SOTIEMME VETERAANIT KUULUVAT SIIHEN VÄHEMMISTÖÖN JOTKA TAISTELIVAT RINTAMALLA
heidän osuutensa oli poliittinen ja valtapoliittinen
Kärsimysten hinta muuteman vuoden sodasta ei ole koko elämä
Kuolemaa emme voi korvata vaikka vakuutusyhtiöt niin väittävät
Läheiset kärsivät mutta selviävät, tuettuina.
Sotiemme invalidit tarvitsevat tukea ja hoivaa.
Vammat ovat se kriteeri
Tukea eivät tarvitse välikädet jotka hyötyvät veteraaniemme kustannuksella
Suomi hävisi sodan Neuvostolittoa vastaan.
Mitä itsenäisyydestämme on jäänyt jäljelle.
Tämän hetken poliittinen ja valtapoliittinen uhri on työtönihminen, lainsuojaton.
Nyt on menossa verisempi sota jonka uhreja ei lasketa eikä invalideja auteta, omaisetkin jäävät tukea vaille.
Yhteiskunta syrjii ja järjestöt sekä kansa karsastavat.
1990-2006 ja eteenpäin laman uhrit.
Moni on jo kuollut oman käden kautta.
Eronnut perheestään.
Sairastunut alkoholismiin, huumeisiin.
Hän on kärsii ja on irrallinen.
Taloudellisesti maatamme koitellut lama kestää ja kestää työttömissämme, pätkätyöllistetyissä ja tukitöissä olevissa ikuisesti kuolemaan saakka.
Haemme töitä mutta töitä ei meille ole.
Yhteiskunta on muuttunut ruummillisen työn yhteiskunnasta koulutukslliseksi, teknis tieteelliseksi yhteiskunnaksi.
Omalla ruumillisella työllään ei voi elättää perhettään ja itseään.
Vanhuutta ei arvosteta, keski-ikäiset ovat hukassa.
Nuoremmillakin on vaikeuksia.
Olemme laman veteraaneja jotkut invalideja hyvinvoinnin ja valmiin keskellä.
Meillä ei ole rintamiestilaa eikä näin ollen työtä kotona.
Meille ei jaeta armoa.
Meillä ei ole Veljesliittoa
Lähdemmekö pois kotoamme kuin karjalaiset Karjalasta, kuka meidät ottaa vastaan.
Etsimmekö työtä kun tukkijätkät, maksamme majapaikastamme ruuastamme, matkoistamme, veromme ja maksumme.
Meille ei jää käteen mitään ylimääräistä ja olemme töissä koko päiväisesti.
Oi kallis maa kuka auttaa köyhää, köyhdytettyä työtöntä.
Jonka isänmaa on niin köyhä tai rikas ettei ole rahaa lähettää edes perheelleen.
Me emme ole kaikki ihmiset vaan vähemmistö, unohdettu kansa niinkuin Vennamo sanoi.
Elämämme on hajalla niinkuin sodan jälkeen suomessa.
heidän osuutensa oli poliittinen ja valtapoliittinen
Kärsimysten hinta muuteman vuoden sodasta ei ole koko elämä
Kuolemaa emme voi korvata vaikka vakuutusyhtiöt niin väittävät
Läheiset kärsivät mutta selviävät, tuettuina.
Sotiemme invalidit tarvitsevat tukea ja hoivaa.
Vammat ovat se kriteeri
Tukea eivät tarvitse välikädet jotka hyötyvät veteraaniemme kustannuksella
Suomi hävisi sodan Neuvostolittoa vastaan.
Mitä itsenäisyydestämme on jäänyt jäljelle.
Tämän hetken poliittinen ja valtapoliittinen uhri on työtönihminen, lainsuojaton.
Nyt on menossa verisempi sota jonka uhreja ei lasketa eikä invalideja auteta, omaisetkin jäävät tukea vaille.
Yhteiskunta syrjii ja järjestöt sekä kansa karsastavat.
1990-2006 ja eteenpäin laman uhrit.
Moni on jo kuollut oman käden kautta.
Eronnut perheestään.
Sairastunut alkoholismiin, huumeisiin.
Hän on kärsii ja on irrallinen.
Taloudellisesti maatamme koitellut lama kestää ja kestää työttömissämme, pätkätyöllistetyissä ja tukitöissä olevissa ikuisesti kuolemaan saakka.
Haemme töitä mutta töitä ei meille ole.
Yhteiskunta on muuttunut ruummillisen työn yhteiskunnasta koulutukslliseksi, teknis tieteelliseksi yhteiskunnaksi.
Omalla ruumillisella työllään ei voi elättää perhettään ja itseään.
Vanhuutta ei arvosteta, keski-ikäiset ovat hukassa.
Nuoremmillakin on vaikeuksia.
Olemme laman veteraaneja jotkut invalideja hyvinvoinnin ja valmiin keskellä.
Meillä ei ole rintamiestilaa eikä näin ollen työtä kotona.
Meille ei jaeta armoa.
Meillä ei ole Veljesliittoa
Lähdemmekö pois kotoamme kuin karjalaiset Karjalasta, kuka meidät ottaa vastaan.
Etsimmekö työtä kun tukkijätkät, maksamme majapaikastamme ruuastamme, matkoistamme, veromme ja maksumme.
Meille ei jää käteen mitään ylimääräistä ja olemme töissä koko päiväisesti.
Oi kallis maa kuka auttaa köyhää, köyhdytettyä työtöntä.
Jonka isänmaa on niin köyhä tai rikas ettei ole rahaa lähettää edes perheelleen.
Me emme ole kaikki ihmiset vaan vähemmistö, unohdettu kansa niinkuin Vennamo sanoi.
Elämämme on hajalla niinkuin sodan jälkeen suomessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.