Olen ihan sairaan kade mun luokkalaisella tytölle,se on raskaana ja itteä melkein itkettää ku ajttelenki että itselläni ei ole miestä eikä lasta. Kaikilla on kohta lapsi ennen mua pikkusenko ottaa aivoon!
minkä ikäinen olet? jos olet nuori siis alle 25 niin rauhoitu ja anna asioiden mennä painollaan. harrastat ja hankit uusia tuttavia ja ystäviä ja ennenkuin huomaatkaan olet palavasti rakastunut, menossa naimisiin ja suunnittelemassa perhettä. Mutta muista, keskity harrastuksiin ja ystäviin.
0Äänestä
mies-22
Sitten kun saat sen perheen ja kakaran ja huomaatkin, ettei kukaan pidä sua sen perusteella yhtään parempana tai aikuisempana ihmisenä ja tosiasiassa se arki onkin suurimmaksi osaksi yhtä paskaa ja tylsää kun kaikilla muillakin ihmisillä ja lapsistakin on lopulta vain huolta ja riesaa eikä kumpikaan jaksa enää panostaa itse suhteeseen, mikä 75% todennäköisyydellä päättyy eroon kaikkine kommervenkkeineen ja ryhdytkin sitten miehiä haukkavaksi feministiksi, juokset loputtomasti eri äitien kakaroiden syntymäpäivillä ja päiväsi koostuvat lähinnä siitä, mistä löytyisi kakaroille silloin ja silloin lastenhoitajaa, etkä enää itse jaksa raskaan työpäivän jälkeen edes salille vaivautua, lihoat, katkeroidut, sinusta tulee hapannaamainen nelikymppinen narttu, joka kyräilee kaikkia ja paheksuu nuorten naiivia naimisiinmenointoa, kun itseä ketuttaa niin perkeleesti, että itse teki saman mokan silloin, kun oli nuori ja tyhmä, siispä silloin olet VARMASTI onnellinen. Joten kadehdi rauhassa.
Tai sitten voi tietysti olla, että olet siitä 25 % yhteen jäävistä pariskunnista osa sitä 2 %:a, joka EHKÄ voi kutsua itseään onnelliseksi.
Hyvää jatkoa!
0Äänestä
todella...
näpäyttävästi!
0Äänestä
Napa Nainen
surkun surkun voi voi.
0Äänestä
yäk
Napa Nainen kirjoitti:
surkun surkun voi voi.
Minusta siinä, että jollain on lapsi, ei ole kerrassaan mitään kadehdittavaa! Lähinnä säälin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
minkä ikäinen olet? jos olet nuori siis alle 25 niin rauhoitu ja anna asioiden mennä painollaan. harrastat ja hankit uusia tuttavia ja ystäviä ja ennenkuin huomaatkaan olet palavasti rakastunut, menossa naimisiin ja suunnittelemassa perhettä. Mutta muista, keskity harrastuksiin ja ystäviin.
Sitten kun saat sen perheen ja kakaran ja huomaatkin, ettei kukaan pidä sua sen perusteella yhtään parempana tai aikuisempana ihmisenä ja tosiasiassa se arki onkin suurimmaksi osaksi yhtä paskaa ja tylsää kun kaikilla muillakin ihmisillä ja lapsistakin on lopulta vain huolta ja riesaa eikä kumpikaan jaksa enää panostaa itse suhteeseen, mikä 75% todennäköisyydellä päättyy eroon kaikkine kommervenkkeineen ja ryhdytkin sitten miehiä haukkavaksi feministiksi, juokset loputtomasti eri äitien kakaroiden syntymäpäivillä ja päiväsi koostuvat lähinnä siitä, mistä löytyisi kakaroille silloin ja silloin lastenhoitajaa, etkä enää itse jaksa raskaan työpäivän jälkeen edes salille vaivautua, lihoat, katkeroidut, sinusta tulee hapannaamainen nelikymppinen narttu, joka kyräilee kaikkia ja paheksuu nuorten naiivia naimisiinmenointoa, kun itseä ketuttaa niin perkeleesti, että itse teki saman mokan silloin, kun oli nuori ja tyhmä, siispä silloin olet VARMASTI onnellinen. Joten kadehdi rauhassa.
Tai sitten voi tietysti olla, että olet siitä 25 % yhteen jäävistä pariskunnista osa sitä 2 %:a, joka EHKÄ voi kutsua itseään onnelliseksi.
Hyvää jatkoa!
näpäyttävästi!
surkun surkun voi voi.
Minusta siinä, että jollain on lapsi, ei ole kerrassaan mitään kadehdittavaa! Lähinnä säälin.