ystävälleni -ja kämppäkaverilleni- vihdoin ja viimein kahden kuukauden jälkeen, että olen häneen rakastunut. Helpotuksen huokaus tavallaan... Hänellä on toinen tyttö mielessään ja saadessani kuulla tytöstä ryhdyin käyttäytymään mustasukkaisesti, vaikka en halunnutkaan. Sattui vain niin paljon. Joten lopulta eilen kerroin. Hän halasi, kuunteli, piti kädestä ja antoi suukon poskelle. Tiedän, että hänkin välittää, mutta en kysynyt mitään. En vain tiennyt, enkä tiedä vieläkään, kuinka paljon. Halusin kertoa hänelle, jotta hän ymmärtäisi miksi olen käyttäytynyt oudosti ja miksi mun on vaikeaa olla hänen kanssaan kun tuo tyttö on lähellä. Ja halusin sanoa, että en missään tapauksessa halua menettää hänen ystävyyttään. Nyt en kuitenkaan tiedä mitä tehdä; aluksi olin helpottunut ja vietimme mukavan illan yhdessä. Mutta nyt pelottaa yhdessäasuminen ja ystävyys. Kumpikin varjelemme ystävyyttämme kovasti emmekä halua riskeerata sitä. Kumpikin on saanut siipeensä aiemmin eikä helposti lähde suhteeseen. Mutta nyt pelkään etten enää kuitenkaan voi olla ystävä hänen kanssaan.. Että tunteet eivät palaudukaan ystävyydeksi! Onko mun pakko muuttaa ja viilentää tämä ystävyys? Apua! Jos olisin tiennyt että voisin rakastua häneen, en olisi koskaan muuttanut jaettuun kämppään; muuttessamme kun emme olleet vielä näin läheisiä ystäviäkään. Mun sydän on ihan palasina ja pelkään että menetän lisäksi vielä kotinikin ja tämän ystävän...
Kerroin
eilen...
2568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
... jo oman mielenrauhan takia. Vahtisit heitä kuitenkin, tahdoit tai et.
mulle on tapahtunut vähän samankaltainen juttu. Eräs poika johon mä olen ihastunut asuu kimppakämpässä yhden mun ikäisen tytön kanssa. Tämä tyttö oli kait ihastunut tähän samaan poikaan johon mä olen ihastunut, mutta poika ei kai ollut ajatellut mitään vakavampaa...
Että voi kun se olisin minä...