Itkettää

Muutama vuosi sitten en itkenyt lainkaan. Olin kovakin olevinaan, kun aina pidätin itkua mutta kunnialla siitä selvittiin. Mikä nyt on vialla? Aloitetaan vaikka viime viikon maanantaista. Silloin itkin, koska paras kaverini oli koulumme pahimpien pissiksien kanssa niin kaveria koko päivän (ja minä olin yksin enkä omaa muita kavereita). Myöhemmin näin heidät kaupungilla YHDESSÄ ja menin kirjaston vessaan itkemään, en vain ymmärrä. Tänäkin päivänä se on vielä niiden kanssa.
Tiistaina tuli kyyneleet silmistä käsitöissä kun survaisin neulalla etusormen päähän. Sattuihan se tietenkin.
Keskiviikkonakin itkin aamulla, koska olin viikonloppuna katsonut Kaunan ja äiti ja isä ja kaikki muutkin olivat jo lähteneet kukin omaan hommaansa. Menin vasta puoli yhteentoista kouluun ja heräsin vähän yli yhdeksän. Pelkäsin ihan kamalasti ja hain kissan luokseni. Se suojelee minua jos joku tulee.
Torstaina en itkenyt, mutta meinasin heitellä tavaroita kun äiti käski viiden minuutin välein tuoda hänelle jotain tavaroita tai keittää kahvia. Oli vaan paha päivä.
Perjantaina en itkenyt koulussa, olin tosin yksin. Kotona menin tietokoneelle lähettämään sähköpostia serkulleni joka on minulle tosi rakas, hän vain asuu niin kaukana minusta. Sitten surffailin netissä, kävin pelaamassa lempikoiraroolipeliäni Clichéä ja menin katsomaan keskusteluita. Siellä oli linkki Sateenkaarisilta -nimiselle paikalle ja siellä oli koskettava teksti ja koskettava video. Alkoi itkettää ihan kamalasti ja itkin ja itkin ja katsoin videon uudelleen. Tuli kamala ikävä toista koiraani joka lopetettiin kun olin ykkösellä. Myöhemmin illalla luin Darren Shan - Friikkisirkus -kirjaa ja sen loppu oli koskettava ja poru pääsi. En saanut millään unta kun jatkoin itkemistä. Ajattelin kaiken laista ikävää ja sitten koskettavaa ja nukahdin levottomasti.
Lauantai ja sunnuntai meni itkemättä.
Tänään, maanantaina aamulla itkin koska astuin LEHTOKOTILON päälle! Onhan se jo ylireagointia, mutta pidän kotiloista ja omistan lemmikkikotilon (joka on lajiltaan akaattikotilo, jättiläismaakotilo). Sekin harmitti että olin kauhean huolimaton. Vähän aikaa sitten tuli tirautettua kun kävin kissagallerian in memorian -puolella (siellä oli kuvia kissoista jotka olivat kuolleet). Koskettavaa.
Toivottavasti menee ohi, ettei minua pidetä yläasteella outona itkupillinä joka itkee perhosen perään.