Mitä minä teen? Olen joka paikassa kamalan hiljainen ja estynyt. Kaikki pitävät minua ulkopuolisena. Olen todella lihava ja kamala ja oksettava.
Ihmiset (luokka- ja työtoverit) tulevat puheilleni vain kysymään "heitätkö yhen röökin" tai "onks sulla lainata rahaa". Masentaa se kun annan ihmisten pompotella itseäni. En pysty sanomaan ei vaikka haluaisin. Jälkeenpäin pistää vihaksi kun muut hyötyvät minusta. Kukaan ei minulle lainaa mitään tai heitä tupakkia.
En voi sanoa ei, kun tuntuu että kaikki pitää minua silloin inhottavana "ei yhtä tupakkia nakkaa vaikka itellä on koko aski!" Vittu! En jaksa tätä! Olen niin tyhmä ja idiootti ja omaa vikaa tämä on, mutta tällainen vain olen.
Mitä minä teen?
Ihmiset (luokka- ja työtoverit) tulevat puheilleni vain kysymään "heitätkö yhen röökin" tai "onks sulla lainata rahaa". Masentaa se kun annan ihmisten pompotella itseäni. En pysty sanomaan ei vaikka haluaisin. Jälkeenpäin pistää vihaksi kun muut hyötyvät minusta. Kukaan ei minulle lainaa mitään tai heitä tupakkia.
En voi sanoa ei, kun tuntuu että kaikki pitää minua silloin inhottavana "ei yhtä tupakkia nakkaa vaikka itellä on koko aski!" Vittu! En jaksa tätä! Olen niin tyhmä ja idiootti ja omaa vikaa tämä on, mutta tällainen vain olen.
Mitä minä teen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
...toimi sen mukaan 4 kuukautta. Lopeta dokaaminen ehdottomasti. Onnea yrityksellesi.
Itse sain 24 kiloa pois neljässä kuukaudessa. Uuden vuoden aattona vedin viimeiset lärvit ja seuraavan kerran otin viinaa vappuaattona.
Tiedän, että homma toimii.
Mullakin huonoitsetunto vaikka olen hoikka. Olen lattiamatto silti ihmisille. Kukaan ei välitä.
Sitten on todella rumia jotka saavat kaikki rakastamaan itseään. Ei se ole ulkonäöstä kiinni. Se on siitä kiinni kun on sitä jotain sisällä mikä multa puuttuu...
Ei tosiaan ole ulkonäöstä kiinni, itseäni on sanottu monta monta kertaa todella kauniiksi lapsesta asti, mutta olen hirveän ujo ja hiljainen ja suoraan sanottuna vihaan itseäni...Samalla tavalla olen se lattiamatto johon muut pyyhkivät jalkansa, enkä osaa panna vastaan. Itsetuntoni on jossain niin alhaalla etten tiedä saanko sitä sieltä ikinä nostettua...Olin koulukiusattu ja nykyään syön psyykelääkkeitä ja käyn terapiassa, ja yritän jollakin itsellenikin vielä vieraalla tavalla kahlata läpi yliopiston..
Vaikka varmasti tietysti monella juuri ulkonäkö nakertaa pahasti itsetuntoa..
Itsellänikin on jonkinasteisia mielenterveys ongelmia, ja yritän kanssa kahlata yliopistoa lävitse(teknillistä onneksi, "normaalista" tuskin selviäisin tällä hetkellä...). Minulla on jo kauan ollut jonkinlaisia mielenterveysongelmia, mutta nyt noin parinvuoden aikana ne ovat lisääntyneet vähän liikaa, ja sen näkee myös numeroista...Itsetuntonikaan ei ole mikään kovin kehuttava, mutta se vaihtelee täysin mielialani mukaan. Onnellisena tuntuu, että voisi vaikka heittää kuperkeikkaa keskellä kaupunkia, kun taas välillä ei meinaa uskaltaa edes kahvia ostaa. No, en tiedä johtuuko tuo niinkään itsetunnosta, mutta kuintenkin...
Niille, jotka ovat oikeasti ylipainoisia (ei siis vain päänsä sisältä) laihtuminen auttaa silloin kun sen tekee ELÄMÄNTAPOJA MUUTTAMALLA, ei laihduttamalla. Olosta tulee energisempi kun jaksaa syödä oikein ja kilojen kadotessa myös keho jaksaa kantaa enemmän stressiä. Eli positiiviset vaikutukset ovat jo pelkästään fysiologisia, henkisistä puhumattakaan.
sinä olet vain yksinkertaisesti liian KILTTI.
sama vika on mulla, kunnes rupesin piilo vittuilemaan. Olin liian kiltti lähes 10 vuotta, muut käytti pilkkanaan. mutta ei enää.
Voimia sulle, uskalla olla oma itsesi. se vie aikaa ennen kun oppii sanomaan ei, ja etenki työpaikalla vittuilemaan takaisin.
iloista kesää!
laihduttaminen on varmaan hyvä juttu jo terveydenkin kannalta, muttei se tätä ongelmaa ratkaise.
Suutu!!!!
Sano välillä EI!!!
Ajattele, ettei sinun tarvitse miellyttää kaikkia. Sillä tavalla ei edes tule mitenkään sen hyväksytymmäksi, olen kokeillut itsekin, eikä toiminut.
Tätä on vaikea aloittaa, mutta se kannattaa ehdottomasti!
Minä ainakin olen päättänyt noin miljoona kertaa että nyt en enää ole kenenkään hyväksikäytettävänä tästä lähtien sanon ei enkä suostu kenenkään kynnysmatoksi ja haukuttavaksi..
Mutta joka kerta se kuitenkin menee siihen. Jotenkin olen hirveän alistuvainen varsinkin vieraiden ihmisten seurassa, aivan kuin pelkäisin heidän tekevän minulle jotain pahaa. Inhoan ihmisten mielistelyä ja miellyttämistä, inhoan mielistelijöitä. Mutta miten hitossa siitä oikein voi päästä eroon? Pelkkä päättäminen ei vain riitä, ainakaan minun kohdallani. Ei se vaikuta alitajuntaan, jossa minulla on kauhea tarve tulla hyväksytyksi.
Hea apua.
Jokainen haluaa tulla hyväksytyksi, mutta kun se muuttuu pakonomaiseksi, on kyse yleensä lapsuudessa eletystä hetkistä, jotka ovat jääneet käsittelemättä.
Niiden avaaminen ei onnistu itsekseen, ei vaikka kuinka yrittäisi. Mieli on kuin sipuli, jonka alimmat kerrokset ovat unohdusta.
Satutat vain itseäsi olemalla liian nöyrä. Päähänpotkijoita tässä maailmassa riittää.
"Opettele sanomaan ei" ei yleensä onnistu. Ja jos onnistuukin, siitä saa kilttinä kamalan morkkiksen.
Eli ihmekonstia ei ole ja se toinen tapa vaatii työtä. Mutta kannattaa.
Ja pikaisempi, mutta ei yhtään helpompi tapa on lähteä kohottamaan itsetuntoa. Hoikistu, käy kampaajalla. Yllättäen omasta peilikuvasta alkaa pitämään enemmän ja kun itsessään viihtyy, se näkyy myös ulospäin.
Tämän kaiken (avun hakeneena ja hoikistuneena) voin taata, että tie ei ole niin musta, miltä se saattaa näyttää!!