Onko kellään samoja tuntemuksia? Mulla nimittäin 3 vuotta bulimiaa takana ja masennus on vienyt ihan maan rakoon. Kaverit on jäänyt lähes kokonaan, samoin harrastukset.
Tiedän että n.3 kertaa päivässä oksentaminen ja ahmiminen on vaarallista.. mutta laihtuminen on mulle tärkeämpää!! oon 168/57 ja tunnen itseni uskomattoman lihavaksi! urheilu on vaikeaa kun ei sydän ja kroppa meinaa kestää.
Mutta siis tämän viestin pointtina on se, ettei kuolema oikeastaan edes pelota. Ajattelen usein, että jos multa alkais hampaat tippumaan ja ulkonäkö pahasti huononemaan, olisi itsemurha vaihtoehtona.
Haluan parantua, ja olenkin aina oksentamatta jos olen laihtunut ja vähänkään tyytyväinen siihen miltä näytän. En siis tavoittele mitään anorektista laihuutta, vaan pari kiloa laihempaa olemusta.
Jossain viestissä oli maininta että ahmii myös "oikeaa" ruokaa.. luulisin että kaikki tekee niin?? Mulla ainakin esim. karkit on todella vaikeita oksentaa. Tavallinen ruoka on hyvää ja helppoa oksentaa. Eli täydellistä.
Jos joku lukee näitä sivuja, jolla ei bulimiaa ole, niin älä kuvittele että oksentaminen on hyvä laihdutuskeino!! mielummin vaikka kiinteän ruoan paasto, sillä se ei sentään tuhoa kroppaa näin pahasti.
Hoitoon en ikinä pysty menemään, sillä salailusta on tullut elämäntapa. Kuitenkin aion parantua, enkä ole toivoa siihen menettänyt. Tosin ensin haluan kauniin vartalon..
Tiedän että n.3 kertaa päivässä oksentaminen ja ahmiminen on vaarallista.. mutta laihtuminen on mulle tärkeämpää!! oon 168/57 ja tunnen itseni uskomattoman lihavaksi! urheilu on vaikeaa kun ei sydän ja kroppa meinaa kestää.
Mutta siis tämän viestin pointtina on se, ettei kuolema oikeastaan edes pelota. Ajattelen usein, että jos multa alkais hampaat tippumaan ja ulkonäkö pahasti huononemaan, olisi itsemurha vaihtoehtona.
Haluan parantua, ja olenkin aina oksentamatta jos olen laihtunut ja vähänkään tyytyväinen siihen miltä näytän. En siis tavoittele mitään anorektista laihuutta, vaan pari kiloa laihempaa olemusta.
Jossain viestissä oli maininta että ahmii myös "oikeaa" ruokaa.. luulisin että kaikki tekee niin?? Mulla ainakin esim. karkit on todella vaikeita oksentaa. Tavallinen ruoka on hyvää ja helppoa oksentaa. Eli täydellistä.
Jos joku lukee näitä sivuja, jolla ei bulimiaa ole, niin älä kuvittele että oksentaminen on hyvä laihdutuskeino!! mielummin vaikka kiinteän ruoan paasto, sillä se ei sentään tuhoa kroppaa näin pahasti.
Hoitoon en ikinä pysty menemään, sillä salailusta on tullut elämäntapa. Kuitenkin aion parantua, enkä ole toivoa siihen menettänyt. Tosin ensin haluan kauniin vartalon..
Vastaukset 5
Vanhimmat
vartalo on susta täydellinen?luuranko vai treenattu body.
ihanaa elämää mielellään.
Spyttaa vaan ja alkaa loputon suo, johon et mitään pysty painaan. Kaik pulppuaa ja vaik kuin poljet asiat suohon, suo kuplii taas.Ja taas.
Haluatko olla kuivettunu rusina, jonka luut on hauraat, vai iloinen kiva mummo, vaik maaailaman kaikille lapsille??
Oksentaminen vie voimat ensiksi ja pitkässä kuusessa se lyö sut paskaksi.
Olin 22 ja sairastuin syöpään,joka meinas tappaa mut. Sain helvetinmoisia läkkeitä, solumyrkkyjä. Oksensin tuntitolkulla, kusin ja paskoin petiin ja pää oli ku joku huvipuisto. Tutut kuoli ympäriltä.Ja ystäviäkin.
ketä kiinnostaa...........
Hulluksi tulin vissin, ku viel bulimiaan sairastuin
Mulla on jotain samoja tunemuksia kuolemaan kuin sulla. Se kuitenkin vaihtelee. Oon huomannut saavani muutaman kerran kuukaudessa "kohtauksia" joiden aikana jotenkin haluais tehdä ittelleen jotain.
Yrjötä hulluna, et ei pysty seuraavana päivänä puhumaan tai viillellä tai vetää lääkkeitä.
Kun mietin vähän aikaa, niin tajuun, et en oikeesti haluu kuolla, kadota. On niin paljon, mitä haluaa tehdä. Mennä ulos aurinkoon ja ettii perhosii tai pussailla sen tietyn pojan kanssa joskus....
Kärsin masennuksesta ja bulimiasta. Bulimiaa olen kuitenkin saanut jonkun aikaa kontrolloitua, en tiedä miten. Syön omasta mielestäni vielä liikaa, mutta en yrjöile enää kuin harvoin. Oksentelu, vähän tyhmää..
Kun oot saamassa tätä syömis/yrjöily kohtausta ja oot avaamassa sitä jääkaappia niin pysähdy, pistä kengät jalkaan ja kävele pihalle (tai parvekkeelle), istu ja mieti. Oo siinä niin kauan kuin haluat. Mieti mitä vaan, mikä rauhottaa ja sitä mitä oikeasti haluat.
Syödä paljon ja voida huonosti vai hillitysti ja voida hyvin.
Päätös on sun. Yritä karistaa se kuolema pikkuhiljaa..elämässä on oikeasti kaikkea hyvää.
Heips ja onnea!
Pilvi
Minä olin koko syksyn ja alkutalven hyvin syvällä. Masennus ja bulimia. Yritin kerran itsemurhaa ja olen sitä ajatellut lisääkin.
Olen kuitenkin ottanut järkeä käteen ja hakenut apua, yksin en selviä tästä kamalasta taudista. Minä pääsen pian sairaalaankin.
Oli myös itselläni vaihe jossa hampaani murenivat jo purukumista ja en saanut kipujen vuoksi unta. Ne yöt suunnittelin itsemurhaa. Ystäviä minulla vielä luojan kiitos vielä on, mutta en aina kestä nähdä heitä sillä kuvittelen heidänkin huomaavan minun lihoneen.
Masennus ja bulimia ovat yksinään jo hyvin vaarallisia saati sitten yhdistelmänä!!
Hae apua. Omat voimat riittävät vain jonkin matkaa.
Voi rakas tuntematon lähimmäinen, jospa voisin olla sinulle avuksi. Salaileminen juuri lukitsee sinut sairauteen. Me ihmiset olemme kaikki vajavaisia, ongelmana kellä mitäkin. Varmaa on vain se, että kenelläkään ei ole niin pahaa ongelmaa, ettei jossain muualla olisi samasta kärsiviä toisia ihmisiä.
Tie ulos kärsimyksestä on luottaminen toisiin ihmisiin, valitse ne joilta haluat apua ja kerro mikä on. Usein saman kokeneet ja siitä selvinneet ovat paras apu. Tältäkin palstalta saat tukea ja on hyvä, että olet tänne kirjoittanut. Mutta lisäksi tarvitset oman lääkärin apua ja terapiaa, ehkä myös sairaalahoitoa. Joillakin paikkakunnilla kokoontuu myös Nimettömien ongelmasyöjien ryhmiä, jotka toimivat samalla periaatteella kuin alkoholistien vertaistukiryhmä AA.
Minusta on surullista tässä iässä (50 v. ja risat) sellaiset ihmiset ja ystävät, jotka ovat koko elämänsä kärsineet jostain "hirveästä asiasta" ja sitten päälle viisikymppisinä viimein avautuvat... ja toteavat, että samanlaisia kamalia ja häpeällisiä asioita on muillakin, ne ovat ihan suorastaan yleisiä. Suotta on kärsitty neljäkymmentä vuotta huonosta itsetunnosta, synnintunnosta, häpeästä...
Tervetuloa elämään, ulos noidankehästä, hae apua!