosiskolla oli aina omat touhut ja pikkuveli oli liian pieni. Äiti ja isä oli aina töissä, ja minä tarhassa jossa en yhtään viihtynyt.
Ei saatu rakkautta eikä rikkautta, olimme aika varaton perhe ja äiti ja isä joutui siksi molemmat olemaan töissä ja tekemään pitkää päivää huonoilla palkoilla.
En missään tapauksessa tahtonut erehtyä samaan kuin vahempani, olemme aina antaneet miehen kanssa kaikkien lasten tulla, kenenkään matkaa ei ole katkaistu.
Meillä lapset saavat rakkautta sekä toisiltaan, että vahemmiltaan, eikä meillä koskaan ole rahapulaakaan ollut, vaikka en olekaan itse töissä. 9 lasta tuottaa tarpeellisen määrän lapsilisiä, ja niillä rahoilla pystymme hyvin rahoittamaan lasten vaatteet ja muut tarvikkeet.
Ei meille kyllä rahaa käteen jää, lapsilisillähän ei tunnetusti rikastu.
Mutta meillä kiertää vaatteet, lelut, monot pulkat jne sisarukselta sisarukselle.. Valmisruokia eikä esim kertakäyttövaippoja osteta, ei herkkuja tms kaupasta. Itsetehty on parasta, perunat omasta maasta, samoin vadelmat, mansikat, viinimarjat, porkkanat kaali ja punajuuri. Lähimetsästämme ainekset jälkiruokaan, mustikoita ja puolukoita, lakkoja, joskus karpaloitakin. Myös sieniä suositaan syksyllä. Ja kaikkea säilötään ja ruokaa ei laiteta roskiin. Ja rahatilanne kukoistaa, noin säästyy useampikin euro.
Mutta aina jaksavat tädit kaupassa huomata maitopurkkiemme määrän, ja kauhistella sitä kuinka suuressa perheessä eletään jatkuvassa puutteessa..
Eniten ottaa kyllä päähän nuo, jotka jaksavat huomautella lapsilisiemme suuresta määrästä, ja sitä kuinka heidän verorahoillaan elätetään meidän viittäkymmentä lastamme.. Ja kattia kanssa.
Onko täällä muita suurperhevanhempia, joita kyllästyttää juuri tuo sama, vai suhtaudutaanko teidänperällä suopeammin suurperheisiin?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Omasta puolestani ainakin voin sanoa että minulla ei ole tapana "toljottaa" suuria perheitä eikä varsinkaan heidän ruokakärryjään.
Meillä on yksi lapsi ja toinen masussa tulossa. Minusta on päinvastoin ihanaa että tänä aikana on ihmisiä jotka haluavat isoja perheitä. On kuitenkin rikkaus että on paljon sisaruksia.
Liian paljon nykyään kuulee ihmisten puhuvan ja pohtivan että ei voi tehdä lapsia koska ei ole vakituisesta työpaikasta tietoa (ja jos vakituista odottelee, voi olla että ei tarvitse kohta lasta yrittää kun mene eikä ja terveys hyvää työpaikkaa ootellessa) tai että jompi kumpi puolisoista opiskelee joten ei "uskalleta" ruveta lapsia "hankkimaan". Kuitenkin mielestäni lapset on lahja Jumalalta ja on suuri siunaus että voi olla äitinä tai isänä. Joten onnea teille ja voimia olla piittaamatta supinoista ja katseista ja ihmettelystä.
itse en ainakaan huomaa, että suuret perheet aiheuttaisivat ememmät kummastusta. ja isot tuntemani perheet harvoin liikkuvat kaikki yhtä aikaa esim kaupassa ja alkaa 9-lapsessaa perheessä jo niin eri-ikäistä sakkia, että kaikkia tuskin saa liikkeelle yhtä aikaa harrastuksiinkaan.
hyvä, että teillä osataan tehdä itse ja säästää siinä. seuraavaksi kannattaa varmaan hankkia lehmä, niin ei kukaan ihmettele maitopurkkien määrää.
ihanaa, että lapset teillä saavat aikaa ym. niin nyt nämä lapset, mutta entä sitten ku se lapsiluku on totaalisen täynnä. joskus sekin aika tulee ihan biologiankin myötä. jäätkö yhä kotiin nostamaan työkkärirahaa, kun ei kodinhoidontukea tai äitiyspäivärahaa enää tipu? vai alatko raahata pienimpiä hoitoon ja viimeinkin tienaamaan kuluttamiasi verorahoja takaisin? auvoinen olosi ei voi jatkua ikuisuuksia. joskus ne vaunut täytyy laittaa poiskin.
sori vaan, mutta mielestäni kirjoituksesi oli hieman omahyväinen. mutta kukin tyylillään.
On uskomatonta kuinka monet kuvittelevat suurperheiden kuluttavan veromarkkoja siis nykyään euroja!!! Ajatelkaa kuinka monta veron maksajaa suurperheet kasvattavat ja yleensä tekevät sen vielä kunnioitettavasti. Suurperheissä oppii todella paljon yhteiskunnalle hyviä piirteitä. Ei oo ainakaan itsekkäitä tai syrjäytyneitä!!! Nostan hattua ja kadehdin suurperheiden äitejä. En vielä tiedä onko itsestäni samaan, mutta jos tuijotan kaupassa niin vain siksi että ihoni menee kananlihalle kun ajattelen kuinka ihana tunne olisi jos itselläni olisi iso perhe.
kuin laskea paljonko säästyy yhteiskunnan rahoja kun lapset hoidetaan kotona. Useinhan suurperheen äiti tai isä on kotona.
Säästö on kuukaudessa lähemmäs 1000e/lapsi.
Nostetaan päiväkotimaksukatto 500e/kk ja tuplataan lapsilisä heille, jotka itse lapsensa kasvattavat.
Eipä tasapuolista noinkaan, mutta tyhjää parempi.
Jos lapsesi ovat myös lestadiolaisia on heidän panoksensa verovarojen tuottoon yhteensä 0. Jokainen kotiin lapsia kaitsemaan jäävä tyttö syö sen verokertymän (lapsilisien, vanhempainrajohen, eläkeläisen toimeentulotuen jne. muodossa), jonka työssäkäyvät pojat tuottavat.
suurperhe säästää verrattuna muihin perheisiin kyllä veromarkkoja, mutta se ei tuotakkaan niitä samalla tavalla. Jos katsotaan vain esim yhden kuukauden verotilannetta niin isän palkkavero ei korvaa edes lapsilisiä saati koulutusta jonka valtio kustantaa ja lisäksi äidin saama kotihoidontuki tai äippäraha josta maksettava vero vain vähentää edun suuruutta.
Entäs koko elämän ajalta? Koska perheessä on lapsia äidin ollessa noin 20-50v niin hän ehtii tuskin lainkaan työhön ja kartuttamaan omaa veropottiaan mikäli lapsia kymmenen tai enemmän.
Verrataan nyt vaikka tilannetta omaan perheeseeni jossa lapset hoidettu pääasiassa kotona, mutta silti kumpikin käynyt työssä niin että toinen kokoaikaisesti ja toinen osittain. Vuosittainen verokertymä enemmän kuin lapsilisinä ja kotihoidontukena saatu takaisin. Sama jatkuu edelleen vaikka kaksi nuorinta ovat ehtineet päiväkotiinkin jo hoitoon osan kuusta. Edelleen vaikka otan huomioon hoidon todellisen hinnan olemem maksajia. Isompien koulunkäynni hintaa en huomioi koska se on jokaisella lapsella sama juttu koska yksityisiä kouluja ei juuri ole. Lopputuloksena kun nuorin siirtyy kouluun olemme todella maksajina ja saamme naurettavan summan kuussa takaisin valtiolta lapsilisinä.
Kaikesta huolimatta en kadehdi suurperheitä sillä itse en ole vastaavaan valmis. Koko taloudellinen tilanne olisi täysin toinen ja moni mukavuusseikka myös. Kaikki kunnia heille jotka haluavat veronmaksajia lisää maahan tehdä näillä nykyisillä ehdoilla.. Kokemukseni mukaan suurperheistä tulee kelvollisia veronmaksajia runsain joukoin tulevaisuutta silmitellen! Ei se silti ole yhteiskunnalle tuloa vaan menoa se kasvattaminen ja aikanaan sato korjataan ellei kaikista tule suurperheellisiä..
myös se, että kaikki kotiäidit eivät todellakaan saa mitään tukia.
Tosin se vaatii yleensä jo mieheltä keskimääräistä isompaa palkkaa tai muuten varakkuutta(=muita tuloja).
suurperheen äidiksi, koska sen äidin osa on yleensä jäädä kotiin. Ja olen kyllä toista mieltä siitä ajasta, mitä kaikille lapsille riittää isoissa perheissä. Ainakin minun tietämissäni joutuvat vanhemmat sisarukset toimimaan sijaisääitinä nuoremmilleen kun äidin aika menee aina uuden vauvan kanssa. ja ellei mene, joutuu se vauva sitten isompien hoitoon.
Itse olette valintanne tehnee, mutta totean saman kuten joku muukin. Lapsenne eivät aina ole pieniä. Isompina heidät pitää kouluttaa, kulutus kasvaa. Lapsilisät loppuu. Ei paljon auta enää omat vadelmat tai metsien sienet. Sinä et ole ikuisesti nuori, joten uutta vauvaa ei aina voi pukata entisen päälle. Joskus joudut valitsemaan työttömyysrahan tai työn väliltä, silloin kun kodinhoidontuki loppuu. Ja tietänet, että se loppuu kun nuorimmaisesi on 3 vuotta. Siinä sitten raahaat lapsiasi hoitoon, jos nyt yleensä edes töitä saat, olethan monen vuoden ajan ollut "vain" kotona. Jokainen kotona ollut tietää, ettei se ole "vain", mutta työnantajat ovat toista mieltä. Tai sitten jäät nostamaan työttömyyskorvausta (jota et saa jos miehesi tulot ovat liian isot).
Eli summa summarum: "Eniten ottaa kyllä päähän nuo, jotka jaksavat huomautella lapsilisiemme suuresta määrästä, ja sitä kuinka heidän verorahoillaan elätetään meidän viittäkymmentä lastamme.. Ja kattia kanssa". Kenenkäs verorahoilla sinun lapsiasi sitten elätetään ja koulutetaan? Miehesi saama palkka on luultavasti aika paljon pienempi kuin saamanne korvaukset.
Mitä jos ette saisi lapsilisiä? Kuolisitte nälkään? Menisitte sosiaalihuoltoon? Minulla on 2 lasta ja vaikka ne lapsilisät tuntuvat joskus tarpeeseen tulevan, pärjäisin ilmankin. Pärjäisitkö sinä?
5 lasta. Heistä 3 saa vielä lapsilisää ja minä olen kotiäiti. Mekin tulisimme mainiosti toimeen ilman lapsilisiä.
Eihän se, hyvänen aika, tarkoita että eläisi köyhyydessä jos on monta lasta.
En laske lapsilisiä miksikään tuiksi, joten me emme ainakaan saa mitään tukia. Eli mieheni tulot ovat tukia suuremmat. ;o)
Siinä oli aateltavaa. Kuka noiden muksut pääasiassa elättää? 9 kakaraa. Voi Jumankekka! Rahastusta, sanon minä. Mutta joskus se loppuu kun ei enää idä muijassa siemen! Sitten ruikutatte kersalaumanne kanssa, kun kaikki maksaa...
Kirjoituksestasi, "JuuJuu", saa sellaisen kuvan että luulisit, ettemme itse ole osanneet ajatella tulevaisuutta. Tottakai olemme. Kuka nyt ei tulevaisuuttaan ajattelisi?
Ensinnäkin, mikäli meille ei enään vauvaa tule, aijon silti hoitaa lapset kotona ainakin niinkauan että he ovat koulussa.
Toiseksi, minä olen kouluttautunut lastentarhanopettaja, mutta olen ollut perhepäivähoitajana ennen esikoisen syntymää, ja 4. ja 5. lapsen välissä n. 5 kk.
Opiskelen tälläkin hetkellä jaksoittaon juuri sitä varten että tiedän lasten kasvavavan ja että minun on alettava taas töihin.
Tulevaisuutta on ajateltu ja elämää suunniteltu tarpeeksi paljon, että tästä elämästä selviämme.
Ja vaikkemme suunnittelisi, niin kyllä Luoja aina jotenkin järjestää.
Kysyit, että tulisimmeko toimeen ilman lapsilisiä.
Vastaus on kyllä ja ei. Joskus on aikoja jolloin pärjäisimme hyvinkin, mutta esim joulunaikaan tai syyslukukauden alussa niistä on tottakai hyötyä kun pitää ostaa sitä sun tätä uutta, pyöriä, suksia, luistimia....
Mutta taas sitten taas joskus ne on vähemmän tarpeellisia. Mutta sitä voin vain kysyä, että elättäisikö kukaan 11 henkeä sillä, että vain toinen vanhempi on työssä?
Lapsilisätkin on vain reilu 100 euroa per lapsi, ja sen määrän rahaa lapsi kuussa tarpeisiinsa vähintään vaatii, ihan sama onko ison vai pienen perheen lapsi. Esim vaatteetkin nykymaailmassa on niin kalliita, että tuolla rahalla saisi juuri ja juuri 4 kunnollisa puseroa.
Ja kun ottaa huomioon että lapsi tarvii muutakin kuin puseroita niin...
Ja samalla tavalla kaikki lapset saa lapsilisiä, ovat he sitten ainoita lapsia tai miten. Mutta olisihan kohtuutonta jos lapsilisiä saisi vain esim. 3 perheen lapsista... Järjellä voi miettiä.
olla kyseessä suomen amishit, tosin heppa ja vankkurit puuttuu..
äiti joka luulee että kaikki haluaa 9 kersaa ja elää yhteiskunnan varoilla. Sorry vaan näin ei todellakaan ole. Eipä käy teitä yhtään kateeksi.
En mitenkään voi uskoa, että "me nuoret yhden lapen äidit" huomauttelisimme perheesi koosta. Hyviin tapoihin ei ensinnäkään kuulu huomautella toisen ulkonäöstä, uskonnosta ym seikoista. Toiseksi ennen kirjoituksesi lukemista en edes ole tajunnut ihmetellä isoja perheitä.
Taidat itse vain kuvitella, että teitä ihmetellään ja kytätään, koska kuvittelet olevanne jotakin ihmeellistä ja suurenmoista.
Ja tuo laskusi, että kaikki lapsesi saavat enemmän aikaa kuin pienempien perheiden. Oletetaan, että sinun lapsistasi 6 on koulussa, eli poissa 4-7 tuntia päivästä. Sinä nukut ehkä 8 tuntia yössä. Kotitöitä ym teet ehkä 4 h/pvä. Silloin voit uhrata perheellesi 12 tuntia. JOS et tee mitään muuta, kuin hoidat lapsiasi, voit koululaisten kanssa viettää päivittäin n 1 tuntia/nenä ja toisten lasten kanssa n 1,5 h/nenä. Ei kuulosta paljolta. Jokainen lapsi meinaan kaipaa ja tarvitsee myös omaa aikaa äidiltä. Ja kun/jos annat sitä yhdelle, kuka kaitsee loppuja?
Ja tuo loppuhöpinäsi. Perunat, marjat, sienet...ei herkkuja... ilmankos, kun meillä käy näitä suurperheen lapsia, he tyhjäävät samantien kahvipöydän esinm pikkuleivistä.
Kuulostit todella itserakkaalta. JOS teitä kytätään, en ihmettele. Tuon asenteisia ihmisiä kyttäisin minäkin.
T: Yksi nuori yhden lapsen äiti.
...huvittavaa,että isonperheen lapset rohmuu kaikki keksit..Meillä kun ystäväperheiden lapset voivat olla "rohmuavia" lapsia,olivatpa isosta tai pienestä perheestä!!
Ja suosittelen ens keralla ostamaan sellaisen halvan isomman kokosen keksipussin,niin ei tarvitse laskea.
Oon huomannu saman. Kun näitä isokokoisia perheitä tulee, niin ekaks niitten muksut on kahvipöydästä hakemassa kaiken mahdollisen. Samoin kun he ovat lasteni synttäreillä, he suorastaan asuvat sipsipurkkien ja karkkiastioiden vierellä. Enpä ole huomannut pienemmässä perhekoossa samaa. Ehkäpä siksi, että kun niitä herkkuja saa edes joskus kotona, ei tarvitse syödä varastoon vieraissa.
Ja ei tarvi laskea. Minulla on tapana kumota astiaan koko keksipussi ja YLEENSÄ se riittää aika monta vierailukertaa. PAITSI silloin kun näitä noin 9-lapsisia on kylässä. Vaikkei lapsista olisi mukana kuin 1 tai 3, niin purnukka on hetkessä tyhjä. Ei iso rahallinen menetys, mutta kummastuttaa moinen käytös.
Edelleen olen kyllä sitä mieltä,että tollanen käytös ei ole sidoksissa isoon perheeseen.
Kyllä minä osaan sanoa lapsille,että nyt riittää jos meinaavat "rohmuta" kotona tai kylässä.
Ja kyllä ystävieni lapset meinaavat myös välillä rohmuta,vaikka olisivat pienestä perheestä.
Naurettava ajatus,että sitä tekevät vain "isojen perheiden lapset".
Vanhemmat ne syypäitä ovat,jos eivät puutu!
Tyttäreni ystävä (ainut lapsi muuten),
tuli meille leikkimään ekaa kertaa,tokaluokkalainen,meni itse jääkaapille hakemaan ruokaa...
Tyttäreni kiellosta huolimatta.
Eipä muuten tule mieleenkään,että tämä olisi jotenkin verrannollista siihen että oli "pienestä perheestä".Ja rupeisin täällä yleistämään.
Pikkuisen nöyryyttä. En minäkään kuvittele, että nämä monilapsiset perheet kyttäävät minua, kun minulla on VAAN yksi lapsi.
Eikä se tarkoita, että elämä olisi jotenkin hektisempää ja itsekkäämpää vähien lasten kanssa.
Mikähän kumma saa nämä suurperheen mammat kuvittelemaan, että he ovat äiti maa ja tarvisivat glooriaa ja suitsutusta, koska heillä on niin paljon lapsia?
Juu, ei siinä niin lukenutkaan, mutta rivien välistä sain minäkin todella itserakkaan kuvan.
Oli perhe sitten suuri tai pinei, rikas tai varattomampi niin se ei vaikuta siihen miten lapset on kasvatettu. Meillä lapset on kasvatettu rakastamaan toisiaan, kunnioittamaan vanhempia ihmisiä ja välittämään muista ihmisisistä yhtä paljon kuin itsestään.
Ei tulisi kuuloonkaan, että lapsemme rohmuaisivat kahvipöydässä tai menisivät vieraiden jääkaapille.
En ikimaailmassa suvaitsisi sellaista käytöstä.
Ja se, että lapsia on paljon ei merkitse sitä että vanhemmilla ei olisi aikaa kasvattaa näitä.
Tottakai on aikaa, ja lapset opettavat paljon myös toisilleen ja pienemmilleen mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
Tottakai voi olla niin että jossakin isossa perheessä lapset rohmuaa kahvipöydässä, mutta tuo aikuisten käyttäytyminen, että heti puhutaan naapurin penskoista pahaa ja juorutaan siitä kuinka näiden vanhemmat ei ole kasvattaneet heitä oikein jne, se on minusta paljon röyhkeämpää kuin se, että pieni lapsi ottaa pari keksiä liikaa kahvipöydässä.
En voi todellakaan ymmärtää jos joku aikuinen käyttäytyy noin. Mitä sitä mennä toisia parantamaan kun itsessä on vikaa ihan yhtä lailla.
Kyllä ne vaan meillä ennemmin on juuri niitä pienen perheen lapsia jotka käy kylässä, ne jotka ei jaksa odottaa vuoroaan (esim. kun haluavat trmapoliinille hyppimään, jossa lupa korkeintaan kahden yhtäaikaa hyppiä) Mutta mitä sitten vaikkeivat osaakaan? Elämä on pooimista varten. Ensimmäisellä kerralla eivät ehkä jaksa odottaa, mutta kun on useammin käyneet kylässä niin sitten jo kiltisti odottavat.
Mutta pienemmässä perheessä voi joskus olla niin että lapset saa liian helposti tatonsa läi, eivät opi jakamaan tavaroita, odottamaan vuoroaan jne.
Joskus on hyvä että pienen perheen lapset kyläilee isoissa perheissä, ja toisinpäin.
Kaikki oppii uutta, ja sehän on vain hyvä.
Ja minua ihmetyttää tuo, että sanot että kuvittelemme olevamme jotain ihmeellistä ja suurenmoista. Hassua, että itse ajattelen juuri toisin päin. Mielestäni kaikki perheet ovat tasa-arvoisia, ovat ne sitten suuria tai pieniä, mutta kellään ei silti ole eikeuttaa tuhahdella ja katsoa pahasti minun, eikä kenenkään muunkaan perhettä.
Ymmärsitkö, mitä ajoin takaa?
Ja tuo ajanriittämiskysymys vielä, vastaan siihen pikaisesti.
Olet laskenut, että aikaa riittä noin 1 h per lapsi meidän perheessä. Eihän tuo toki tarkoita sitä että olen putkeen yhden tunnin lapseni kanssa, ja loppupäiväksi unohdan hänet täysin. Ei suinkaan, lapset saavat kaikki huomiota, aina vain kun sitä tarvitsevat. Jos lapsi kaipaa vanhempien läheisyyttä, hän itse hakeutuu lähelle. Ja mikäs estää sen, että voin samalla viikata pyykkejä ja jutella koululaisen kanssa päivän tapahtumista?
Voin myös yhtälailla keittää perunoita samalla kun
kuulustelen ekaluokkalaiset appisläksyä. Miksen voisi?
Ja sitten, koska olet auliisti laskenut ajan, jonka yksi lapsemme saa päivässä, laskempa minäkin, kuinka paljon sinun lapsesi mahdollisesti saa aikaa:
Eli, nukutte noin 8 h yössä kuten mekin.
Sitten viet lapsesi tarhaan n. 8-16.00 eli siinä kuluu noin 8 h. Itse olit tietysti tuon ajan töissä. Sitten teet kotitöitä n. 2h. Sitten sinun on vielä vilkaistava työpapereitasi ja siihen kuluu n. 1,5h. Sinulle jää n. 4, 5 t muuta aikaa, ja uskon ettet käytä sitä kokonaan lapsesi paapomiseen ja hoivaamiseen, vai kuinka?
Tottakai haluat viettää aikaa myös miehesi kanssa, käydä parhaan ystäväsi kanssa salilla ja katsoa illalla vielä jonkun kivan elokuvan...
Eli ei sen paremmin teilläkään.
Ja sitten tuo, että jos vietän aikaa yhden lapsen kanssa, niin en voi samalla huolehtia muista. Lapsemme ovat 14,12, 10, 9, 7, 5, 3, 3 ja ½v.
Lapset eivät ns. kaitse toisiaan, vaan viettävät aikaa yhdessä, ei sitä voi sanoa kaitsemiseksi, Jos sanon että vanhimmat voisi katsoa kaksosten perään, he eivät kokoajan kanna heitä sylissään, oleilevat vain samassa tilassa kuin nämä.
Tätä on ehkä vähän vaikea ymmärtää, mutta yritin selittää parhaani mukaan.
Sen kyllä ymmärtää heti kun menee käymään hiukankaan isommassa perheessä.
Anteeksi pitkä tekstini.
Auringonsäteitä ihan kaikille äideille ja isille ja tietysti myös heidän lapsilleen :)
jos väität, että vanhemmat sisaret eivät kaitse lapsia, väität väärin. ellet sinä tai lapsen isä ole paikalla, he kaitsevat, 3vuotiaille ei oikein riitä "oleskelu samassa tilassa", vaan kyllä sen ikäinen tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa - jos normaaleja lapsia ovat.
olen vain huomannut, että suureperheiden äideillä on vähän löystynyt käsitys lasten turvallisuudesta - ei enää jakseta välittää. ja lapset ovatkin kovasti herran kädessä.
naapurissani asuu paljon näitä vl-perheitä ja vakavimmat turmat ovat sattuneet juuri heidän lapsilleen. viime kesänä yhden 8-lapsisen perheen 4-vuotias tipahti kaivoon, josta isoveli (9-vuotias) onki pois. olisi voinut käydä todella pahasti ja mielestäni 9-vuotiaan ei olisi pitänyt kantaa tuommoista vastuuta.
samoin pai vuotta sitten toisen perheen parivuotias lähti yksin seikkailemaan ja löytyi navetan takaa tunkilta kaulaansa myöten uponneena - hänetkin löysi 11-vuotias sisko - äiti ei edes tiennyt, että muksu oli karannut.
että tämmöistä. kamala vastuu vanhemmilla sisarilla.
Elätyttäkää itsenne muiden kustannuksella. Ja JOS joskus joku kahdestakymmenestä mukulastanne alkaa tienaamaankin jotakin, tule sitten tänne palstalle kehumaan puolukoillasi.
Melkein kaikki suurperheet ovat yhteiskunnan elättejä. Jos ette saisi lapsilisiä, miten eläisitte?
Hei, kyllä minusta suuren perheen hankkiminen on myös yhteiskunnalle rikkaus. Näin ainakin meille tämän päivän työikäisille, nämä pikkupiltit joille nyt maksetaan pientä lapsilisää ovat niitä jotka meidänkin eläkepäiviämme tulevat aikanaan kustantamaan. Tuskinpa työeläkemaksumme riittävät aikanaan kattamaan omat eläkkeemme. Minusta lapsilisä on kuitenkin pieni satsaus lapsiin, jokainen euro tullee aikanaan takaisin yhteiskunnan käyttöön.
noin tarmokasta lapsen laittajaa. Eikö lapsilisiä makseta meidän kaikkien veroista, jos ei niin mistähän ne maksetaan? Jos olette lestaadiolaisia "normaalien" joukossa niin en yhtään ihmettele miksi teilläpäin ihmetellään.Tuollainen lapsitehtailu ei sinusta marttyyriä tee.
Oikein sokerinen. Mahtaakohan kaikki suurperheiden äidit olla noin täynnä itseään ja erinomaisuuttaan kuin sinä?
Omituisessa paikassa asut, jos perhekokoanne julkisesti päivitellään. Tai sitten vaan luulet niin, kun kuvittelet olevanne jotakiN SUURENmoista ja erikoista.
Te olette vain tavallinen yhteiskunnan syöpä, joka elää toisten tekemällä työllä.
Viisi lasta vielä ymmärrän, mutta että vielä lisää... Eräs sanoi että no siksi paljon lapsia, kun rakastaa lapsia. No niin minäkin tietysti omiani, enemmän kuin sanat riittävät kertomaan, mutta miten niitä lapsia muka sen takia pitää joka vuosi tehdä..! Ja keskustelun aloittaja sanoi että yksi- tai kaksilapsisissa perheissä lapsi on hoidossa ja väitti vielä että taatusti ne lapset saavat vähemmän huomiota. Ehkä joissain perheissä varmasti on näin, mutta on typerää yleistää. Esim. meillä minä olen vielä useamman vuoden kotona lasten kanssa. Itse haluan heidät hoitaa. Tutuissa perheissä ainoastaan yhdessä perheen ainut lapsi on hoidossa. Muut äidit ovat kotona lapsen/lasten kanssa (ja hienosti hommansa hoitavatkin) ja mies töissä. Lisäksi aika paljon kertoo että joku luottaa siihen typerään Aikuisten Satukirjaan ja että "jumala kyllä pitää huolen". Eikö kannattaisi itse pitää asioista huoli...