Olen taas tutustunut entistä enemmän entiseen uskonyhteisööni ja havainnut muiden muassa seuraavan erityispiirteen vl-henkilöissä:
Vanhoillislestadiolaisilla on kätevä keino torjua rakentavakin kritiikki omaa uskoaan kohtaan, sanotaan vain että sinä pilkkaat Jumalan lapsia aivan kuin sanassa kerrotaan teikäläisten tekevän. Ja varsinkin näin lopun aikoina. Näin kritiikki valuu pois kuin vesi hanhen selästä höyhenpeitettä kastelematta.
Ainoastaan tälläisenä teflonpinnoitteuna vl-liike pystyy julmuuksiaan harjoittamaan, kun negatiivisen palautteen vastaanottamista ei edes tarvitse harkita. Ihmisiä voidaan kohdella kuinka epäinhimillisesti tahansa ja arvostelijoille vaan ylimielisesti sanotaan: Olet vaan katkera, ei sinua kukaan usko.
Tiedän, ettei poikkipuolista sanaa vl-liikkeen sisällä kuunnella ja sulkeutuneisuus vaikuttaa jäsenistön käytökseen myös täällä keskustelupalstalla. Kuva lapsuuteni ja nuoruuteni ahdistavasta hoitokokousyhteisöstä kirkastuu vähitellen...
P.S. Täällä kirjoittelee muutama vl, jotka uskovat järkipuhetta, teitä en tarkoita.
Vanhoillislestadiolaisilla on kätevä keino torjua rakentavakin kritiikki omaa uskoaan kohtaan, sanotaan vain että sinä pilkkaat Jumalan lapsia aivan kuin sanassa kerrotaan teikäläisten tekevän. Ja varsinkin näin lopun aikoina. Näin kritiikki valuu pois kuin vesi hanhen selästä höyhenpeitettä kastelematta.
Ainoastaan tälläisenä teflonpinnoitteuna vl-liike pystyy julmuuksiaan harjoittamaan, kun negatiivisen palautteen vastaanottamista ei edes tarvitse harkita. Ihmisiä voidaan kohdella kuinka epäinhimillisesti tahansa ja arvostelijoille vaan ylimielisesti sanotaan: Olet vaan katkera, ei sinua kukaan usko.
Tiedän, ettei poikkipuolista sanaa vl-liikkeen sisällä kuunnella ja sulkeutuneisuus vaikuttaa jäsenistön käytökseen myös täällä keskustelupalstalla. Kuva lapsuuteni ja nuoruuteni ahdistavasta hoitokokousyhteisöstä kirkastuu vähitellen...
P.S. Täällä kirjoittelee muutama vl, jotka uskovat järkipuhetta, teitä en tarkoita.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minäkin olen vl:n jättäneenä huomannut aivan saman ja pinon monia muitakin asioita.
Olen saanut kokea, kuinka ihanasta ja rakastetusta ihmisestä tuleekin yhtäkkiä vähemmän ihana ja vähemmän rakastettu ja sekin on, jos heiltä kysytään, sielunvihollisen puhetta vain. He siis torjuvat kaiken uskontonsa varjolla.
Pääasiana pidän kuitenkin, että jos minua lyödään, käännän aina vain toisenkin mokoman lyötäväksi, enkä halua katkeroitua, sillä olen saanut Jumalan armosta löytää sydämeeni uskon, joka tuntuu minusta oikealta.
Ei anneta vl:n pilkan ja tuomitsemisen ylettyä meidän sydämiimme, sillä matkallemme on jo raamatussa luvattu paljon epäilijöitä, he ovat vain yksiä niistä, valitettavasti.
Omille lapsilleni pidän kasvatuksessa selvät rajat ja annan rakkautta niin paljon kuin osaan ja ikinä kykenen, että he ymmärtävät että asetetut rajatkin ovat rakkautta. Vaikka kuinka joskus suutuspäissään mieli tekisi, en heitä pelottele hirveillä rangaistuksilla. Miksi?
Rakkauden ja hyväksymisen osoittaminen on korostunut omassa arvomaailmassani koska itse olen elänyt pelkoon kasvattuna julmassa vl-uskossa ensimmäiset lähes kaksikymmentä elinvuottani ja tiedän kuinka vahingollista jatkuva pelko ja ahdistus lapselle on.
Minunkaan Jumalani ei ole julma, armoton ja kostonhimoinen kuten se vl-jumala, joka minutkin opetettiin jo lapsena tuntemaan. Elävä Jumala on rakastava ja armollinen, ei Häntä tarvitse lapsenkaan kauhusta jäykkänä pelätä.
Ei tarvitse ihmetellä vl-ihmisten omituista käytöstä kun muistaa taustan...
Olimme osa alle 15 ja jotkut yli tuon iän. Muutamat pojat olivat tehneet pientä poikamaista ilkeyttä, joka paisuteltiin härän suuruiseksi. Kaikki pojat käytiin läpi koolle kutsutussa hoitokokouksessa.
Toinen suggestiivisempi hoitoilta käytiin pienemmälle porukalle, nimimiesten johdolla. Pääasiassa me pojat olimme kuin ketkä tahansa nuoret ja ilkeydet aivan mitättömiä. Silti meissä nähtiin jotain "pahaa".
Jälkeenpäin siionimme nuorison kohtaloa olen monesti käynyt läpi ja myös hoitavien saarnamiesten maailmankuvaa ja sieluntilaa. Ja myös meidän nuorten omien vanhempien tilannetta.
Tilanne meidän poikien kohdalla oli käytännössä heitteillejättö, paljolti samantyylistä toimintaa kuin teilläkin kuuluu olleen.
Vasta kauan jälkeenpäin tapahtumia läpikäydessäni olen saanut kuvaan myös meidän poikajoukon vanhemmat, lukuisat isät ja äidit. He olivat hoitotilanteissa suhteessa omiin lapsiinsa täysin ulkopuolisia. Sen täytyi sattua kaikkiin lasten vanhempiin, mutta saarnamiehen pelko oli suurempi kuin tahto puollustaa omia lapsia.
Jälki oli rumaa, lähes kaikki pojat erkaantuivat siionista. Ei nuoria miehenalkuja voi alistaa mielivaltaan. Se jo kuuluu psykohistorialliseen kokonaisuuteen että nuoret elämään suuntauneet pojat kokeilevat rajoja. Kyllä kasvattajilta vaaditaan näkemystä kasvavia nuoria kohtaan. Näkemystä ja kasvatusvaltaa ei saa jättää kristillisyydessäkään saarnamiesten valtaan. Tulee suurella todennäköisyydellä niitä ylilyöntejä ja pakkoparannuksien teettämistä.
Kasvatusvastuu on isällä ja äidillä. Myös nuhdesanojen osalta, he tuntevat lapsensa parhaiten. Kristillisyys voi antaa tukensa kasvatukseen, mutta herkässä ja monen kohdalla räiskyvässä iässä olevia nuoria ei saa tarpeettomasti ahdistella.
Mielestäni tämän tulisi koskea myäs tyttöjä. Tyttöjä on ahdisteltu kyllä ihan samalla tavalla,mutta eri keinoin. Kyllä nuoren tytön normaaliin kehitykseen kuuluu oman viehätysvoiman kokeileminen, mikä ei tarkoita että pitää mennä mihinkään äärimmäisyyksiin. Kaikki kummalliset "säännöt" lestadiolaisuudessa tuntuvat koskevan nimenomaan naisia ja tyttöjä. Itse sain kuulla kaikkea kummallisia syytöksiä muka liian avonaisesta pukeutumisesta 11-12- vuotiaana (haloo!)kun olin käytännöllisesti katsoen lapsi, enkä oikein tajunnut mistä puhuteltiin. (niin, puhuteltiin) Olin kehittynyt aika aikaisin, mutta mieli oli aivan lapsen mieli. Olin aika hämmentynyt ja järkyttynyt.
Tutntuu, että tytöt kasvatetaan olemaan sellaisia kilttejä äidin apulaisia, joiden tehtävä on huolehtia äidin ja isän rakkauden hedelmistä...Suhtaudun erittäin myönteisesti siihen että kaikki perheenjäsenet osallistuvat yhteisiin kotitöihin, ei vai vanhimma tytöt.
Naisella on muitekin arvokkaita rooleja kuin äidin rooli, vai mitä mieltä olette?
Monta kertaa kuuntelin vanhempieni puheluita korvat höröllä sivusta, siellä meidän poikien vanhemmat neuvottelivat keskenään omien poikiensa ilmiantamisesta Ry:n johtokunnalle! Kuten jo aiemmin kerroinkin, poikien osanotto hoitokokouksissa alkoi hiipua vuosikausien kokoustamiseen kyllästymisen vuoksi, joten niitä alettiin naamioimaan ulkoilupäiviksi tai tavallisiksi iltakyliksi että saadaan syytetyt narrattua paikalle kidutettaviksi.
Jos joku pojista, jonkun auto tai moottoripyörä oli nähty "epäilyttävässä" paikassa, alkoi mahdoton soittorumba, jolla vanhemmat selvittivät omiensa aikatauluja ja mukana olemisen mahdollisuutta, tarkoituksena ilmoittaa johtokunnalle keitä seuraavassa hoitokokouksessa kannattaa syyttää!
Taustaselvittely hoidettiin salassa ja yhtäkkiä koko salapoliisityön tulos leväytettiin auki hoitokokouksessa. Aina syytteet eivät osuneet oikeisiin kohteisiinsa, mutta parannus oli viisainta tehdä syyttömänkin (vaikka maailmanrakkauden synnistä) jos ei mielinyt pois potkittavaksi. Yleensä vanhemmat eivät olleet edes mukana kun heidän alaikäisten (siis jopa 13v) poikiensa kimppuun käytiin 3-4 hoitomiehen porukalla.
Tämä mittava poikiin kohdistuva operaatio lopetettiin vasta kun kaikki pojat oli saatu ajettua ulos vl-piireistä. Jaksoimme vuosien painostuksen ja ajojahdin vain siksi, että taivaspaikka oli meille tärkeä ja uskoimme vl-piirien ulkopuolella olevamme saatanan lapsia. Meillä kokeiltiin SRK:n toimesta, kuinka huonosti voi nuoria kohdella ennen kuin he jättävät hengellisen kotinsa. Rajat saavutettiin ja kaikki jättivät. Ehkä SRK sai meistä hyvää aineistoa jatkoa varten, mene ja tiedä...
Surullisinta olivat nämä itsensä juurettomiksi ja arvottomiksi tuntevat "maailmaan" heitetyt pojat, jotka alkoivat tyhjyyttään täyttämään viinalla, huumeilla, "huonolla elämällä" ja rikoksillakin. Heitä käytettiin "epäuskon" varoittavina esimerkkeinä laajemminkin. Minulle jäi tosiaan sellainen kuva, että olimme SRK:n koe-eläimiä, joiden sietokyvyn rajat testattiin ja testien jälkeen tarpeettomina pois heitettiin.
...lapsen vanhempia, jos antavat lapsensa pukeutua "liian avonaisesti".
"Itse sain kuulla kaikkea kummallisia syytöksiä muka liian avonaisesta pukeutumisesta 11-12- vuotiaana (haloo!)kun olin käytännöllisesti katsoen lapsi, enkä oikein tajunnut mistä puhuteltiin. (niin, puhuteltiin)"
Kyse ei ollut oikeastaan siitä, että olisin pukeutunut liian avonaisesti, vaan kun alkoi muurrosikä fyysisien muutoksien kanssa, pukeuduin yhä samoihin vaatteeisiin kun aikaisemminkin ja kun en ollut kovin kiinnostunut vielä pukeutumisestan.Hameet taisivat vaan olla aika lyhyitä siinä vaiheessa kun on 10 senttiä pidempi. Vanhempani eivät kai nähneet asiassa mitään ongelmaa, koska vanhempani eivät halunneet olla uskonnollisessa mielessä ankaria ja heidän mielestään olin vielä lapsi. No sukulaistädit olivat ja tulivat puhuttelemaan. Mistä? kai siitä että olin alkanut kehittymään naiseksi.Oli aika traumaattista.
Toisaalta asia on jollain tavalla huvittavakin. Ruumis kehittyi nopeampaan tahtiin kuin mieli ja oli lapsen tasolla.
minä olen vain selvittämässä vähän faktoja siitä yhteisöstä jossa ensimmäiset kaksi vuosikymmentäni vietin. Ei tosiaan kovin lohdulliselta näytä. Sama alistamisen meininki näyttää olevan päällä ja selvistä asioista valehdellaan edelleen ihan estottomasti, varsinkin ulkopuolisille.
SRK:ta palvotaan erehtymättömänä oikean tiedon runsaudensarvena kuin aiemminkin vaikka se oli koko hoitokokousrumban takana eikä edes erehdyksiään myönnä...
Tänään on Albertin nimipäivä, joten hyvää nimipäivää Albert, vaikka tuskinpa se oikea nimesi on!
En muistanut koko nimipäivää. Aiempina vuosina Rainierilta on tullut onnittelukortti, mutta ei enää tänä vuonna, koska hän muutti pois täältä synnin maan syrjältä...