MOI!
Tuttavalla on toi vaihdos edessä ja halukkaita tilan jatkajia olisi kaksi (tyttö ja poika). No jatkaahan voi vain toinen (poika) toinen kun on syntynyt tytöksi?, niin eikö sisarukselle tosiaan tarvitse antaa muuta kuin pahaa mieltä?, vaikka toinen saa ostaa tilan ns "pilkkahintaan(-50%)" ja saa vielä perinnönjaossa rahoistansa puolet takaisin. Ei oikein näin kaupunkilaislogiikalla mietittynä tunnu ihan oikeudenmukaiselta.
Tuttavalla on toi vaihdos edessä ja halukkaita tilan jatkajia olisi kaksi (tyttö ja poika). No jatkaahan voi vain toinen (poika) toinen kun on syntynyt tytöksi?, niin eikö sisarukselle tosiaan tarvitse antaa muuta kuin pahaa mieltä?, vaikka toinen saa ostaa tilan ns "pilkkahintaan(-50%)" ja saa vielä perinnönjaossa rahoistansa puolet takaisin. Ei oikein näin kaupunkilaislogiikalla mietittynä tunnu ihan oikeudenmukaiselta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sille sisarukselle pitäisi jotain antaa? Tilahan on vanhempien omistuksessa joten he kai päättävät millä hinnalla ja kenelle tilan myyvät.
Ei vaan taida ihmissuhteet tuollaisen jälkeen olla ennallaan, itselläni ei onneksi moisia ongelmia ole. En vaan olisi uskonut että 2000 luvun suomessa sukupuolella on väliä, vaan taitavat kouluttamattoman väestön piirissä perinteet olla syvässä ja syvältä. Tuntuisi vaan niin mahdottomalta jättää omista lapsista joku perinnöttä tai asettaa tytöt eriarvoiseen asemaan kuin pojat.
Perinnöttä jättäminen on aivan eri asia. Perinnöstä puhutaan vasta ihmisen kuoleman jälkeen. On todella ahnetta pyrkiä rajoittamaan aikuisen täysivaltaisen ihmisen oikeutta päättää omaisuudestaan vain jotta saisi itse hänen omaisuutensa käytettäväkseen.
Tää taitaa olla vähän sama juttu - kun korjaamolle tuodaa paskana oleva auto jota on itse yritetty korjata huonolla menestyksellä, ja sanotaan että lankomies se sitä yritti korjata, mutta ei osannu.
Taidat vaan olla katkera kun velipoikas sai talon.
No se on ihan oikein, koska suku jatkuu naisen puolelta ainoastaan juutalaisuudessa. Nääs pelkka tyttösukunimen pitäminen ei tarkota, että nainen jatkaa sukua.
Taitaa olla juuri sulle käynyt noin. Tuskinpa muuten olisit tosta asiasta noin kinnostunut, että täällä siitä valitelisit.
Oletko varma siitä, ettei sisarukset ole saaneet/saa mitään?
Usein heille annetaan esim tontti, tai on kustannettu opiskelut tai muuta vastaavaa.
Niinpä niin, enkös tuossa alussa jo sanonut että asia koskee tuttavaani mutta on askarruttanut mieltäni, joten asia ei sinällään koske minua. Voisit lukea kirjoitukset(etkö osaa?) ennen johtopäätösten tekoa
Jotenkin tulee mieleen, että kyseinen tuttusi olisi myös tyttöystäväsi ...
Silloinhan asia tavallaan koskisi myös sinua.
Se että joku halua nimenomaan poikansa jatkavan tilaa, on lopultakin sen ihan oma asia.
Eikä se sinänsä ole vielä syrjimistä.
Asia nyt on vaan niin ettei asia koske minua mitenkään (ONNEKSI) kyselin muuten vaan että onko kyseinen tapa ns maan tapa. Lisäksi halusin ilmaista asiasta oman mielipiteeni ja kuten huomattiin se (ihmetyksekseni) poikkesi enemmistön mielipiteestä?
Mitäs sitten tollasia kyselet! Tällaset asiat ei kuulu sulle pätkääkään.
Ainoo oikea tapa on antaa tila pojalle, ja jos on vain tyttöjä - eikä omia poikia löydy, niin sitten tila pitäis antaa vaikka veljenpojalle.
Edelleenkin suku jatkuu tytön kautta ainoastaan juutalaisuudessa.
No sekin riippuu kyllä tilanteesta, tila joka ei ole maanviljelyn piirissä on vähän eri juttu ...
Jos tila on maatila, josta omistajaperheen pitää saada elantonsa, niin tilan pilkkominen tuhoaa koko tilan ja tekee siitä elinkelvottoman.
Mutta jos kaikki lapset on "kaupungissa" töissä, tai ainakin kunnalla, niin miksi silloin pitäisi jotain suosia muiden kustannuksella ...
Eihän se ole mikään perinnöttä jättö, kyseessä on normaali toimenpide kun valitaan yritykselle, tässä tapauksessa maatilalle jatkaja.
Perinnöt jaetaan sitten kun joku kuolee, niille on ihan omat lait ja säännökset.
ennemmin kuin tyttärelle?! Kyllä meille ainakin on tärkeintä että tila pysyy perheellä. Ainut tytär ja vävy jatkavat tilanpitoa. Eikä olla juutalaisia.
Täysivaltaiset ihmiset on oikeutettuja myymään omaisuuttaan haluamallaan tavalla. Jos toinen on saanut ostaa jotain alihintaan niin on mahdollista saada ko alihinta tulkittua aikanaan ennakkoperinnöksi märätyin ehdoin. Toisaalta näissä kaupoissa se alihinta on vähän tulkinnallista. Ei käypä hinta ole se, jota paikkakunnalla on jossain erikoistapauksessa saatu. Hinta olisi näissä tapauksissa syytä määrittää tuottoarvon kautta. Tai vastaavissa sukupolvenvaihdoskaupoissa maksettuihin hintoihin vertaamalla. Kaupunkilaislogiikka ei näissä kyllä päde.
Itse tulen myymään tlani aikanaan yhdelle lapsistani. Myyn sen sellaisella hinnalla, että tilalla olisi edellytykset selviytyä. Olen koko ikäni tehnyt kovasti työtä tilani hankkimiseksi pieninä paloina ja monilla ostoilla tehden välissä kahtakin tilan ulkopuolista työtä rahaa saadakseni. Tilani on minulle sellaisenaan arvokas ja näen sen omana elämäntyönäni. Olen kertonut lapsilleni näkemykseni tästäasiasta riittävän ajoissa; se joka haluaa alkaa maanviljeliäksi niin hänen on hankittava soveltuva ammattitaito ja oltava asiasta kiinnostunut ja oltava mukana töissä oppiakseen sen mitä minä osaan ja hän saa tilan aikanaan siten kun se tilan kannalta on edullisinta. Vain yksi saa tilan, jaettavaksi siitä ei ole. Tontin saa kukin jos haluaa. Ja vielä sekin on selvää, ettei kenenkään ole pakko ryhtyä maanviljelijäksi.
Lapseni tietävät, että tuen heidän opiskeluaan taloudellisesti niin hyvään ammattiin kuin he haluavat ja rahkeeni riittävät. Toiset opiskelee toiset ei. Yksi lapsista on kiinnostunut maanviljelystä, toiset eivät ole. Maataloudesta kiinnostunut on myös opiskellut menestyksellisesti. Hän on myös osallistunut inokkaasti ja vapaasta tahdostaan talon töihin. Muutkin ovat osallistuneet tarvittaessa mutta aina siten, että joka homma on pitänyt erikseen pyytää, ilman kiinnostusta ja oma-aloitteellisuutta.
Lapseni puhuvat avoimesti, että tämä yksi jää tilalle. Itse en ole siihen ottanut kantaa.
Minä katson, että minulla on oikeus toimia itse hankkimani omaisuuden suhteen parhaaksi katsomallani tavalla. Tilan myyn "halvalla" tälle innokkaalle, jos hän aikanaan vielä on innokas. Lopuille lapsistani siirrän tasaosuuden rahaa, se jää selvästi pienemmäksi kuin tilan arvon vapailla markkinoilla ja sen hinnan erotus. Jos joku heistä ymmärtää toimeni epätasaarvoiseksi niin sille en voi mitään. Jokaisella on ollut mahdollisuus ryhtyä hoitamaan tilaa ja jokaisella on ollut mahdollisuus hankkia haluamansa koulutus. Jos haluajia olisi aikanaan useampia niin tilan myyn sille, jolla on sen menestykselliseen hoitoon parhaat edellytykset. Motivaatio ja koulutus on tärkeimmät. Sukupuolikin on olemassa oleva asia mutta en pitäisi sitä läheskään motivaation veroisena tekijänä.
Itse tulen toimimaan noin jos mitään yllättävää ei satu. Pystyn kyllä lapsilleni avoimesti perustelemaan toimeni. Uskon myös (ja toivon), että he ne hyväksyvät.
En hyväksy tuota "saaliinjako"-menttaliteetia, että tila myyntiin parhaalla hinnalla ja rahat jakoon jos joku haluaisi sitä jatkaa. En myöskään sitä, että kaikki yhdelle ja muille ei mitään.
hyvät perustelut.
Onneksi on pk 25 laki jos muut sisarukset haluaa jakaa ja myydä tilan.Tällä pykälällä rajoitetaan elinkelpoisten tilojen pirstomista.
Aina löytyy joku "Mokke-vävy", joka haluaa uuden Bemarin eikä sellaista työtön muuten saa....
Ajatteli Mokke, lukiessaan suurta tilakirjaa.
Ainoon talon iso tytär.
Asian päättää myyjä, erityisesti hänen tavoitteensa. Tilan menestyminen/kehtittyminen ei kestä suurta velka taakkaa nykyään, joten sisarosuuksia on vaikea jakaa. Ongelma syntyy, jos tilalla on useita jatkaja ehdokkaita, koska tilan puolittaminen on melko huono vaihtoehto myöskin. En tiedä miten siinä pitäisi toimia.
Asiahan on selvästi keskustelemisen väärtti kun on muutama omanarvonsa tunteva isäntä jo provosoitunut. Kaikki yhdelle ja muille ei mitään politiikka ei ole minulta pois, kunhan vain tuttuni kannalta asiaa katselin.
Itselläni oli sama ongelma muutama vuosi sitten eläkkeelle jäädessäni. Myin tilan pojalleni edulliseen hintaan mutta samalla annoin tyttärelleni lupauksen nykyisen asuntomme myynnistä hänelle samaan edulliseen hintaan. Poika aluksi hieman nikotteli mutta kun kysyin että vaihdetaanko osia niin totesi ettei tarvitse. Nyt kaikki suhteellisen tyytyväisiä ja mielestäni oikeudenmukaisesti kohdeltuina, helppoa eikö totta?
Tuo on ihan hyvä huomio, mutta sama ongelma on myös yritystoiminnan kanssa.
Kun myyt yrityksesi lapsellesi tai vaikka kahdelle, niin jos hinnoittelet sen koko arvostaan niin ei ne lapset niistä veloista sitten selviä koskaan ....
Yrityksen toiminnan varmistaminen vaatii sitä, että jatkaja saa sen kohtuu hintaan, pitää muistaa myös se että joku on tehnyt aikanaan melkoisesti työtä että yritys on siinä kunnossa missä se on.
Miksi muiden perillisten pitäisi saada suhteeton osuus yhden, eli jatkajan toimesta.
Itse ainakin haluan ajatella myös yritystä ja tekemääni elämäntyötä, jatkajan tietä mieluummin siloitan kun asetaan siihen liian suuria velvoiiteita kuten velkoja taakaksi.
Maalla tilanne on ehkä siinä mielessä helpompi, että muille lapsille voidaan antaa esim. kesämökki tontteja tai jotain muuta vastaavaa,joka voidaan lohkaista tilasta sen tuotantokyvyn oleellisesti laskematta ja silti ne on aika arvokkaita.
Suosittelen, että tila menee mahdollisimman "ehjänä" eteenpäin hintaan joka perustuu myös tilan tuottoon, näitä kesämökki tontteja lukuunottamatta ja jaetaan sitten vaikka pankkitileillä olevia rahoja sitten tasaisemmin.
Ehkä vanha pari voisi ostaa vaikka osakkeen kaupungista, joka sitten jäisi perintönä muille lapsille vähän niinkuin korvauksena ...
No tulihan tästä vielä ihan asiallista keskustelua parista BMW miehestä/naisesta huolimatta, enemmistöllä ihan järkeviä ajatuksia ja huomioita. Siitä kiitos. Tiedän nyt mitä teen kun jätän oman yritykseni seuraajalleni.
Aivan, ei sitä yritystäkään "kaikille" voi jättää, eikä yrityksiäkään voi yleensä jakaa.
Eli jos jatkaja löytyy omasta perheestä, niin muiden täytyy väistyä.
Sisarosuus on suositus, ei pakkotoimi.Toiseksi bisnes ei ole hyväntekeväisyyttä ja maanomistus on hyvä bisnes,viljely ja karjanhoito on erikseen. Joten parhaimmillaan jatkaja (poika)saa tilan halvalla myyntihinnalla, josta verottaja hakee perintöveroa ja vanhemmat/ luopujat maksavat tämän saamastaan myyntihinnasta jatkajan puolesta. Kurjaahan se on sisarien puolesta, mutta kuten on tullut täälläkin esille, niin se on ajoissa pantu merkille;Ketä jatkaa ja harvoin se yllätyksenä on.
Mielestäni siinä ei ole mitään epäoikeudenmukaista, että toinen ostaa itselleen työpaikan. Tietysti on vanhempien vastuulla, saavatko sisarukset esim osuuden tilan jatkajan tilasta maksamista rahoista. Fiksumpi tämä järjestely on jatkajan kannalta, kuin vanha sisarosuuksien maksu tapa sukupolvenvaihdoksissa, jossa jatkaja joutuu velkakierteeseen koko työikänsä ajaksi, maksaakseen sisaruksilleen osuudet. Maatalous kun ei muutenkaan nykyaikana mikään hurjan tuottava bisnes ole.
Miksi muuten ajattelet, että tilaa automaattisesti jatkaa poika? Meillä tilaa jatkoi tyttö, vaikka kaksi poikaakin perheessä on.