Neurologisiin häiriöihin kuuluvat ADHD ihmiset sopeutuvat havaintojeni ja tietojeni mukaan
huonosti yhteiskuntaan...asseja heikommin kuitenkin.
Toivottavasti olen tässä väärässä.
huonosti yhteiskuntaan...asseja heikommin kuitenkin.
Toivottavasti olen tässä väärässä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ainakin väärällä palstalla olet, käsittääkseni. En tiiä onko adhd:lle omaa palstaa. Jos ei ole niin pitäs kai perustaa.
Eli ADHD on nimenomaan neurologinen juttu. Tämä on ihan oikea paikka keskustella siitä.
Kappas, unohtakaa edellinen viestini... Kuvittelin olevani neurologiakeskusteluissa ;)
Liityy omalla tavallaan autismiin. Usin olen kuullut että toisella sisaruksista autismi toisella adhd.
Mistä on peräisin se käsitys, että ADHD-diagnoosi annetaan häirikkölapselle tarvittaessa postimyyntiperiaatteen mukaan, että hänet saataisi lääkittyä normaaliksi tai tarvittaessa työnnettyä tarkkikselle?
Mikä on käytännössä kynnys ADHD-diagnoosille?
Asia kiinnostaa myös suunnattomasti minua koska meille lapselle ehdotetiin diagnoosia jokin aika sitten. olen nyt pyöritellyt sitä ehdotusta sitten tässä päässäni mutta en tiedä vielä mikä olisi lapselleni parasta. Diagnoosia ehdottanut lääkäri susitteli meille ainakin sanojensa mukaan diagnoosia että lapsi saisi kuntoutusta siis terapiaa sen avulla. Niin ja sanoi että ainahan diagnoosin voi purkaa.
tonnehttp://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000469&subcat=714
jatkamaan tätä ADHS-juttua. Siellä voi olla asiasta kiinnostuneita
eli tonne
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000469&subcat=714
Pienet adhd lapset pannaan Helsingissä analyyttiseen hoitoon, muuta ei ole edes tarjolla. Hoitoon on vaikea päästä ja monet vanhemmat jonottavavat hoitoa jopa yli vuoden. Hoito on pitkää ja "intensiivistä". Viikonloput hoidosta ovat minimaalisia.
Anlyyttisessa terapiassa toimitaan tunteiden tasolla. Assilapselle ei tälläinen hoito sovi. Tunneilmaisu ja ymmärrys on vaikeaa. Kun hoidossa puhutaan asioista tunteiden ja symboolien tasolla autistinen lapsi ei sitä ymmärrä, sillä hän ajattelee asiat hyvin konkreettisesti.
Mitä sanotte, kun hoidossa sanotaan, että tuhmalla lapsella on paha silmä keskellä otsaa. Tai että lapsen tunteet on pullossa, joka pitää rikkoa, kun hän ei osaa niitä ilmaista.
Assilapsellemme tälläinen puhe on käsittämätöntä. Kotona hän on yhden yön viikosta ja ihmettelee näitä kummallisia ilmaisuja, joita on oppinut. Kun hän kauhisteli, kuinka sydän voi särkyä, hänet pantiin kirjoittamaan aiheesta. Sitten valitettiin, että lapsi ajattelee väkivaltaisesti, kun kirjoitti, että prinssi murskasi vasaralla prinsessan sydämmen. Hopidossa ei tajuta autismia tippaakaan. Pidetään lasta tunnevammaisena. Ei uskota vanhempien selityksiä, että lapsi ymmärtää vertaukset konkreettisesti. Vanhempia syydetään väärityneestä kasvatuksesta.
Varottaisimme panemasta autististista lasta tälläiseen paikkaan. Täällä on kyllä paljon ylivilkkaita poikia. Lapsemme kuitenkin erottuu joukosta. Viimeksi hakiessamme lasta "lomalle" kotiin, hän istui omissa oloissaan kuin intiaanipäällikkö ja luki tiedelehteä, samaan aikaan kun muu jengi tappeli keskellä oleskelutilaa.
Analyyttinen hoito erilaisine pakkoineen on kauhistus lapsellemme. Mitä sanotte margariinipakosta ja limupakosta. Monesta lapsesta ne saattaa olla nautinnollisa pakkoja, vaan ei lapsellemme, joka niitä inhoaa yli kaiken. Mutta pakko on ottaa. Jos ei ota joutuu kiinnipitoon. Jos ei siitä asetu joutuu eristyksiin. On vaikea asettua, sillä lapsi on kosketusherkkä ja kiinnipito tuntuu kidutukselta. Eristyksestä hän nauttii, kun saa olla omissa oloissaan. Palkkiot on täällä hänelle rangaistuksia ja rangaistukset palkkioita.
Miten tämä voi auttaa lastamme? Siitä voi olla hänelle enemmän harmia kuin hyötyä. Ikävä kyllä hoidossa ei vanhempia kuunnella. Mutta on enää turha pulista, kun lapsi on osastolla. Se on tavoiltaan kuin kunnon vanha mielisairaala. Kun halusimme ottaa lapsen pois, lääkäri uhkasi huostaanotolla. Emmekä suinkaan ole ainoita vanhempia, jotka moisia uhkauksia saa.
Vanhemmat ovat täällä lapsen vihollinen no.1. He ovat syyllisiä lapsensa tilaan. Meitä syytetään vanhemmuuden puuttesta. Vanhemmatkin pitää pakottaa ruotuun. Täällä ei edes keskustella hoitomenetelmistä ilman uhkauksia. Pyytäessämme kognitiivisä hoitoa, lääkäri sanoi: "Tämä ei ole mikään valintatalo - vaihtoehtoja ei ole!"
Ei ole hyvä antaa lapselle ADHD-diagnoosia vain hoitoonpääsyn takia. Autistilapselle tärkeämpää on, että hoito on oikeanlaista. Lasten autismiterapiaksi yleensä suositellaan kognitiivista terapiaa. Kognitiivista terapiaa ei ole kuitenkaan tarjolla lapsille Helsigissä. Kysyessäni asiaa autismialan professorilta hän sanoi, että pitää muuttaa Ouluun, jotta saisi assi-lapselleen oikeanlaista terapiaa. Harkitsemmekin vakavasti asiaa lapsemme tähden.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000381&subcat=1041
Asiaa on puitu tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=1500000000000155&posting=22000000015676187