Olisiko se moraalisesti kovinkin väärin, jos en jarruttaisikaan ja väistäisikään, kun näen jonkun ääliön tulevan kolmion takaa päälle ajaessani kiertoliittymässä?
Viimeksi tänään kävi tilanne, jossa näin jo ennen kohdallaoloa, että liittymään tulossa oleva auto ei aio väistää minua, ennakoinnin ansiosta kerkesin jarruttaa ja väistää, mutta jälkeenpäin alkoi vituttaa kyseinen idiootti (n. 50-v mieshenkilö), että aloin pohtia että entä jos en olisikaan väistänyt ja pitänyt ajolinjani, jolloin jonkinlainen kolari olisi ollut varma. Nimittäin jos olisin jo etukäteen päättänyt että jos joku tulee kylkeen, niin tulkoon, harkinta-aikaa olisi ko. tapauksessa jäänyt sen verran, että tietoisesti olisin voinut olla väistämättä ja jarruttamatta. Näin ollen olisin saaanut ainakin vaurioitettua vastapuolen autoa (tässä tapauksessa viimeisintä mallia olevan japanilainen).
Tällainen tilanne sattuu kohdalleni kotini vieressä olevassa liikenneympyrässä useita kertoja viikossa.
Tietenkään tätä en tekisi harrasteautoillani.
Viimeksi tänään kävi tilanne, jossa näin jo ennen kohdallaoloa, että liittymään tulossa oleva auto ei aio väistää minua, ennakoinnin ansiosta kerkesin jarruttaa ja väistää, mutta jälkeenpäin alkoi vituttaa kyseinen idiootti (n. 50-v mieshenkilö), että aloin pohtia että entä jos en olisikaan väistänyt ja pitänyt ajolinjani, jolloin jonkinlainen kolari olisi ollut varma. Nimittäin jos olisin jo etukäteen päättänyt että jos joku tulee kylkeen, niin tulkoon, harkinta-aikaa olisi ko. tapauksessa jäänyt sen verran, että tietoisesti olisin voinut olla väistämättä ja jarruttamatta. Näin ollen olisin saaanut ainakin vaurioitettua vastapuolen autoa (tässä tapauksessa viimeisintä mallia olevan japanilainen).
Tällainen tilanne sattuu kohdalleni kotini vieressä olevassa liikenneympyrässä useita kertoja viikossa.
Tietenkään tätä en tekisi harrasteautoillani.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moraalisesti ajatellen se on ainakin hyvien tapojen vastaista.
Ja toiseksi yleensä myös "syytöntä" rangaistaan osallisuudesta. Jos lisäksi voidaan epäillä "tahallisuutta", esim. ei mitään merkkejä jarrutuksesta, voi syytön muuttuakin yhtä syylliseksi kuin alkuperäinen syyllinen.
Kun vielä ajattelee jälkipyykin, niin tuskin kannattaa ajella "tahallisia" kolareita, vaikka kuinka olisi "oikeassa".
Terve!
Yleensä noista kolareista on niin hitosti vaivaa, että mieluummin kärsii henkisen tappion ja jatkaa matkaa. Voihan sitä tietysti päästää höyryjä vaikka kansainvälisin käsimerkein :-)
Toinen asian on sitten se, että ollessasi liikkeellä vaikkapa lommoisella karjaraudoin varustetulla 'antaa mennä vain' -autolla, niin eipä kukaan aja eteen ;-)
Tuttavalla oli Chevy Blazer -73, jota oli korotettu sekä akseleista että koria runkoon nähden kymmeniä senttejä. Renkaatkin oli aika isot.. Joten aika massiivinen ilmestys.
Ja kyllä löytyi liikenteessä tilaa. Kanssa-autoilijat olivat yleensä aika ystävällisiä. Jos esimerkiksi peruutti pois parkkiruudusta, niin kukaan ei taatusti työntänyt keulaa kovin lähelle perää.
(Samaisella autolla ajettiin myös hirvikolari. Ainoa vaurio oli karjapuskurissa sijainneen lisävalon lasi. :)
Aiemminkin puheena ollut kulkine palveli parisen vuotta, kiesi oli 4Runner aavistuksen nostettuna ja pleen tyrnällä karjapuskurilla, joka kaartui vielä sivuillekin. Massiivisuutta täydensivät vielä kahdet lisävalot kaliiperia ämpärinkansi. Ns. astinlautojen paikalla oli sopivasti ulkonevat ranteen vahvuiset putket koko akselivälin matkalta. Lokarit oli levitetty lievähköille monsterirenkaille sopiviksi.
Sillä kun ajeli, eipä juuri alletulijoita ollut. On se kumma, että "tasavertaisten kinnerin" kanssa katsotaan kenen kantti kestää, vaikka naapuri tulisikin sääntöjen vastaisesti. Mutta kun vastassa on kokoa ja massaa, niin kummasti sitä kärkikolmiota ja punaisia valoja aletaan totella.
Vaikka vehje ei kaikkein suurimpiin maastureihin lukeutunutkaan, jenkeissä ns. SUV-luokkaan, niin oli se ehostettuna helevetin ison näköinen.
joku vuosi sitten ajelin pystylamppu w114
Twincamilla, siis 280 w114.
Pari kertaa tuli kolmion takaa joku suoraan alle,
en tiedä mitä luulivat näkevänsä, ja muitakin
"sortotoimia" tehtiin turhan paljon.
Samaan aikaan minulla oli myös sporttinen
pikku-Bemari, jota ei kukaan tosiaankaan härnännyt
Twincami oli pakko myydä- se oli käyttöautona
"kuin punainen vaate" - muille ?? Miksi ?
Tultiinko alle aivan "loppuun asti" eli kolahtiko myös? Silloin pitää lähteä köyräämään kuskia lataamoon, vaikka kolaroijan oma auto olisi kuinka romu tahansa. Voipi siinä sattua muitakin, vaikka kuinka Mersua vihaisi.
Pitänee hankkia käyttöajokiksi näin Kone-Forumin pikakäynnin jäljiltä esim. Deutz-Fahr, jota myös tratoreiden mersuksi mainitaan. Suurin malli kulkee mukavasti 60 km/h eli vaarallisimmat taajamareissut taittuvat.
Takapyörä on n. 2 m. korkea ja eturengaskin pienen miehen korkuinen. Kun tuon 10.000 kg massan tuuppaa liikenteeseen, niin siinä ei pienempien kiilaajien kolhaisuja huomaakaan.
Siis kaupoille, taskurahaa täytyy varata mukaan n. 130.000 eunukkia :D
mutta omat nopeat vastaliikkeet pelastivat tilanteet... Molemmilla kerroilla oli kyse valtatie nopeuksista, ja kolmion takaa tultiin
eteen. Olivat uudehkoilla autoilla liikkeellä,
ja kai kuvittelivat, että voivat tökätä vanhan
dieselin eteen omin lupineen...
( sorry, diesel- veljet ).
Erikseen oli sitten muuta sortoa, kuten ohi oli
"pakko päästä" ja hyytyä sitten jalkoihin.
Liikennevaloista oli vaikea lähteä asiallisesti
väkisinkin meinasi tulla kisoja, mutta yleensä
niissä riitti kun kuunteli naapurin viimeisillään olevaa venttiilin ropinaa - ja sitten polkaisi
kolmosen silmään ja antoi mennä...
ropinaa
Kai se on uskottava, että ns. sivullisten mielestä jokainen tähtikeula on hidas diesel - ja sitten kiilataan vielä kissanmentävästä raosta eteen, jottei tarvitse jatkossa enää turhaa ohitella. Eipä tule mieleen, että se mukanokileka saattaakin paeta paikalta omaa rutinoffia liukkaammin.
..tuota ihme sortoa, kun tuolla w116 280SE:llä tämän viimeiset puolivuotta olen kurvaillu.. kaikkien on pakko päästä ohi/eteen vaikka lasissa olisi se rajoitus 10km.. sitten jäädään junnaamaan.
Varsinkin Mikkeli-Lahti -osuudella on useita ohituskaistoja ylämäissä, joissa tulee usein ohitetuksi joutuen todistelemaan menon hyytymisiä. Pakko vaan survasta kickdownia ja lähteä menemään..
Ohittaminen oli joskus myös itsellä "vaikeaa", kun ajelin tolla 260E:llä. Kaistalla oli monen pakko kiilata viimeiseen asti, ettei pääsisi mihinkään väliin. No, 200D:mäinen (nykyään 250D, joten en mollaa mitenkään dieseleitä) olemus hiukan petti ja kolmosvaihde teki tehtävänsä paikkojen jaossa sitten kaistan lopussa. Toki tuli annettua joskus periksikin, eipä tuo ohittaminen nyt niin tärkeää ollut tai ole edelleenkään. Sujuva liikennöinti on/olisi vain mukavaa tien päällä. :)
Jos liikenne tilanteet jäävät kiristämään korvien väliin, olisi varmaan aika pysähtyä miettimään syntyjä syviä.
No eipä ne nyt kiristelemään jää, mutta mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, joka ajaa väkisin päälle luottaen siihen, että kyllä se vastapuoli väistää, kun vaan tarpeeksi kovaa ajetaan?
sattui tilanne sisarelleni (ei kuitenkaan autoilijana huonoimmasta päästä) marketin parkkialueella, että peruutteli ruudusta hissukseen taakke samalla tähyillen. Hiukka ennen peruutuksen loppua tuli äijä japsilla takaluukkuun tömähtäen. Ei ollut pienintäkään epäillystä, etteikö äijä olisi kyennyt väistämään jos vain halusi, jopa virkavalta todisti väitteen. Kuitenkin äijän selitys oli "En kai minä väistä kun sinä peruutat päälle"!!! Virkavalta totesi myös että on siinä äijällä pahemmanpuoleinen asennevika liikenteessä. Mutta minkä teet, tyttö oli syyllinen ja maksoi viulut ja äijä sai uutta lokkaria ja maalia kinneriinsä. Oli myös tasan varmaa että kaikki äijän kinnerin korjatut kolhut ei tullut siinä kahakassa, eli kolhuja oli ennestäänkin.
Jos omalla kohdalla alkaa vanne kiristää päätä jossain kohdassa
yhtä paljon kuin tässä "henro"lla, niin pyrin ajattelemaan,
ennenkuin muut ideat valtaa mielen, sitä mahdollisuutta, että
kolmion takaa tulevan mänttipään kyydissä on pieni lapsi.
Jos kolaroisin kys. auton kanssa, lapsi saattaisi loukkaantua,
kenties pahastikin.
Siinä vaiheessa, ei paljon lohduttaisi, jos oman peltipurkin
ruostetäplät saisi korjautettua vakuutusyhtiön piikkiin, kun
tahallisen kolarin seurauksena, lapsi joutuisi esim. istumaan
rullatuolissa lopun ikänsä.
Omalla kohdalla on ainakin järki aina palautunut korvien väliin.