Erosin jokunen vuosi sitten avomiehestäni.. meillä on yhteinen tytär..!! nyt uudessa suhteessa reilun vuoden. Mutta kaiki vaan jotenkin ahdistaa..välit exään ihan ok.. joskus jotain pientä riitaa! Mutta jotenkin tuntuu että elämä junnaa paikoillaa,suhde ei etene.. en tiedä painaako vanhan suhteen jäljet kuitenkin.. kun ei kuitenkaan ollut mikään maailman helpoin.. Huomaan itsessäni jonkinmoisia pelkotiloja..saatan räjähtää yht äkkiä.. itkettää,todella helposti.. mutta eihän sitä muille voi näyttää! olen aina ollut se joka auttaa muita.. olen ollut selviäjä..!! Vaike amyöntää edes itselleen,että taidan nyt vaan olla loppu..
Kaikki kaatuu
*syvä huokaus*
3932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kannata aloittaa uutta suhdetta ennenkuin on päässyt täysin yli edellisestä. Oikeeasti! Eikä pidä seurustella lainkaan, mikäli ei tunne itseään.
Ei ole kyse siitä,ettenkö tuntisi itseäni..
Tunnen itseni ja tiedän milloin olen valmis..
Mutta joskus elämä ryydyttää.. Ja luulisin etten ole ainoa.. *miettii*
Jos kerran tunnet itsesi, niin sitten tiedät vastaukset omiin kysymyksiisi! Helppoa.