Huhtikuinen ilta pimenee, kello on jo yli kymmenen. Aurinko on laskenut jo jonkin aikaa sitten.
Kävelen mieheni kanssa kohti tähtitornia, olemme menossa katselemaan josko jotain mielenkiintoista näkyisi. Kyseessä on tavanomainen iltalenkkimme, jonka aikana päädymme melkein kaupungin laidalta toiselle.
Mieheni on koko päivän ollut kuin kissa pistoksissa, tiedän että hänen tekee mieli. Olen naputellut väitöskirjaani koko illan, ja vasta mieheni sitkeän houkuttelun jälkeen suostuin lähtemään ulos.
- Kiivetään tuonne vielä, hän sanoo. Hän on minua reilusti pidempi ja kävelee rivakasti.
- Odota vähän, en minä pysy perässäsi, senkin herra pitkäjalkainen.
Tornissa ei ole ketään muita. Näkymät ovat mahtavat. Verestämme lukioaikaisia muistoja, pitkän fysiikan lukijoita olimme molemmat. Tosin silloin olimme vielä autuaan tietämättömiä toisistamme.
Katson myös ulos ikkunasta. Öinen näkymä kaupungin kattojen yli on suorastaan henkeäsalpaava.
Mieheni tulee taakseni. Uuden uutukainen lammasnappatakki narisee vienosti.
- Paleleeko? hän kysyy ja kietoo kätensä tiukasti ympärilleni. Hän tulee aivan kiinni minuun.
Ylläni on paksuhkot sukkahousut, pitkä hame, pusero ja villatakki; keskimittainen nahkatakki on minullakin. Kaulaliina olisi ollut vielä tarpeen; paksu kultaketju ei paljon lämmitä, niin huomenlahja kuin onkin.
- Olisi pitänyt laittaa enemmän päälle, sanon.
Levottomat, kosteat, määrätietoiset huulet alkavat vaellella niskassani, siirtyen hieman alemmaskin. Käsien ote ympärilläni tiukkenee niin, että henkeni salpautuu. Mieheni huokaisee tyytyväisenä. Hän on tullut opintomatkalta pari päivää sitten. Matka kesti vain vaivaiset kolme päivää.
- Rakas, minun on ollut niin ikävä sinua.
- Ethän ollut edes kauan pois, naurahdan. - Hupsu mies.
Mieheni levottomat kädet jatkavat kulkuaan hameeni alle. Hän alkaa hivuttaa sukkahousujani alemmas. Niiden alla minulla on stringit, joihin ei ole paljon kangasta uhrattu.
- Että sinun pitikin laittaa nämä tänään, hän sanoo matalasti. - Alkaa niin tehdä mieli.
En pääse oikein tunnelmaan. Paleleekin.
- No sitä tuntuu kylä tehneen koko päivän, sanon kuivasti, ehkä töykeämminkin kuin oli tarkoitus.
Käsien ote ympärilläni hellittää hieman.
- Paleletko sinä vielä.
En voi vastustaa tuota samettista ääntä, joka saa minut aivan kuumaksi vielä vuosienkin jälkeen. Käännyn ympäri, ja mieheni suutelee minua pitkään. Sukkahousuni ovat nyt kokonaan alhaalla. Potkaisen kullanväriset, kapeakärkiset kengät jaloistani ja huitaisen sukkahousut menemään, laitan sitten kengät takaisin.
- Tekisikö sinun mielesi jotain, kiusoittelen häntä. Hivutan käteni hänen farkkujensa etumukselle, joka pullottaa lupaavasti.
- Olisiko siellä tohtorille jotain, katsopas.
- TOHTORILLA voisi varmaan olla minulle jotain.
Hän ujuttaa toisen kätensä hameeni alle, ja siirtää hitaasti stringini sivuun. Painaudun tiukemmin häntä vasten.
- Ne aukeavat sivusta... uutta mallia...
Hän naurahtaa matalasti ja riisuu stringini kokonaan. Hänellä on nyt esteetön pääsy naiseuteni ytimeen.
Kuumat huulet vaeltavat niskassani. Tunnen kosteuteni alkavan valua. Pitkät sormet hivelevät venuskukkulaani hitaasti ja kiusoitellen. Hitaasti ne siirtyvät alaspäin, himon paisuttamalle klitorikselleni.
Ikkunasta näen pariskunnan kävelevän alhaalla koiransa kanssa. Puren huultani, etten päästäisi ääntäkään. Se on hieman vaikeaa mieheni kiusatessa kiimaista pilluani.
Hän hieroo hellästi klitoristani. Nahkatakkini alla, puseroni sisällä, mustien rintaliivieni suojassa nännini nöpöttävät kivikovina, hänen kosketustaan kaivaten.
- Mennään ratikalla kotiin, älähdän hänen kiihdyttäessään tahtia. Hän hieroo pitkillä sormillaan klittaani ja käyttää niitä välillä syvällä märässä vaossani. En voi enää pidättää orkkuani, vaan laukean siihen.
Hän katselee aikaansaannostaan tyytyväisenä ja vetää kätensä pois.
Olen aseeton noiden sinisten silmien katseen edessä. Juuri silmillään ja hymyllään - joskin myös parransängellään - hän hurmasi minut vuosia sitten.
Hän alkaa hengittää raskaammin.
- Olet niin ihanan kostea, tätä pitää saada heti.
Hän riisuu takkinsa ja alkaa avata farkkujensa vyötä.
- Älä! parkaisen. -Joku voi tulla.
Pimeässä näen kelloni hohtavat osoittimet, se on jo puoli kaksitoista.
- Rakas, kello on jo paljon, ei tänne enää ketään tule.
Riisun takkini ja pitkän neuletakkinikini. Enää minua ei palele.
Hän nostaa minut leveälle ikkunalaudalle istumaan ja levittää jalkani. Hän alkaa jälleen kiusata klitoristani. Katkonaisesti anelen häntä lopettamaan, kaipaan jo kunnon naimista.
- Kuka se ei halunnut lähteä lenkille.
Parahdan haluavani hänen patukkansa sisälleni nyt heti.
- Komennellaanko sitä...
Hän survaisee seipäänsä minuun yhdellä työnnöllä. Haukon henkeäni. Hän nostaa puseroani ylemmäs saadakseen rintaliivini auki. Iho nousee kananlihalle, mutta en tunne kylmää. Ahnas suu löytää punaisina rusottavat nännini.
Hän ei liiku! Tuo massiivinen elin on sisälläni, mutta hän piinaa minua. Hitaasti hän vetää sen ulos ja hieroo minua sen päällä.
- Älä enää!
Hänen suureksi hämmästyksekseen kampean itseni pois ikkunalaudalta. Otan tukevan otteen hänen kalustaan, joka on liukas omista nesteistäni ja hänen touhutipoistaan.
Hän katsoo minua tuskastuneena.
- Älä kiusaa minua.
Yritän näyttää viattomalta. Kumarrun kalun puoleen. Tiedän, että hän rakastaa sitä näkyä, kun punaiset huuleni ovat hänen elimensä ympärillä.
Niinpä suon sen hänelle.
Mies voihkii ääneen otteessani. Osaan kyllä tehdä hänestä nopeasti selvää, etenkin muutaman seksittömän päivän jälkeen.
- Älä, älä, en halua laueta näin.
Sanon seksikkäällä, kehräävällä äänellä, kuin kissa kermavadin äärellä:
- Vihonviimeisiä työmatkoja.
Hän puristelee täyteläisiä pakaroitani lämpimillä käsillään. Hänen otteensa tiukkenee, ja lopetan.
- No, hän sanoo hengästyneenä, hieman pettyneenäkin ehkä. Luoja tuota samettisen seksikästä ääntä.
Nousen uudelleen ikkunalaudalle ja levitän hävyttömästi jalkani hänelle, niin auki kuin ikinä.
Hän työntyy minuun uudelleen, ja ulvaisen. Ensi kertaa hänen kalunsa nähdessäni meinasin heittää koko touhun kesken. Vieläkin joskus ihmettelen, miten se voi mahtua minun sisälleni.
Hän tarttuu minua reilusti pakaroista saadakseen paremman otteen. KHänen kyrpänsä on aivan pohjassa, välillä hän käyttää sitä kiusoitellen aivan emättimeni aukolla. Hän tietää minun rakastavan sitä.
Puinen ikkunalauta natisee uhkaavasti allamme. Hän lopettaa ja katsoo kaihoisasti lattiaa.
- En varmana käy tuohon, sanon.
- Ei sinun tarvitse, kulta, tule minun päälleni.
Takkimme ovatkin sopivasti pudonneet lattialle. Hän käy selälleen makaamaan. Selkäsäryn uhallakin istahdan hajareisin hänen päälleen ja otan kalun sisääni, hitaasti. Mies allani huokaisee, selvästikin hyvin tyytyväisenä.
Hän tarttuu minua jälleen pakaroista tukevalla otteella. Vinkaisen.
- Minulla on aivan lähellä.
Tajuntani sumenee. Miten hyvää tuo kalu minulle tekeekään. Olen tulla hulluksi. Mieheni irrottaa otteensa takamuksestani. Hän hieroo toisella kädellään klitoristani ja piinaa rintojani toisella.
Aloitan eläimellisen ratsastuksen. Huudan hänen nimeään ääneen, ja lujaa. Enää en välitä, tuleeko joku. Aivan sama, vaikka Mannerheimintien liikenne ohjattaisiin kulkemaan vierestämme!
En kestä kauan, ja pilluni lihakset lypsävät mieheni ihanaa kyrpää niin, että hän laukeaa pian.
Kuun valossa näen hänen kasvonsa hyvin. Miten kauniisti hän minua katsookaan.
Vaivun puolittain kumaraan, tyytyväisenä huokaisten. Hän on sisälläni vielä hetken, hengästyneenä, hiki otsalla.
Vähitellen kylmä hiipii luihin ja ytimiin. Nousemme ylös lattialta ja puemme päällemme.
Hän antaa minulle pitkän, kostean suudelman.
Katselemme ikkunasta ulos. Olen selin häneen. Olemme aivan hiljaa ja kuuntelemme toistemme hengitystä sekä öisen kaupungin ääniä.
Miten kaunis tämä hetki onkaan.
Käsien ote ympärilläni tiukkenee jälleen.
Tuntuu siltä, kuin olisimme lukeneet toinen toisemme ajatukset.
- Minä rakastan sinua.
Kävelen mieheni kanssa kohti tähtitornia, olemme menossa katselemaan josko jotain mielenkiintoista näkyisi. Kyseessä on tavanomainen iltalenkkimme, jonka aikana päädymme melkein kaupungin laidalta toiselle.
Mieheni on koko päivän ollut kuin kissa pistoksissa, tiedän että hänen tekee mieli. Olen naputellut väitöskirjaani koko illan, ja vasta mieheni sitkeän houkuttelun jälkeen suostuin lähtemään ulos.
- Kiivetään tuonne vielä, hän sanoo. Hän on minua reilusti pidempi ja kävelee rivakasti.
- Odota vähän, en minä pysy perässäsi, senkin herra pitkäjalkainen.
Tornissa ei ole ketään muita. Näkymät ovat mahtavat. Verestämme lukioaikaisia muistoja, pitkän fysiikan lukijoita olimme molemmat. Tosin silloin olimme vielä autuaan tietämättömiä toisistamme.
Katson myös ulos ikkunasta. Öinen näkymä kaupungin kattojen yli on suorastaan henkeäsalpaava.
Mieheni tulee taakseni. Uuden uutukainen lammasnappatakki narisee vienosti.
- Paleleeko? hän kysyy ja kietoo kätensä tiukasti ympärilleni. Hän tulee aivan kiinni minuun.
Ylläni on paksuhkot sukkahousut, pitkä hame, pusero ja villatakki; keskimittainen nahkatakki on minullakin. Kaulaliina olisi ollut vielä tarpeen; paksu kultaketju ei paljon lämmitä, niin huomenlahja kuin onkin.
- Olisi pitänyt laittaa enemmän päälle, sanon.
Levottomat, kosteat, määrätietoiset huulet alkavat vaellella niskassani, siirtyen hieman alemmaskin. Käsien ote ympärilläni tiukkenee niin, että henkeni salpautuu. Mieheni huokaisee tyytyväisenä. Hän on tullut opintomatkalta pari päivää sitten. Matka kesti vain vaivaiset kolme päivää.
- Rakas, minun on ollut niin ikävä sinua.
- Ethän ollut edes kauan pois, naurahdan. - Hupsu mies.
Mieheni levottomat kädet jatkavat kulkuaan hameeni alle. Hän alkaa hivuttaa sukkahousujani alemmas. Niiden alla minulla on stringit, joihin ei ole paljon kangasta uhrattu.
- Että sinun pitikin laittaa nämä tänään, hän sanoo matalasti. - Alkaa niin tehdä mieli.
En pääse oikein tunnelmaan. Paleleekin.
- No sitä tuntuu kylä tehneen koko päivän, sanon kuivasti, ehkä töykeämminkin kuin oli tarkoitus.
Käsien ote ympärilläni hellittää hieman.
- Paleletko sinä vielä.
En voi vastustaa tuota samettista ääntä, joka saa minut aivan kuumaksi vielä vuosienkin jälkeen. Käännyn ympäri, ja mieheni suutelee minua pitkään. Sukkahousuni ovat nyt kokonaan alhaalla. Potkaisen kullanväriset, kapeakärkiset kengät jaloistani ja huitaisen sukkahousut menemään, laitan sitten kengät takaisin.
- Tekisikö sinun mielesi jotain, kiusoittelen häntä. Hivutan käteni hänen farkkujensa etumukselle, joka pullottaa lupaavasti.
- Olisiko siellä tohtorille jotain, katsopas.
- TOHTORILLA voisi varmaan olla minulle jotain.
Hän ujuttaa toisen kätensä hameeni alle, ja siirtää hitaasti stringini sivuun. Painaudun tiukemmin häntä vasten.
- Ne aukeavat sivusta... uutta mallia...
Hän naurahtaa matalasti ja riisuu stringini kokonaan. Hänellä on nyt esteetön pääsy naiseuteni ytimeen.
Kuumat huulet vaeltavat niskassani. Tunnen kosteuteni alkavan valua. Pitkät sormet hivelevät venuskukkulaani hitaasti ja kiusoitellen. Hitaasti ne siirtyvät alaspäin, himon paisuttamalle klitorikselleni.
Ikkunasta näen pariskunnan kävelevän alhaalla koiransa kanssa. Puren huultani, etten päästäisi ääntäkään. Se on hieman vaikeaa mieheni kiusatessa kiimaista pilluani.
Hän hieroo hellästi klitoristani. Nahkatakkini alla, puseroni sisällä, mustien rintaliivieni suojassa nännini nöpöttävät kivikovina, hänen kosketustaan kaivaten.
- Mennään ratikalla kotiin, älähdän hänen kiihdyttäessään tahtia. Hän hieroo pitkillä sormillaan klittaani ja käyttää niitä välillä syvällä märässä vaossani. En voi enää pidättää orkkuani, vaan laukean siihen.
Hän katselee aikaansaannostaan tyytyväisenä ja vetää kätensä pois.
Olen aseeton noiden sinisten silmien katseen edessä. Juuri silmillään ja hymyllään - joskin myös parransängellään - hän hurmasi minut vuosia sitten.
Hän alkaa hengittää raskaammin.
- Olet niin ihanan kostea, tätä pitää saada heti.
Hän riisuu takkinsa ja alkaa avata farkkujensa vyötä.
- Älä! parkaisen. -Joku voi tulla.
Pimeässä näen kelloni hohtavat osoittimet, se on jo puoli kaksitoista.
- Rakas, kello on jo paljon, ei tänne enää ketään tule.
Riisun takkini ja pitkän neuletakkinikini. Enää minua ei palele.
Hän nostaa minut leveälle ikkunalaudalle istumaan ja levittää jalkani. Hän alkaa jälleen kiusata klitoristani. Katkonaisesti anelen häntä lopettamaan, kaipaan jo kunnon naimista.
- Kuka se ei halunnut lähteä lenkille.
Parahdan haluavani hänen patukkansa sisälleni nyt heti.
- Komennellaanko sitä...
Hän survaisee seipäänsä minuun yhdellä työnnöllä. Haukon henkeäni. Hän nostaa puseroani ylemmäs saadakseen rintaliivini auki. Iho nousee kananlihalle, mutta en tunne kylmää. Ahnas suu löytää punaisina rusottavat nännini.
Hän ei liiku! Tuo massiivinen elin on sisälläni, mutta hän piinaa minua. Hitaasti hän vetää sen ulos ja hieroo minua sen päällä.
- Älä enää!
Hänen suureksi hämmästyksekseen kampean itseni pois ikkunalaudalta. Otan tukevan otteen hänen kalustaan, joka on liukas omista nesteistäni ja hänen touhutipoistaan.
Hän katsoo minua tuskastuneena.
- Älä kiusaa minua.
Yritän näyttää viattomalta. Kumarrun kalun puoleen. Tiedän, että hän rakastaa sitä näkyä, kun punaiset huuleni ovat hänen elimensä ympärillä.
Niinpä suon sen hänelle.
Mies voihkii ääneen otteessani. Osaan kyllä tehdä hänestä nopeasti selvää, etenkin muutaman seksittömän päivän jälkeen.
- Älä, älä, en halua laueta näin.
Sanon seksikkäällä, kehräävällä äänellä, kuin kissa kermavadin äärellä:
- Vihonviimeisiä työmatkoja.
Hän puristelee täyteläisiä pakaroitani lämpimillä käsillään. Hänen otteensa tiukkenee, ja lopetan.
- No, hän sanoo hengästyneenä, hieman pettyneenäkin ehkä. Luoja tuota samettisen seksikästä ääntä.
Nousen uudelleen ikkunalaudalle ja levitän hävyttömästi jalkani hänelle, niin auki kuin ikinä.
Hän työntyy minuun uudelleen, ja ulvaisen. Ensi kertaa hänen kalunsa nähdessäni meinasin heittää koko touhun kesken. Vieläkin joskus ihmettelen, miten se voi mahtua minun sisälleni.
Hän tarttuu minua reilusti pakaroista saadakseen paremman otteen. KHänen kyrpänsä on aivan pohjassa, välillä hän käyttää sitä kiusoitellen aivan emättimeni aukolla. Hän tietää minun rakastavan sitä.
Puinen ikkunalauta natisee uhkaavasti allamme. Hän lopettaa ja katsoo kaihoisasti lattiaa.
- En varmana käy tuohon, sanon.
- Ei sinun tarvitse, kulta, tule minun päälleni.
Takkimme ovatkin sopivasti pudonneet lattialle. Hän käy selälleen makaamaan. Selkäsäryn uhallakin istahdan hajareisin hänen päälleen ja otan kalun sisääni, hitaasti. Mies allani huokaisee, selvästikin hyvin tyytyväisenä.
Hän tarttuu minua jälleen pakaroista tukevalla otteella. Vinkaisen.
- Minulla on aivan lähellä.
Tajuntani sumenee. Miten hyvää tuo kalu minulle tekeekään. Olen tulla hulluksi. Mieheni irrottaa otteensa takamuksestani. Hän hieroo toisella kädellään klitoristani ja piinaa rintojani toisella.
Aloitan eläimellisen ratsastuksen. Huudan hänen nimeään ääneen, ja lujaa. Enää en välitä, tuleeko joku. Aivan sama, vaikka Mannerheimintien liikenne ohjattaisiin kulkemaan vierestämme!
En kestä kauan, ja pilluni lihakset lypsävät mieheni ihanaa kyrpää niin, että hän laukeaa pian.
Kuun valossa näen hänen kasvonsa hyvin. Miten kauniisti hän minua katsookaan.
Vaivun puolittain kumaraan, tyytyväisenä huokaisten. Hän on sisälläni vielä hetken, hengästyneenä, hiki otsalla.
Vähitellen kylmä hiipii luihin ja ytimiin. Nousemme ylös lattialta ja puemme päällemme.
Hän antaa minulle pitkän, kostean suudelman.
Katselemme ikkunasta ulos. Olen selin häneen. Olemme aivan hiljaa ja kuuntelemme toistemme hengitystä sekä öisen kaupungin ääniä.
Miten kaunis tämä hetki onkaan.
Käsien ote ympärilläni tiukkenee jälleen.
Tuntuu siltä, kuin olisimme lukeneet toinen toisemme ajatukset.
- Minä rakastan sinua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aivan loistavaa! Olen sanaton.
Lisää tämmöistä :)
Kiitos positiivisesta palautteesta =) rustailen lisää kunhan ehdin ;)
Tämän alueen piti olla tositarinoille - fantasiat on tarkoitus kirjoittaa toisaalle. Ja vaikka haluaisi kirjoittaa fantasian "tositarinana" kannattaa pitää faktoista huolta. Ursan tähtitornissa ei nimittäin ole ikkunoita. Ja sinne pääsee vain silloin kun se on avoinna (huhtikuussa alkaa olla liian valoisaa) tai olette Ursan jäseniä ja teillä on sinne avain.
Tarvitseeko kaikki mennä aina niin pilkulleen... =)
jotkut täällä tykkää n...ia pilkkua, näköjään.