" Sen minkä taakse jättää niin, sen edestä löytää" tai jotain sellaista. Mun on jo pitkään pitäny puhua näist mun ongelmista. No joo. Sitä jaksaa tiettyyn rajaan asti mut sit ku raja tulee vastaa niin sit "paukkuu" Mun koira kuoli lokakuussa 2005 ja siit lähtien oon etsiny apua. Oon kelannu et jos en koht saa kerrottua täst jollekkin niin jotain ikävää voi tapahtua. En näe elämää enään niin valoisana ja houkuttelevana kuin ennen. Oon alkanu funtsii kaikenlaist, kuten miten selviä seuraavaan viikkoon jne. Tahdon yrittää viellä mut en pysty siihen ilman apua. Eli jos soku on lukennu tähän asti ja kokee tän tekstin jotenkin läheiseks ja haluaa jakaa tunteita ja kokemuksia niin voi ihan vapaasti kommentoida jne.
Ahdistaa
Johhy Q
4476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaikenlaista paskaa minäkin olen kirjoitellut aikani kuluksi.Kuitenkin näille palstoille,joissa vähän enemmän toivottavasti yritetään vakavammastikin kirjoittaa,en ole ihan kaikkea skeidaa sellaisenaan ulos päästänyt.
...sitten oli sitä paskanpuhumista?? Ihan asiasta mielestäni hän kirjoitti...Jos mielestäsi lemmikin kuolema ei voi aiheuttaa masennusta niin et ole ikinä lemmikkiä omistanut tai ainakaan sitä rakastanut. Koira voi olla jollekin tärkeämpi ja rakkaampi kuin kukaan ihminen ikinä, ja monelle masentuneelle ainoa syy elää.
Yritä etsiä itsellesi ihmisiä joille voit puhua tai kirjoita ylös tunteitasi.Hae kirjastosta kirjoja joissa käsitellään ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta.Muista että aina on olemassa ammattiauttajat joiden tehtävänä on auttaa kun on oikein vaikeaa.
Ajattele tulevaisuutta ja tee suunnitelmia.Nauti asioista mistä tulee hyvä olo.Itsellä ainakin näin keväällä ulkoilu ihanassa säässä tuntuu todella hyvältä.
Minulle on sanottu että negatiiviset ja ahdistavatkin tunteet kuuluvat elämään.Niiden kanssa täytyy oppia tulemaan toimeen ja oppia käsittelemään.Jossain on valo(Ben Furman&Jussi Valtonen).Asioilla on aina tapana järjestyä.
Voimia sinulle.Aurinkoista kevään jatkoa ja ennenkaikkea parempaa mieltä.
Moi! Minultakin kuoli n. 2kk sitten koira ja kyllä tuntui ettei omalla elämällä' ole enää mitään väliä. Koira oli mun paras kaveri ja sit se aina sai mut käymään lenkillä, joten terveyttä ja mielialaa todella piristi sen olemassaolo. Nyt en ole lainkaan lenkkeillyt. Kamalinta on, että sit kun menettää jotain huomaa asian tärkeyden . pidin koiran olemista itsestään selvänä joten kun se yllättäen kuoli oli vaikea uskoa todeksi et sitä ei enää täs elämäs nää. Odotan et sit tuonpuoleises se on minua odottamas, kun mun aika tulee. Toivon Sulle jaksamista ja voimia saada elämäst uusia asioita joiden varassa jaksat eteenpäin!