mulla on aivan ihana jätkä jota mä rakastan ihan yli kaiken.. kaikki asiat on ihan tosi hyvin. me ollaan oltu yhessä puoli vuotta, ja ennen sitä oltiin jo niiku sillee yhdessä.. ei vakituisesti mut kuitenkin.. niin asiani on se et melkein joka päivä ajattelen et miten mulle sit käy ku kaikki ei enää menekkään hyvin.. ja pakko sít syystä tai toisesta erota. näillä näkymin ei ainakaan oo mitään pelkoo et meinis poikki mut joskushan senkin päivän on tultava.. mä tiedän et se satuttaa enenmmän ku mikään tähän mennessä.. ksoka tää mun jätkä on kaikki kaikessa mulle.. ja en tiiä et mitä tekisin ilman sitä.. muuten mä en tulevaisuudesta huoli mut tää asia on vaan sellanen joka mietityttää joka melkein joka päivä.. onko siis ketään joka on miettiny tätä asiaa kans, et eron jälkee ei usko selviävänsä?? ois kiva tietää..
eroaminen pelottaa..
Nea
8254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ollaan seurusteltu kultani kanssa koht 3 kuukautta..mä pelkään sitä että menetän rakkaimpani..itse asiassa meille tulee kolme kuukautta sunnuntaina täytee ja mua pelottaa et entäs jos se jättää mut sit 10 päivän kuluttuu..koska sillee se teki viimeksi..piettii pari kuukautta breikkii ja palattii yhtee ku kumpikin välitti toisistaan ihan vitusti..mie mietin sitä ainakin 3 kertaa viien päivän sisällä ja se rassaa..koska ei viimekskään oikein tuo menettäminen sujunu..murruin ihan totaalisesti..joten sul on sielun sisko..
Mulla on just sama ongelma, mun oma kulta on mulle kaikki kaikes ja jos mä sen menettäisin, niin varmaan kulisin tai joutuisin mielisairaalaan. Mä vaan teen kaikkeni etten menetä sitä.
elä tätä päivää, älä huomista... :)
ja itse pelkäsin eroa tosi paljon, toivoin mun ja kultani suhteen kestävän ikuisuuden... niinkun hän vannoi sen kestävän! ja kyllähän siinä maailma romahti täydellisesti kun se ero tuli (etenkin kun en yhtään osannut odottaa sitä!) ja pari viikkoa meni kokonaan syömättä vaan sängyn pohjalla itkien...
mut siitä se elämä lähti kohoamaan, ilman häntä eli tositositosi hitaasti... :( tyyliin "pari päivää itkemättä, neljä päivää itkien." mutta ei se ollutkaan maailman loppu, elämä jatkuu. rakastin häntä todella paljon, olisin kuollut hänen puolestaan ja tiesin (...) että en tule toimeen ilman häntä... mutta huomaan taas pärjääväni ilman! :)
elikkäs jos se ero teille tulee niin itke pois aikas... kyllä se siitä lähtee taas menemään paremmin! ennemmin tai myöhemmin. vaikka miten tuntuu ettei ilman toista tule toimeen... itse huomasin että kyllä tulee toimeen!
mutta elä nyt tätä päivää, ole onnellinen siitä hetkestä jonka hänen kanssaan vietät ja nauti siitä. on sit jotain mitä muistaa ilolla kyyneleet silmissä. ja luota siihen että jos erootte, tuut toimeen! :)
koska "ei rakkauskaan elä kauaa asunnotta..."
Mieleeni nousee samat asiat lähes tulkoon joka päivä. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa vasta reilun kuukauden, mutta en voisi enää kuvitella elämääni ilman häntä. Välillä minua alkaa itkettääkin, kun mietin, miten selviän, jos meillä joskus menee poikki. Nyt menee ihanasti, emmekä ole riidelleetkään vielä, mutta se päivä tulevaisuudessa pelottaa niin kamalasti. Joskus olen miettinyt, ettei olisi ikinä pitänyt kertoa tunteistani tälle pojalle. Olisi pitänyt pitää ne omana tietonani. Ehkä silloin sydämeni säästyisi särkymiseltä, ehkä olisin päässyt helpommalla. Mutta edes sitä lupausta en pystynyt itselleni pitämään.
Mä oon nyt seurustellut mun jätkäkaverin kanssa abaut 7kk.
On meillä on ollut jonkinmoista riitaa, mutta mutta, kun oikeesti toisiamme rakastetaan, niin silloin ei anneta periks kun tulee riita, vaan se selvitetään ja elämä jatkuu taas hymyilevänä...
Ei sitä eroa kannata ajatella ja miettiä, sehän on sillätavalla, että jos oikeasti toisianne rakastette, niin teillä on mahdollisuus yhteiseen tulevaisuuteen :) ...
Ja, jos se ero sitten tulee, niin se tulee ... Ei sille voi mitään. Ei se auta, että sitä etukäteen voivoittelee...
Tsemppiä kaikille :)!!!
Niin että onko se ihan pakko sit erota??? Kun kirjotit että joskushan sen päivän on tultava kun erootte?!? Voihan olla että olette onnellisesti yhdessä koko loppu elämänne!
se vaan on tosiasia että nämä nuoruuden suhteet ei kestä sinne ihan loppuun asti.. tuskin meitä ihan samaan hautaan kummiskaan haudataan.. joten onhan se tietty niin et ei sitä pitäs miettii mut silti tulee vaan mietittyä..
on mukava huomata että en kummiskaan ole yksin tän mun ongelman kanssa, joskus mustakin tuntuu et oisko ollu parempi jos en ois alkanu seurusteleen tän jätkän kaa kun se eroaminen sattuu niin paljon, mut tulin siihen tulokseen et tää on ainoo vaihtoehto, muuten ois jääny kokematta kaikki ne ihanat hetket mitä on ollu ja mitä tulee viä olemaan.. yleensä mulle on käyny niin et pitemmän suhteen jälkeen ei oo saanu mitään pysyvää pitkään aikaan tosin ei mulla näin pitkää suhdetta koskaan ennen oo ollu.. yleensä se sit eron jälkeen on vaan ihan kauheeta sekoilua ja ajattelee et ei enää koskaan, en halua seurustella enää koskaan ku se satuttaa niin perkeleesti.. haluaa vaan sellasia suhteita missä ei oo tunteita mukana niin ei tartte sit miettii niitä.. yleensä se sit vaan sattuu siihen toiseen osapuoleen eikä sellasessa muutenkana oo mitään järkee.. mut pitää nyts it varmaankin vaan yrittää olla miettimättä asiaa.. tai jotain.