Pelkään aivan järjettömästi pimeää. Pienestä asti olen pelännyt ja nyt oon sentään jo lähes kolmekymppinen nainen! En koskaan, missään tilanteessa nuku yksin pimeässä. Mulla palaa valot jopa kahdessa eri huoneessa, joskus kolmessakin pelon suuruudesta riippuen.
Mitäkö sitten pelkään? Kaikkea mahdotonta ja mahdollista, murhaajia, rosvoja, yliluonnollisia asioita, avaruusolioita... En pääse mitenkään näistä peloista vaikka kuinak järkeilisin.
Onko kohtalotovereita, kuinka yleistä tämä lienee? Ja auttaakohan tähän mikään... On todella noloa, koska joskus jopa toisen ihmisen kanssa nukkuessa pelottaa silti ja joku pieni lamppu on sytytettävä ja toinen sitten ihmettelee ja pitää mua ihan outona...
Mitäkö sitten pelkään? Kaikkea mahdotonta ja mahdollista, murhaajia, rosvoja, yliluonnollisia asioita, avaruusolioita... En pääse mitenkään näistä peloista vaikka kuinak järkeilisin.
Onko kohtalotovereita, kuinka yleistä tämä lienee? Ja auttaakohan tähän mikään... On todella noloa, koska joskus jopa toisen ihmisen kanssa nukkuessa pelottaa silti ja joku pieni lamppu on sytytettävä ja toinen sitten ihmettelee ja pitää mua ihan outona...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nyt kun tulee kesä ja valoisaa, pidä verhot auki ja jätä valot sytyttämällä. Pikkuhiljaa totut, ettet tarvitse valoa. Itse tein niin myös!
Pimeän pelko on melko yleinen vaiva. Kyllähän rauhoittavat lääkkeet (esim. Diapam tai Opamox) tuonkin pelon sammuttavat, jos lääkkeisiin tahdot turvautua. Muita mahdollisuuksia on esim. pitkäaikainen psykoterapia.
Olen itseasiassa kokeillutkin joskus rauhottavia, mutta ei ne pelkoja poista. Rauhottaa kivasti ja nukuttaa paremmin, mutta samat kauheat ajatukset pyörii silti päässä ja valot pysyy päällä...
En voi nukkua pimeässä, en ole ikinä pystynyt siihen..On aika ikävää kun täytyy pitää jotain valoa päällä koko yö (ja mikään pistorasiaan kiinnitettävä yövalohan ei riitä!)..Jos sammutan valot, heti iskee kauhea pakokauhu, ja on pakko saada valot päälle. Talvet ovat aika vaikeita, kun on pimeää lähes vuorokauden ympäri, kesällä pystyn nukkumaan paremmin, kun yölläkin on valoisaa.
Mutta en minä ainakaan ole tottumalla päässyt eroon..On kausia, jolloin ei pelota juurikaan, mutta sitten kausia, jolloin sitä vaan paniikissa makaa peiton alla ja luulee tulevansa hulluksi. Enemmän on noita jälkimmäisiä..
Itse sain opamoxeja, jotka tuovat aika hyvin unen. Eivät ne pelottavat ajatukset katoa minnekään, mutta elimistö ei kuitenkaan joudu "hälytystilaan", joten on helpompi nukahtaa...Ja valot pysyy kuitenkin päällä. Olen myös järjestänyt asuntoni niin, etten näe yhtään peiliä sänkyyni, sillä ne saavat mielikuvituksen todella laukkaamaan. Minulla on aina tapana tehdä "tarkistuksia" ympäristöön unta odotellessa. Availen silmiä vähän väliä ja katson ettei mitään epäilyttävää näy...Pelkään kuitenkin vain yliluonnollisia asioita, en murtovarkaita...Hassua. Minä myös aina moitin itseäni jos ajatukseni menevät pelottaviksi, en tiedä onko se sitten hyvä asia, mutta saatan toistella mielessäni vain että "idiootti, idiootti, lopeta, lopeta.." =)
Pelot eivät kyllä oikein minnekään häviä, vaikka nukkuisi toisen ihmisen vieressä...Olen jopa pelännyt sitä ihmistä jonka vieressä nukun, että hän olisi muuttunut joksikin "olennoksi"... Ja kukaan ei tunnu ymmärtävän miltä se pelko tuntuu, kun se on järjetöntä täysi-ikäisillä. Siitä kertominen aiheuttaa vaan huvittuneisuutta muissa ihmisissä.
Minä olen muuten 23v tyttö. En tiedä sitten mikä tuohon auttaisi, kun ei noita lääkkeitäkään haluaisi loppuelämäänsä syödä, varsinkin kun ovat pahasti koukuttavia ja aina vaan tarvitsee isomman annoksen kun niihin tottuu.
Ehkä terapia...En tiedä... Jotenkin sitä on niin täysin niiden pelkojen armoilla iltaisin ja öisin.
Todellakin kuulosti niin tutulta tekstisi! Varsinkin tuo kohta hämmästytti: "Pelot eivät kyllä oikein minnekään häviä, vaikka nukkuisi toisen ihmisen vieressä...Olen jopa pelännyt sitä ihmistä jonka vieressä nukun, että hän olisi muuttunut joksikin "olennoksi"... " Tuollaisia hulluja ajatuksia ollut myös minulla! Helpottavaa huomata, että samanlaisia pelkääjiä on muitakin itteni lisäksi. Minäkin tarkastan ympäristön ennen nukkumaanmenoa, sängynaluset, kaapit, ikkunaverhot ym on oltava kondiksessa. Ja juu, peilit on mustakin pelottavia!
Jep, nyt sitä pitäisi taas suunnata tuonne makkarin puolelle... Sitä ennen suoritettava turvaa tuovat rutiinit ;)
Tunnen siihen lääkkeettömät parannuskeinotkin.
Sanonpa sinulle nim.mörkö:
Sinulla on valtavat voimavarat sisälläsi.
Nyt osa niistä on kääntynyt itseäsi vastaan.
Niiden voimien purkaminen luovan työn avulla
tekisi sinusta SUUREN IHMISTEN AUTTAJAN.
Muista tämä mörköä pelkäävä nainen loppuikäsi.
Käy netissä ja seuraa ohjeita.
Olet todennäköisesti oikeassa. Ihmisillä, jotka "näkevät ja kuulevat" hieman liikaa, saattaa monasti olla jotain ihme energioita, jotka ovat vain jotenkin hetkellisesti "jumissa" tai väärin suuntautuneet.
Jos he oppisivat kanavoimaan sen oikein, kaikki se valtava "pelkoenergia" voisikin yhtäkkiä olla käytössä ihan toisella tavalla.
Mitähän mahdat tarkoittaa tuolla: suuri ihmisten auttaja? Jos kertoisit vielä tarkemmin, jäi askarruttamaan.
Hirmuisista pelkofobioista pinnalla pääseminen, sen koodin avaaminen, jolla
pelkoja ja ahdistuksia voi vähentää kotikonstein on kova juttu.
Niin kova, että itseäni ainakin ahdistaa, kun tiedän monen potevan samoja fobioita.
Niin kova, että haluais auttaa heitä jollain tavalla pääsemään alkuun
pelkojensa voittamisessa.
Siihen aikaan kun aloitin itseopiskelun persoonallisuuden voimien kartoittaseen
ja uudelleen kanavointiin, minulla oli vain kirjastosta saatavat teokset.
Niiden lähdeaineistot neuvoi lisää alan tietoa.
Useimmilla lieviä tai vakavia neurooseja tai häiriöitä olevilla on juuri
sisällään vahvoja, itseä päin kääntyneitä voimavaroja.
Useimmilla oikealle tolalle pääsemiseen riittää hyvä parisuhde, perhe,
joillekin himliikunta, tai taiteelliset harrastukset jne.
Oikeassa olet. Tiedostan kyllä omaavani mielettömiä voimavaroja, mutta ne ovat jossain tuolla sisimmässä pelkojen ym alla. Olen kuitenkin pohjimmiltani aika voimakas ja värikäs persoona ja minusta voisi olla mihin vain. Kuitenkaan en tunnu saavan mitään aikaiseksi vaan kaikki kääntyy minua vastaan, kuten nyt, kun nämä pelot ovat minut vallanneet.
Mutta voimien positiiviseksi kääntäminen lienee tosiaan hyvin hankalaa. No, ehkä minä vielä iän myötä opin sen :)
On jokatapauksessa koko loppuelämän projekti.
Persoonallisuuden perkaamista on verrattu sipulin kuorimiseen, sipulin, josta ohut hilsemäinen kuori irtoaa aina ajan kanssa.
Muutakaan tietä siihen vahvemman elämän rakentamiseen ei ole.
Olet"aika voimakas ja värikäs persoona", kuten arvelinkin.
Sinussa on siis ainesta pikku hiljaa nousta varhaislapsuudessasi imuroiduista
pelkokokemuksista.
Vain harvalla ihmisellä on voinut olla enemmän pelkoja kuin minulla on ollut.
Ja koko pelkokirjon alueella. Ei niistä kokonaan pääse koskaan.
Helpottavaa kuulla, että on muitakin, jotka pelkäävät vain yliluonnollisia asioita. Minullakin on ollut jo vuosia järjetön pelko nimenomaan ufoja ja humanoideja kohtaan nukkumaan mennessä sekä
öisin ulkona liikkuessa. Joskus öisin näen suuret humanoidin silmät tuijottamassa minua kun suljen
silmäni, mutta olen jo tottunut siihen. Myös petoeläimien naamoja näkyy.
Kyseessä varmastikin on mielikuvituksen voimat aivan väärään suuntaan kääntyneinä. Vähensin
mielikuvituksen käyttöä merkittävästi joskus kouluaikana sosiaalisista syistä. Käytin mielikuvitustani runsaasti videopelien suunnitteluun ja myöhemmin ei luonnollisesti enää voinut elää fantasiamaailmassa. Pelien hirviöt ovat konkreettisesti saaneet uuden elämän. Olisi helpompaa, jos tässä yhteiskunnassa olisi luvallista elää lapsenomaisesti pidempään. Ettei tarvitsisi rakentaa kovaa kuorta selvitäkseen, ja elellä yksinään sen sisällä.
onhan se paljon turvallisempaakin jos siellä on valot esim mennä ny jonnekki kellariin missä saattaa satuttaa itsensä jos siellä ei ole valoja.
minulla ollu sama ja olen 30 muttei tuosta mitään haittaakaan ole.