Mikä auttaa kun koiranpentu 4kk näykkii koko ajan. Perheellämme ollut aikaisemminkin koiria eikä moinen ongelma ole ennen ollut näin sitkeästi pois kitkettävissä.
Eli mitä teemme? Sanallista kieltoa ja tiukempaakin fyysistä komennusta on kokeiltu mutta tuloksetta. Koira vaan ikäänkuin yltyy entisestään ja kukaan ei säästy tältä näykkimiseltä.
Koira saa paljon virikkeitä ja liikuntaa ja aivojumppaa mutta mikään ei auta. Joudummeko lopettamaan koko koiran? Sen verran aggressiivista näykkimnen on ettei siitä mitään tule jos näin jatkuu koira kasvaa aikuisen mittoihin.
Antkaa hyviä vinkkejä ja keinoja asian hoitamiseksi. Kiitos
Eli mitä teemme? Sanallista kieltoa ja tiukempaakin fyysistä komennusta on kokeiltu mutta tuloksetta. Koira vaan ikäänkuin yltyy entisestään ja kukaan ei säästy tältä näykkimiseltä.
Koira saa paljon virikkeitä ja liikuntaa ja aivojumppaa mutta mikään ei auta. Joudummeko lopettamaan koko koiran? Sen verran aggressiivista näykkimnen on ettei siitä mitään tule jos näin jatkuu koira kasvaa aikuisen mittoihin.
Antkaa hyviä vinkkejä ja keinoja asian hoitamiseksi. Kiitos
Vastaukset 9
Vanhimmat
kasvattaja neuvoi meitä entisen ladseer narttumme kanssa koska suuri koira ja leikkipureminenkin vaarallista että kun koira puree sen hampaat painetaan vastakkain siten että hieman niinkuin väännetään ei tietenkään kovasti että sen hampaat osuu ikeniin se tuntuu koirasta pahalta ja kun se vingahtaa niin päästetään..voi kuulostaa "rääkkäykseltä" mutta toimi ainakin meillä.. :)
koiran kasvattajat asialla,heti ollaa koira lopettamassa,huh huh,jtn tolkkuu
kun jokatoinen kysymys koskee pennun touhuja. Tekee sitä ja tätä. Puree, pissaa, paskoo, vinkuu, vetää...ym. ym.
Tuon ikäinen koira on vielä vauva. Se elää koiranpennulle luontaisella tavalle(se ei siis tiedä luojaparatkoon, miten tulee elää ihmisen kanssa). Koira on sukua sudelle ym. koiraeläimille ja niillä on oma luontainen tapa opetella koiranelämää. Pennut nahistelevat keskenään harjoitellessaan saalistamista, selvittääkseen keskinäisiä välejään ym. Paljon oppisi jos seuraisi pentujen elämää keskenään. Kun kaveri puree liian lujaa kiljaistaan kimeästi ja lopetetaan leikki. Kun meno käy liian villiksi emä yleensä murahtaa ja ojentaa jälkikasvuaan.
Ei siis huudeta, läpsitä, väännetä kuonosta tai muutakaan sellaista, mikä taas kiihottaa pentua jatkamaan(luulee, että ihminen leikissä mukana).
Kun puree murahda ja liikahda uhkaavasti pentua kohti. Tai vinkaise kimeästi ja kävele pois jos pentu pentu vaan jatkaa toista em. tai laita pentu hetkeksi jäähylle vaikka vessaan. Oppii kyllä aika näppärästi, että tietty käytös ei kannata tai leikki loppuu.
Pennut myös kasvessaan oppivat elämistä ihmislauman kanssa. Meidän tehtävä on opetella ymmärtämään koirien käyttäytymistä ja sitä miksi koira tekee asioita ja opettaa sille kärsivällisesti uusia asioita. Jos jo tuon ikäisen pennun kanssa on ihmeissään niin olikohan järkevää ottaa koko koiraa? Ei se koiran lopettamissella ja uuden pennun otolla mihinkää muutu. Pentu kun ei synny valmiiksi koulutettuna.
"luonnollisen" kasvatuksen kannattaja. Meillä ei nuo murahtelut ja vinkaisut auta, pentu vain innostuu niistä lisää.
Pennut on opetettava elämään ihmisten keskellä, koira on lauman alin jäsen ja sen on toimittava niin kuin pomo käskee oli se pentu tai ei. Ei pennun kanssa voi odotella sitä päivää kun se oppii olemaan nätisti, sille on opetettava mikä on oikein ja mikä väärin. Jos pennun antaa kasvaa ilman sääntöjä (kun se on vielä vauva eikä muka ymmärrä mitään) tulee siitä mahdoton junnu jolle on hankala, varsinkin ison koiran ollessa kyseessä, opettaa mitä käyttäytyminen on!
Meillä puremista estetään kuonoon tarttumalla ja joko tungetaan suu täyteen käsiä tai sitten painetaan kieleen kynnellä kipeaästi (vingahdukseen asti), kun puremisesta seuraa jotain ikävää lopettaa koira pureskelun!
Kerrankin kaivattua maalaisjärkeä ja kokemusta.
Ei nimittäin meilläkään mitkään vikinät auta.
Ja olimme kokeilleet jo kaikkea mahdollista ennenkuin kysyin täältä. Eli ongelma on todella ollu
suuri, mistään pienistä näykkimisistä ei ole ollut kysymys vaan aggressiivisesta sellaisesta eli väistämättä on tullut mieleen onko koirasta koiraksi. Mutta yritämme vielä.
Kiitos vastauksista, myös moralisonnista ja muusta.
tunge sille käsi suuhun niin että pidät kiinni joko ylä-taikka ala-leuasta niin ettei se saa suutaan kiinni. Näin joka kerta kun nappasee kiinni jostain. Kyllä se siitä joku päivä tajuaa ettei nappaile enää kiinni kun jää suustaan jumiin. Sama juttu jos on isompi koira. Toimi kuitenkin niin ettei pääse puremaan hampaitaan kiinni.
Tämä teki meillä sen ettei koira edes yritä napata enää mistään kiinni. Pelkää että joku tarttuu suusta kiinni.
Yritän tätä keinoa. Taustoista vielä sen verran että meillä on ollut viisi koiraa ennen tätä ja koskaan ei ole moista ongelmaa ennen ollut. Eli kyllä tämä näykkiminen taitaa olla jo eräänlainen rotukysymys eikä kasvattajan vika.
Olen nyt tehnyt niin että kun haluan että se ei ehdottomasti näyki esim.vieraita ja lapsia että laitan sen suuhun jonkun lelun esim. tyhjän vessapaperihylsyn jne. Tällä konstilla näykkiminen unohtuu, mutta vain hetkeksi.
Se tässä aiheuttaa hämmennystä kun saa kaikilta erilaisia ohjeita jotka sitten kumoavat toisensa.
"Ollako vai eikö olla ja mitä tehdä" tunnelma tulee väkisin välillä.
En siis ole mikään hetken päähänpistosta otetaan koira jne. vaan kokemusta siis löytyy, mutta ongelma on uusi meillä.
lelua sen näykkiessä, näin se palkitaan ja se oppii että kun näykkii niin sen kanssa leikitään.