Kysyisin vain että onko täällä muita ex anorektikkoja jotka raskaana ja onko kellään puhjennut anoreksia uudelleen raskausaikana lihomisen myötä? Itse olen 18v ja kärsinyt syömishäiriöstä 12vuotiaasta asti ja ollut pitkiä sairaala hoitoja jne ja parannuin 17vuotiaana ja nyt olen raskaana rv12 ja vielä ei paino noussut ja olen siis 165/45 ja luulen että anoreksia rupee taas piinaamaan mua..olen erittäin paljon vähentänyt sylmistäni ja pyrin kuitenkin siihen 1000kcal vähintään päivässä lapsenkin takia mutta en tiedä kauan pystyn enää ja neuvolassa enkä missään en ole puhunut asiasta vaan vakuutan olevani jo paratunut mutta nyt pelkään lapsen puolesta..mitä pitäisi tehdä ja en kaipaa mitään hihhuliterapioita vaan ihan apua joltain saman kokeneelta..? Löytyisikö?? Tarvitsen kiepeästi apua ennnen kuin painoni laskee ja pian lopetan taas koko syömisen ja se ei olisi kovin hyvä juttu:(
Anoreksia ja
Raskaus!
10997
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
siihen voit vain SINÄ vaikuttaa. Tiedät, että sinun täytyy syödä, itsesi ja myös lapsesi takia! Sinun täytyy kertoa neuvolassa tilanteestasi. Ajattele lastasi, älä omia kilojasi!
Paljon jaksamista.
puhu hyvä ystä lapsen takia, neuvolassa autetaan ja katsotaan paremmaksi jos puhuu... minulla nousi huoli pintaan olen itse kärsinyt kanssa pienilaatuisesta bulimiasta mutta päässyt eroon ei enään pelota lihoo... mutta puhu koska ne huomaavat ajoissa jos jotain vinossa ja lapsen kannalta sinun kannattaa puhua voit soittaa sinne ja puhua nimettömänä jos et uskalla heti mainita nimeäsi! puhu ja hyvää odotusta sinulle!
Ota yhteys neuvolaan ja kerro tilanteesi. Sinulla on varmaankin ollut avohoito anoreksiasi takia, joten olisi toki hyvä ottaa myös tähän hoitopaikkaan yhteys. Tärkeintä on nyt sinun ja tulevan lapsesi terveys, ota nyt kaikki apu vastaan mitä voit saada. Tulet muuten jälkeenpäin katumaan, jos lapsesi joutuu kärsimään sairautesi takia.
Raskaus on niin iso mullistus elämässä, ettei ole ihme, jos sairaus nostaa päätään tässä vaiheessa. Puhu asiantuntijoille, juuri sitä varten he ovat ammatissaan. Älä jää ongelmasi kanssa yksin, varmasti tiedät, että se vain pahenee sillä tavalla kun pyörität asiaa mielessäsi ja yrität selvitä yksin.
voi jestan poo näitä provoilijoita ja mitähän vielä apua mulla on hiv ja oon raskaana mitä teen???? sain elämäni parhaat naurut:DDD
aikas kuluksi. Kyllä nykypäivänä tämä on täyttä totta.
On varmasti hiv potilaita, JOTKA VOIVAT OLLA RASKAANA, ja myös anorektikkoja.
Missä tynnyrissä sinä olet kasvanut?
Moikka.mä sairastin kans noin 16-vuotiaana anoreksian ja nyt oon 21 vuotias.musta tuntu raskauden alussa et kauheeta ku lihoo mut sit aloin vapaasti herkutteleen ku aattein et mun tarvii ajatella lastani eikä itteeni.kyl huomaa etten mä oo viäkä tottunu tähän vartaloon ku on tullu 15kg lisää mut kuitenki mä tiän et ne lähtee synnytyksen jälkeen pois.must on tullu paljo vahvempi ku sairastin anoreksian mut silti en haluu koskaan et kukaan puhuu siitä mulle.onneks neuvolas mun ei oo tarvinnu kertoo mitään ku oon mielestäni nyt täysin parantunu.ite painoin raskauden alussa 47kg ja oon 161 cm pitkä joten toi 15kg on aika vähän mitä on tullu.mut toivon sulle tsemppii et paranet etkä sä tosiaan oo ainut joka on sairastanu anoreksian ja on raskaana.
Hei!
Ja onnea raskaudesta! Nämä, "lapsesi takia unohda kilosi"-viestit kannattanee ainakin jättää omaan arvoonsa. Toimii varmasti tapansa vuoksi laihduttelevilla, mutta anoreksia on vakava psyykkinen sairaus. Valitettavasti ihmisillä ei ole tarpeeksi tietoa puuttua psyyken ongelmiin, eihän influenssaa potevalle äidillekään voi sanoa, että lopetahan sairastaminen lapsesi takia, voi aiheuttaa skitsofreniaa lapselle myöhemässä iässä. Syyllistäminen on varma keino pahentaa oireilua.
Syömishäiriöt ovat aina häpeää aiheuttavia ongelmia, eikä puhuminen ole helppoa. Silti neuvolassa kannattaisi jutella ja jos se tuntuu vaikealta, niin ensialkuun hanki vaikka mailikaverita samasta ongelmasta käsrsivistä tai parantuneista, jolloin "kasvottomana" puhuminen voi olla helpompaa. 1000 kcal/päivä on liian vähän raskauden aikana, sillä se on liian vähän jopa laihduttamiseen. Oletko kokeillut syödä tarkan listan mukaan, jolloin riittävä ravinnonsaanti tulee turvattua ja syöminen voi tuntua "kontrolloidummalta". Muista, ettei raskaus lihota, lapsi painaa, lapsivesi painaa, veren määrän lisääntyminen painaa, rinnat painaa jne. Raskaus on vain väliaikainen vaihe ja kilot, runsaammatkin, lähtee kyllä synnytyksen jälkeen. Nauti nyt "anoreksialomasta". Ajattele elämää kokonaisuutena ja tämä vajaan 9 kuukauden normaalisyöminen ei tee sinusta läskiä vaan nauti tästä ajasta ja ruokailusta. Ehdit myöhemmin laihdutella. Muista myös, että raskaana olevat naiset ovat ulkoisesti hyvin viehättäviä ja muutamat raskauden mukanaan tuomat kilot saavat sinut hehkumaan! Ja vauva on onnellinen joka kerta, kun se saa hyvää syötävää:)!
Keskity muihin asioihin, siirrä syöminen taka-alalle, tapaa ystäviä, ohjelmoi päiväsi niin täysiksi, kuin suinkin jaksat, jotta syöminen ei ole ensimmäinen mielessä oleva asia.
ravitsemusterapeutilta. Siskoni toimii ravitsemusterapeuttina ja on hoitanut paljonkin raskaana olevia anorektikkoja. Tämä oli vain ehdotus, vaikka luultavasti olet kyseisiä terapeutteja tavannut ennenkin. Tarkka ja huolellisesti suunniteltu ruokalista, jota yrittäisit orjallisesti noudattaa voisi auttaa?!
Ja raskaana olevat naiset ovat todellakin kauniita kuten näissä muissa vastauksissa on todettu!=)
Sinua aikaisemmin hoitaneisiin tahoihin, tuttu terapeutti ja muu hoitotiimi osaa sinua parhaiten ja nopeiten auttaa. Neuvolassa ei välttämättä ole oikeaa käsitystä anoreksian vakavuudesta. Ja itsestäni olisi ainakin mukavampi mennä puhumaan tutulle terapeutille, kun ventovieraalle neuvolantädille, joka ainakin meillä päin on enemmän kiinnostunut käyristä, mitoista ja kiloista, kuin minun henkisestä hyvinvoinnistani. Tiedän, että on suunnaton häpeä ja pettymys "mennä myöntämään, että oli niin heikko, että sairastui uudelleen", mutta se on vain oma tunteesi, sinua hoitaneet ihmiset todennäköisesti arvostavat sinua siksi, että olet syntymättömän lapsesi vuoksi hakeutunut ajoissa hoitoon. He ovat myöskin varmasti valmiita auttamaan sinua uudelleen. Voimia ja rohkeutta vaikeaan tilanteeseesi, muista, että ensimäisen askeleen ottaminen on aina vaikeinta!!
mie olen anorektikko ja olen raskaana myös(minkä sinäänsä ei pitäs olla sairaanhoitajien mukaan edes mahdollista)
olin anoreksian takia sairaalahoidossa tullessani raskaaksi. jätin hoidon kesken kahen kuukauden jälkeen koska syömishäiriöosastolla ei jostain kumman syystä kattottu hyvällä oksentamista, vaikkakin se johtui raskauspahoinvoinnista. päätin että pärjään kotonakin. onneks en ollu pakkohoitolähetteellä;)
jotenki lapsi on menny oman navan edelle ja yritän syödä kiltisti tai ainakin melkein kiltisti niin kauan ku muksua mahassani kannan, mutta tiiän kyllä, että siinävaiheessa kun sen ulos pukaan alkaa pieni laihdutus operaatio. vaikka en enää osastokuntoon haluakaan päätyä ni mun päähän on silti iskostunu liian tiukasti läskikammo.
mut yheksän kuukauden pallomahaisuuden kestää kun ajattelee sitä pientä poikasta siellä mahassa. yheksään kuukauteen sun syömises ei oo sun oma asias! mitä sitten tapahtuu, onki ihan taas toinen juttu...