En ole yksinäinen.Minulla on kavereita pari yms,mutta sisälläni vallitsee yksinäisyys.Miten tämä voi olla mahdollista?En tiedä,mutta tässä seassa voi olla masennustakin.Se palaa aina ja lähtee välillä pois.Aina koulussa tunnen olevani onnellinen.Kotona taas tunnen itseni yksinäiseksi ja masentuneeksi.Sisäinen yksinäisyys on myös koulussakin.Vaikka kaverit ovat ympärillä.
Onko ketään kokenut tälläistä koskaan? Tällä hetkelläkin on kauhea olo..Ajattelen,että kesällä meen kaivariin ja tutustun ihmisiin,mutta kun on ujo ja huono itsetunto tähän päälle ni ei hyvin mee...mur
Onko ketään kokenut tälläistä koskaan? Tällä hetkelläkin on kauhea olo..Ajattelen,että kesällä meen kaivariin ja tutustun ihmisiin,mutta kun on ujo ja huono itsetunto tähän päälle ni ei hyvin mee...mur
Vastaukset 5
Vanhimmat
Analyysi kai "läheisriippuvaisuus", tai sitä ainakin minulle on toitotettu.
Muistan vielä sen kivun rinnassa kun joutui yksin riutumaan. Muutama minuuttikin saattoi olla liikaa... Ja samaa koen nykyäänkin, silloin kun läheiseni ovat jossain muualla...
Toisin päin ei sitten toimi. Jos itselläni on runsaasti tekemistä, en välttämättä kavereita, tuttavia, perhettä, jne. kaipaa.
Mikäpä siihen auttaa? Itse löysin kirjat joskus kymmenvuotiaan paikkeilla, toiset pelaavat tietokoneilla, jotkut hengailevat yöt steissillä kavereiden kanssa... Meitä on moneen junaan ja muutamat jäävät asemallekin. :(
Moi, kuulosti kiinnostavalta, haluisitko puhua lisää?
Tuntuuko susta sitten, että et sopeudu joukkoon, tai että nämä ihmiset eivät vain ole sopivia sinun luonteellesi?
Siis kysymys ei ole sopeutumisesta.Vaan siitä,että tunnen olevani yksin vaikka en ole.Tätä on vaikea ymmärtää jos ei ole kokenut.Ja helposti siitä saa väärän kuvan.Ehkä tässä on kysymys siitä,että kaipaan halailua tai jotain vakavempaa.Tai sitten kaipaan sitä hyvää ystävää johon aina pystyi turvautumaan.
Koska nykyiset kaverit eivät ole niitä joille voisin kertoa näistä asioista tai mistään muustakaan.Muutenkin sosiaalinen elämäni ei ole mitään huippua tällä hetkellä,mutta ei kai sen pidä viellä 16 vuotiaana ollakkaan...(?)
Niin, jos kaikki kaverit on vain sellaisia joiden kanssa puhutaan paskaa ja tehdään kaikkea typerää niin se suuri tarve kokea oikeata läheisyyttä ei täyty. Siitä voi johtua sellainen yksinäisyyden tunne vaikka on seuraa.
Mieti onko nykyiset kaverit sellaisia kuin toivoisit kavereidesi olevan. Itse huomasin sun iässäs olevani täysin väärässä seurassa. Se on sitten ihan toinen tarina pystyykö kaveriporukkaa vaihtamaan. Itse en ole vuosiin siihen pystynyt ja siksi pohjalla ollaan.
"Niin, jos kaikki kaverit on vain sellaisia joiden kanssa puhutaan paskaa ja tehdään kaikkea typerää niin se suuri tarve kokea oikeata läheisyyttä ei täyty"
Itselläni on juuri tuo tilanne, ja oikeastaan aina ollutkin(olen nyt 22v), mutta en kyllä halua luopua niistä kavereista, koska pidän siitä paskan puhumisesta ja kaikesta "typerästä", mutta kaipaisin kyllä todella, että olisi joku, jonka kanssa voisi kokea sitä oikeata läheisyyttä, mutta se ei olekkaan sitten kovin helppoa sellaista löytää.