Mietitäänä mieten opimme olemeaan oikein masentuneit ja pysymme siinä mielentilassa vaikka iänkaikkisesti.
Ensinäkään, ei uskota mihinkään hyvään ja varsinkin iteä opetellaan inhomaan oikein sydämen pohjasta. Käydään peilistä vilkaisemassa ja inhotaan näkemääme ja verrataan itseämme tämän ajan ihanteisiin, niihin langanlaihoihin tai niihin kehonsa rakentaneisiin.
Inhotaa sitä kamaalaa porukkaa, jonka kanssa joudumme elämään ja arvostellaan omassa mielessämme kaikkea mitä he sanovat tai tekevät.
Ei ikikuunaan kuunnella heidän mielipiteitään, ei kannata, pöljiä kun ovat koko sakki.
Ja jos asumme yksin valitetaan aivan koko aika, kuinka surkeaa on olla tälläinen ääliö, että joutuu yksin ikuisesti asumaan.
Ajatellaan, että koska näin on, niin näin se sitten on tarkoitettu, eikä vahingosakaan yritetä mitään itsemme eteen.
Annetaan kaikessa periksi, ihan kaikessa, ei taistella minkään asian vuoksi.
Maataan sängyssä ja katsellaan telkkari, kun ei muutakaan parempaa ole, eikä tule.
Sukulaisia ei ikinä mennä katsomaan, ei vaikka vanha mummo ikävään kuolisi, kuolkoon, mitä se meille kuuluu.
Nuristaan ja naristaan aamulla, päivällä, illalla ja yöllä.
Eikä vahingossakaan anneta kenellekään mitään hyvää, ei varmasti äidille hyvää sanaa sanota, saapahan masennusta jatkaa jos sattuu kuolemaan, niin saa syyn syyttää itseään entistä enemmän.
Ja jos sattuu tuo yksi ystävä olemaan, ollaan hänestä mustasukkaisia ja kadehditaan kaikkia jotka tuon oman ystävän lähellä käväisevätkään. Niin ja täytyyhän siinä ohessa kadehtia sitä ystävääkin, onhan sillä niin paljon paremmin asiat.
Jos sattuu, että jaksetaan joskus siitä sängystä nousta ja lähteä johonkin sen kaverin kanssa, niin ei missään tapauksessa lähdetä mihinkään selvinpäin, ei takuulla. Ensin juodaan päätäyteen mitä viinaa vain ja sen jälkeen lähdetään keljuilemaan kuka vastaan sattuu tulemaan vastaan ja seuraavana aamun ja koko päivän koetetaan muistella missä sitä tuli oltua.
Ensinäkään, ei uskota mihinkään hyvään ja varsinkin iteä opetellaan inhomaan oikein sydämen pohjasta. Käydään peilistä vilkaisemassa ja inhotaan näkemääme ja verrataan itseämme tämän ajan ihanteisiin, niihin langanlaihoihin tai niihin kehonsa rakentaneisiin.
Inhotaa sitä kamaalaa porukkaa, jonka kanssa joudumme elämään ja arvostellaan omassa mielessämme kaikkea mitä he sanovat tai tekevät.
Ei ikikuunaan kuunnella heidän mielipiteitään, ei kannata, pöljiä kun ovat koko sakki.
Ja jos asumme yksin valitetaan aivan koko aika, kuinka surkeaa on olla tälläinen ääliö, että joutuu yksin ikuisesti asumaan.
Ajatellaan, että koska näin on, niin näin se sitten on tarkoitettu, eikä vahingosakaan yritetä mitään itsemme eteen.
Annetaan kaikessa periksi, ihan kaikessa, ei taistella minkään asian vuoksi.
Maataan sängyssä ja katsellaan telkkari, kun ei muutakaan parempaa ole, eikä tule.
Sukulaisia ei ikinä mennä katsomaan, ei vaikka vanha mummo ikävään kuolisi, kuolkoon, mitä se meille kuuluu.
Nuristaan ja naristaan aamulla, päivällä, illalla ja yöllä.
Eikä vahingossakaan anneta kenellekään mitään hyvää, ei varmasti äidille hyvää sanaa sanota, saapahan masennusta jatkaa jos sattuu kuolemaan, niin saa syyn syyttää itseään entistä enemmän.
Ja jos sattuu tuo yksi ystävä olemaan, ollaan hänestä mustasukkaisia ja kadehditaan kaikkia jotka tuon oman ystävän lähellä käväisevätkään. Niin ja täytyyhän siinä ohessa kadehtia sitä ystävääkin, onhan sillä niin paljon paremmin asiat.
Jos sattuu, että jaksetaan joskus siitä sängystä nousta ja lähteä johonkin sen kaverin kanssa, niin ei missään tapauksessa lähdetä mihinkään selvinpäin, ei takuulla. Ensin juodaan päätäyteen mitä viinaa vain ja sen jälkeen lähdetään keljuilemaan kuka vastaan sattuu tulemaan vastaan ja seuraavana aamun ja koko päivän koetetaan muistella missä sitä tuli oltua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
keskeneräinen työ, mutta jatketaanpa vielä.
Syytetään itseämme ihan kaiksesta ja säälitään itseämme ja syytetään ketä tahansa kuka vain elämäämme sattuu kuulumaan.
Voimme tietenkin alkaa sääliä vaikka äitiä ja isää ja ketä sitten keksimmekään, istua ja sääliä ja murehtia, saadaan harmaita hiuksia siinä istuessa ja sääliessä ja sitten voi taas olla siihen tympääntynyt, kun hiuksistakin väri häviää.
Rahat kannattaa kuluttaa mahdollisimman pian saamisen jälkeen, että kerkeää ainakin kaksi viikkoa olla nälkäinen. Kannattaa ostaa kaikkia höpötystä, että saa sitten kunnolla harmitella.
Jos satutaan kuulemaan, että jollakin on jossakin jokin sairaus, niin uskotaan, että se on meilläkin.
Muuten, on tärkeää pelätä kaikkea, aivan kaikkea. Mitä tahansa voi pelätä ja sitä voi harjoittaa sitä pelkäämistä.
Tässä jo aikamoinen lista, josta masennus syntyy ja kehittyy. Taidammekin tunnustaa, että meillä on noita kotkotuksia ja pyrimme niistä irti.
Minä olen jo sen oppinut, en suostu enää tuollaista itseltäni sietämään ja siksipä en masennukaan enää. Kun huomaan, että jokinkaan noista asioista yrittää ajatuksiini tulla, suoraan kieltäydyn, vaihdan ajatuksia ja en masennu. Aikansa vie itsensä kuriin saaminen, mutta se onnistuu.
Me ihmiset synnyimme eri asemaan. Toiset syntyivät ns. kultalusikka suussaan ja toiset osattomuuteen.
Syntyipä mihin tahansa, ihminen voi oppia sen keskellä elämään ja tulla onnelliseksikin. Ei tarkoita, että kukaan olisi aina onnellinen ja rauha onkin tärkeämpi, kuin muut suuret tunteet.
Luonteita on yhtä monta kuin on persoonia, eli kuin on ulkonäköjä, siis aivan valtavat määrät.
Jokainen näkee elämän vain oman itsensä kautta ja siihen, mitä itsessä on sisällä, peilaa elämää.
On ihmisiä, joilla on kaikkea aineellista hyvää ja hyvät mahdollisuudet luoda elämästään toimiva, mutta he ovat jatkuvasti masentuneita ja onnettomia ja mikään ei heitä tyydytä.
Siihen on paljon eri syitä, yksi on se, että he ovat saaneet kaikkea, liian varhain ja ovat nyt kyllästetyt.
Toisia ihmisiä on, jotka ovat köyhyyden, rumuuden ja sairauden keskelläkin tyytyväisiä. He ovat taipuneet siihen mitä elämä heille antaa ja rauhoittuneet elämään sitä elämää, mitä he milloinkin elävät ja usein he pyrkivät pieniä parannuksia elämäänsä tekemään ja siitä tulee aikanaan iso parannus.
Kun oppii tuntemaan itsensä ja löytää tempperamenttinsa ja persoonalliset piirteensä, voi siitä lähteä miettimään, mitä tulisi itsensä kanssa tehdä, että löytäisi onnen ja rauhan.
Syvästi masentunut on yleensä aikamoisen kyvytön auttamaan itseään ja hänen tuleekin antaa itselleen aikaa ja ottaa kaikki saatavissa oleva apu vastaan.
Mutta sellainen henkilö, jonka mieliala seilaa edestakaisin voi harjaannuttaa itseään siihen, että ei salli kaikkien tympeiden asioiden tehdä mieleensä pesää ja näin hän oppii hiljalleen itsensä herraksi.
noiden kaikkien suhteen. Mä yritän usein pitää itseäni kurissa, mutta toisaalta mä nautin siitä kun saan surkutella sydämeni kyllyydestä. Kauan oon yrittäny päästä siitä eroon, mutta helppoa ei ole.
en jaksanut lukeAa kirjoituksianne niin tarkkaan mutta olen samaa mieltä jälkimmäisen kirjoittajan kanssa siitä,ettei pidä liarvoida itsensä surkuttelun positiivista vaikutusta minäkuvalle ja itsetunnolle.Sopivan vaihtelun ja tasapainon pitäminen surkuttelun ja muun tunne- ja aivotoiminnan välillä vain on logopedisessa kiehtovuudessaankin vaikea ja raskas tehtävä.
Melkein mahdottomasta kuilusta olen kömpimässä kuiville.
Viime aikoina ennen uneen pääsyä on ollut pahoja ahdistuskohtauksia.
Ne ovat nykyään vain alitajuisen panic-alueen hyökkäyksia.
Torjun ne opettajieni neuvomilla mielikuvaharjoituksilla. Ahdistukset häipyy.
Kuvitellaan mieluisen maiseman taivaanranta. Hengitetään syvään, napataan sieltä
hapekasta ilmaa kehoon.
Sattui kohdalleni ihme: Taivaanranta alkoi näyttäytymään aina vaan valoisampana.
Ei tämä vielä mitään; sieltä virtaa Energiaa, joka saa pulssin nousemaan,
ilo täyttää ex-juopon ja narkkarin mielen.
En ole uskovainen, mutta tämä voittaa kaikki maailman uskonnot.
Tuo sykkivä Energia ei vaadi jäsenmaksua, sitoumuksia, mutta entinen
rötöstely ja epäsosiaalinen elämä on pitänyt jättää.
Varmaan oot sitä mieltä, että kaikkien masentuneiden pitäisi viestisi luettuaan nyökyttää päätään ja sanoa, että juuri noin se onkin. Oikeasti oisit voinut vain kirjoittaa jotain tavanomaisia latteuksia, kuten "häntä pystyyn", tai "ottakaa itteenne niskasta kiinni", oisit säästänyt sormiasi.
Sulla ei selvästikään ole mitään käsitystä, mitä on olla masentunut. Masentunut ei ole sama kuin laiska. Laiskalle ihmiselle noi neuvosi voivatkin olla ihan hyviä.
ja tiedän, että masentunut ei välttämättä ole laiska. Olisit lukenut myös jatko viestit, niin olisit kyllä sen huomannutkin, että en sano masentunutta laiskaksi. Heitä kyllä sanonkin laiskaksi, jotka eivät ole syvässä masennuksessa, vaan ovat kyllästyneitä oman saamattomuutensa tähden. Ja heitä jotka antavat kaikelle rumalle itsessään periksi. Nurisevat ja valittavat, eivätkä yritäkkään muuttaa ajatusmaailmaansa hyväksi ja valoisaksi. Täälä on paljon turhan valittajia.
Masentuneisuus voi johtua monesta syystä ja se voi olla yksi syy, että he, jotka nyt ovat masentuneista, ovat joutuneet elämään, tai joutuvat elämään valittajan läheisyydessä.
en oo todellakaan tommonen.käyn töis,en ole laiska ,lähen joka päivä yksin kävelyllä...mua mättää ainoastaan tää elämä,ja jos mä lähen kavereitten kaa ulos iha selvin päin lähen kuule...mut sisältäni oon tosi surullinen en vain näytä sitä kavereille.mä en herää myöhään,itse asiassa mä oon se yks perheest joka herää aika aikaisin.mun ongelma on ett mä en enää osaa nauttii mistään,mä en pysty hyväksyy itteni,mä teen omasta elämästä helvettiä en muitten....sä oot pahasti vääräs...
Tuota minä yritin sanoa tuossa viestissäni, jonka otsikkoa jälkeenpäin vähän häpeilen (tosin se tuo ilmi ensireaktioni avauksen luettuani). Aloittaja ei tiedä yhtään mistä puhuu.
Jo kirjoittaessani tuota viestiä tiesin, että se tulee ärsyttämään osaa porukasta. Siinä on paljon kärjistettyä, mutta kuitenkin totta.
Olen auttanut niin kauan masentuneita, että voi olla, että olet ollut pieni lapsi, kun minut siihen tehtävään jo valjastettiin, tai liekö olit syntynytkään.
Tisitkö, että osa ihmisistä on juuri tuollaisia, negatiivisia ja itsekkäitä ja heidät pitää herättää huomaamaan se, sillä kenenkään ei ole pakko olla sellainen, mikä nyt on. Yleensä ihmiset luulevat, että he eivät voi itselleen mitään ja jatkavat vaikka loputtomasti samaa rataa ja masentuvat vuosien kuluessa syvemmin ja syvemmin.
Tämä kierre pitäisi saada katkeamaan ajoissa, sillä psyyke uskoo mitä ihminen vuodesta toiseen sille sanoo. Jos vaikka kertoo itselleen, että olen ruma ja typerä, niin ikävä kyllä se toteutuu ainakin sillä tavalla, että ihminen menettää itsestään valtavia kykyjä ja sisäistä kauneuttaan.
Samaten, jos ihminen levittää jatkuvasti negatiivista energiaa ympäristöönsä, muuttu koko ymräristö tympeäksi ja negatiiviseksi.
Minun olisi paljon helpompi kertoa näistä asioista, jos voisin kertoa uskostani Jeesukseen ja siitä miten Hän antaa luonteen muutoksen omilleen, mutta koskapa on tarkoitus tavoittaa heidätkin, jotka Jumala edeltä tuntee omikseen, ja antaa muutama neuvo, vaikka he eivät vielä halua uskosta kuullakaan, niin tämä neuvominen jää vajaaksi.
Anteeksi oikein paljon, että jouduit suutahtamaan kirjoituksestani, mutta tarkoitus on hyvä, herättää heidät ajoissa kääntämään kelkkansa, jotka siinä tympeiden ajatusten kelkassa istuvat. Heidän pitää mielumin hypätä siitä kyydistä kokonaan poissa ja opetella aivan uusi tapa elää.
Älykäs ihminen voi itselleen paljon, hän voi muuttaa tottumuksiaan ja tapojaan pikkuhiljaa, ei yhdellä ryykäyksellä, vaan rauhallisesti ja kun hän tapaa itsensä arvostelemasta itseään, hän voikin päättää, että enää en tuota tee ja alkaa todistamaan itsestään suullaan hyvää, aina vain hyvää, vaikka mille tuntuisi. Psyyke taipuisi näkemään hyvän ja hyvä tulisi elämään ja paha olisi väistyttävä. HYVÄ VOITTAA AINA, jos se kutsutaan elämään.
Ethän enää ole vihainen tai pahoillasi, kun varmasti nyt huomasit, että joskus tympäsevän asiankin voi valjastaa hyvään käyttöön.
Ihanaa kevättä ja tulevaa kesää sinulle ja ajattele paljon iloisia asioita, keksi vaikka niitä jon ne eivät nyt ole lähelläsi, ne tulevat lähellesi, kun kutsut niitä.
En halunnut sinua loukata, en missää tapauksessa. Joskus on toimittava näinkin, jotta he, jotka ovat tuollaisia kuin tuossa avauksessani kuvasin, löytäisivät siitä itseään ja miettisivät, että tuommonenhan minä olen, aha, tuostako se jatkuva masennus tai kyllästyminen tuleekin.
On tarkoitus, että he tekevät itselleen hyvän palveluksen ja menevät vaikka terapiaan, jos ovat kykenemättömiä omia tunteitaan käsittelemään.
Hyvä kertautuu. Kun pienen alun tekee itsensä parantamiseksi, vaikka juuri sen kamalan väsyttävän ja tympeän ajatuksen muuttaa, vaikka taistelulla paremmaksi, lähtee jo hyvä kehitys käyntiin.
Itsetunto, se se on, joka on suomalaisilla hukassa. Se on hävinnyt monilta ilman, että he olisivat siihen itse kyenneet vaikuttamaan. Tästä jos alkaisimme keskustelemaan, niin siitä riittäisi aivan valtavat aiheet keskusteluun.
Heiltäkin, se on suurelta osin hukassa, jotka eivät sitä edes huomaa.
Tässä on taistelun paikka. Heti, kun huomaa, miten aliarvioi itseään, vaikkapa ajattelemalla, että "olen vain tälläinen", pitäisikin sanoa, että "minäpä olen tälläinen" ja antaa sille positiivinen merkitys. Siitä alkaisi itsetunnon paraneminen, joka on ehdottoman tärkeä. Huonosta itsetunnosta lähtee äärettömästi pahaa, joka kohdistuu itseen ja koska ei kunnioita itseään, on erittäin vaikea toimia lähimmäistensä kanssa.
Itsetunto tuhoutuu jo aivan lapsena. He, harvat, jotka sen säilyttävät tuonne murrosiän kynnykselle, päästyään normaalista murrosiän kriisivaiheesta ohi, eivät sitä koskaan menetä. Ei, vaikka he joutuisivat asumaan vaikka millaisessa porukassa tai vaikka heidän läheisyyteensä johdattuisi maailman ilkeimmät ihmiset. Hyvällä itsetunnolla varustettu, kun ei toisten tekoja ota kantaakseen, eikä loukkaannu toisten typeryydestä.
Sinä tarvitset hyvän kuuntelijan. Onko sinulla ystävää, jolle purat patoutumat, jotka nyt alitajunnassasi tekevät sinusta haluttoman.
Alitajuntasi käsittelee asioita, joita se ei päästä ylitajuntaasi asti kokonaisenaan, ja nyt kun alat jonkun hyvän ystävän kanssa puhua kaikesta mitä mieleesi tulee, alkaa alitajunta syytää ajatuksia ylitajuntaa, jossa sinä älykäs ihminen jo kykenetkin ne erittelemään ja käsittelemään ja osan hylkäämään.
Jos et löydä sopivaa ystävää, niin otappa lääkäriin yhteys ja tee hänelle selväksi, että tarvitset terapiaa.
Pyri saamaan pian keskustelu kumppani, jotta saisit nauttia kesästä.
Voi tietenkin olla aikamoisen vaikea saada terapiaa, kun sitä tarvitaan, sillä säästöt ovat kolahtaneet tälle alueelle erityisen kovalla kädellä, alueelle, jossa toisinaan on tarve saada nopeamminkin apua, mutta yritä tehdä selväksi, että tarvitset sen avun.
Mutta, jos et saakaan sitä heti, niin älä siitä lannistu, vaan auta itse itseäsi. Kirjoittele ajatuksiasi vaikka koneella ja tulosta paperille ja käy niitä ajatuksia mitä esille tuli läpi, miettien niitä ja kirjoittele taas jonkin ajan päästä uudelleen ja uudelleen. Se on keino löytää ne piiloajatukset, jotka nyt ahdistavat.
Sinä kyllä selviä tuosta alakulosta ja saat hyvän elämän.
Seikkailu rikasta itseesi tutustumista, löydät ihanan ihmisen.
Mun masennus johtuu kyllä aivan muista kuin noista luettelemistasi syistä. (En tosin lukenut kun ekan tekstin, piisas kovasti.)
Mulla on parantumaton fyysinen sairaus ja tuun kuolemaan siihen.
Inhoa sinä rauhassa kaikkea ja muista AINA syyttää masentuneita omasta tilastaan, sinähän sen tiedät.
Puhu sitten kun tiedät jostain edes jotain.