Tilanne pääpiirteittäin, paljon yksityiskohtia poisjättäen, tämä: Suhde kestänyt 3vuotta, enemmän alamäkiä kuin ylämäkiä, minulla 2vuotta kestänyt masennus. Vuosi asuttiin yhdessä kunnes täysin arvaamatta mieheni ilmoittaa, että haluaa paussia. Olimme juuri viikko ennen sitä keskustelleet suhteemme tilasta ja tehneet "toimintasuunnitelmia" sen laadun parantamiseksi, yhdessä. Noh, lähdin viikoksi pois. Elin pelossa, rakastin miestäni todella paljon, tunsin oloni huonoksi, mies oli kaiken lisäksi kritisoinut ulkonäköäni, ei haukkumalla vaan sanomalla etten kiihota/miellytä silmää enää niin paljon. (Huono itsetunto muutenkin ja olen pulskistunut hieman masennuksen aikana) Tapasimme, juttelimme, miehellä todella kova ihastus toiseen naiseen mutta päätimme yrittää satsata tähän suhteeseen. Muutimme erilleen. Meni kuukausi, suhde alkoi hieman lujittua. Sain tietää vahingossa esim. salaisia tapaamisia muuttoni jälkeen jotka olivat jo takanapäin ja mies ainankin sanoi ettei niitä ollut kuin kaksi. ("Meidän" asunnossamme ja mitään ei tietenkään tapahtunut.) Tämä musersi minua kovin, olimme sopineet aloittavamme puhtaammalta pöydältä ja pelaavamme rehellisyydellä. Mies on ollut koko suhteemme ajan ajoittain epärehellinen joka on ongelmia aiheuttanutkin.
Nyt, nyt on mennyt noin 3kk muutostani. Ja olen täysin sekaisin. Mies tuntee minua kohtaan enemmän, rakastaa. Minä en enää tiedä mitä tehdä. Läheisyys tuntuu hyvältä, seksi ahdistaa. En pysty rentoutumaan, miehen hyväily-yritykset (väärissä tilanteissakin) alkavat usein vain ärsyttää. Keskustelu ja muu yhdessäolo sujuu hyvin. Olen myös sekaisin tunteistani, sillä tämä kaikki on saanut minut aika rikki. En tiedä kiinnostiko tämä edes ketään, mutta teki hyvää kirjoittaa asiasta. Neuvoja? Vinkkejä? Mitä näette ulkopuolisen silmin, jos joku viitsii vastata? Kiitän ja osallistun keskusteluun.
Nyt, nyt on mennyt noin 3kk muutostani. Ja olen täysin sekaisin. Mies tuntee minua kohtaan enemmän, rakastaa. Minä en enää tiedä mitä tehdä. Läheisyys tuntuu hyvältä, seksi ahdistaa. En pysty rentoutumaan, miehen hyväily-yritykset (väärissä tilanteissakin) alkavat usein vain ärsyttää. Keskustelu ja muu yhdessäolo sujuu hyvin. Olen myös sekaisin tunteistani, sillä tämä kaikki on saanut minut aika rikki. En tiedä kiinnostiko tämä edes ketään, mutta teki hyvää kirjoittaa asiasta. Neuvoja? Vinkkejä? Mitä näette ulkopuolisen silmin, jos joku viitsii vastata? Kiitän ja osallistun keskusteluun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tätä kaikkea vaikeuttaa vielä se, että ajattelen muita miehiä. En vakavissa mielin, mutta fantasioin jne. En kyllä osaa paikantaa kunnolla ongelman ydintä itsekään.
mies on epärehellinen ja noinkin vaikeita ajanjaksoja on ollut suhteessanne sekä omassa elämässäsi niin ei ole ihme, että tunteesi ovat vaihtelevia. Luottamus on usein aika keskeinen osa myös parisuhteen seksin kannalta. Ja mikäli siihen tulee säröjä vaatii aikaa ja vaivaa saada taas tilanne kuntoon. Alitajuisesti myös mikäli mies on antanut sinun ymmärtää, että ei tunne vetoa sinua kohtaan ja on vielä lisäksi ihastunut toiseen naiseen niin paljon se vaikuttaa väistämättä siihen miten itse suhtaudut mieheen. Se millaiseksi tunnet itsesi suhteessa vaikuttaa paljon siihen kuinka toimiva suhde on kannaltasi ja ylipäätään. Ehkä tarvitset suhteen, jossa saat kokea olevasi haluttu ja tärkeä miehelle. Ilman, että hän loukkaa sinua hakeutumalla uuden ihastuksensa seuraan ja vähättelemällä puoleensavetävyyttäsi. Kertomasi perusteella vaikuttaa vähän siltä, että suhteenne tilan kehittyminen on enemmän miehen kulloistenkin mieltymysten kuin keskinäisen yhteisymmärryksen varassa.
Miehesi on ilmeisesti halunnut kokeilla muita naisia. Varsinkin jos hänellä ei ole ennen sinua ollut vakavampia suhteita. "Millaisia muut ovat?" on voimakas ja kutkuttava mysteeri nuorelle miehelle ja myös naiselle. Siihen ei oikeastaan auta muu kuin mennä ja kokea, mutta se pitäisi tehdä niin, ettei siinä muita vahingoiteta.
Te olette olleet yhdessä jo pitkään, sekin kertoo jo, että sellaisia naisia kuin sinä ei ole hänelle tarjolla joka kadunkulmassa. Sitä vaan ei kertakaikkiaan tiedä, ennenkun käy sen itse toteamassa. Niinkuin yleensä, puoliso tulee tällaisilta reissuilta takaisin (jos enää huolitaan). Hyvä puoli voi olla, että hän on ehkä todellakin oppinut hyvin tärkeän läksyn: muut naiset eivät ole sinun veroisia, vaikka voivat olla kauniinpia tai voivat antaa muuten kiinnostavamman kuvan. Tätä voit miettiä kun harkitset tulevaisuutta. Hän tuli kuitenkin takaisin.
Nyt voit kaikessa rauhassa tutkiskella itseäsi ja omia tuntojasi. Mikään velvollisuus ei ole palata vanhaan. Jokatapauksessa kaikesta tästä opitte molemmat. Katkera et oikeastaan voi olla siitä, että miehesi haavoitti liittoanne. Se hänen oli tehtävä, koska moiseen oli selvästi tarvetta. Ei hän ollutkaan sellainen kuin luulit. Ei hän ollutkaan vielä valmis sitoutumaan yhteen naiseen. Itseasiassa on varmaan tuhat huonompaakin tilannetta lähteä opettelemaan parisuhteen aakkosia: joillakin on silloin jo lapsia.