Huomenna on esiintyminen yleisölle, näin suuren yleisön edessä en ole esiintynyt kymmenen vuoteen. Pitäisi olla huolestunut ja stressaantunut, vai mitä? Joka ikinen normaali ihminen olisi, jopa sellainen jolla ei ole sos.pelkoja olisi, vai mitä? Minua koko asia ei huolestuta pätkäkään! - Pitäisi varmasti valmistautua hyvin, että homma sujuisi? Näin jokainen tekisi, eikö niin? - Hmm.. Emmä oikein jaksa, kyllä mä jotain keksin paikan päällä, EVVK koko juttu. Joka tapauksessa nolaan itseni, mitä väliä? EVVK !
Pitäisikö olla onnellinen, että pääsin peloista eroon? - Heh heh EVVK!
Eilen nolasin itseeni taas. Miksi edes avasin suuni, ketä asiani kiinosta, miksi edes yritin olla sosiaalinen? Normaalisti tällä hetkellä hakkasin päätäni seinään, en olisi nukkunut hetkeäkään, ja miettisin sanoja viikkokausia, ja vuosienkin päästä tapahtuma olisi mielessäni, enkä oikeastaan koskaan pystyisi unohtamaan sitä. Mutta nyt, minua ei voisi vähempää kiinnostaa koko asia, mitä väliä, onko se joku uusi asia että nolaan itseni? EVVK!
Leikitään psykiatria - ok ensiksi mulla on näköjään surkea itsetunto plus sitten päälle tunteiden tukehduttamista - lopputuloksena on sitten välinpitämättömyys? Pitäisikö olla huolestunut? EVVK! Heh heh taas, tuo EVVK :)
Eilen Espoossa räjähti - kymmenen henkilöä joutui sairaalaan. Normaali ihminen suhtautuisi asiaan vakavasti. Mua tuo enemmän naurattaa: v*n idiootit säilyttivät nallit ja dynamiitti samassa laatikossa, heh heh.. Olenko hullu? Normaali ihminen varmasti sanoisi, että ajattele mitä jos itse olisit paikan päällä, ja loukkaantuisit ja joutuisit sairaalaan? - Niin mitä sitten - makaisin sairaalassa ilman käsiä tai jalkoja, heh heh oikeasti mitä sitten? Kuolisin? - ketä kiinnostaa, yhtä idioottia - mua - olisi vähemmän. Itse asiassa harmittaa etten ollut paikan päällä, olisi saanut varmasti hienot valokuvat tapahtumapaikalta. Harmi... se on sitä mun tuuria...
Kuolema pelottako? Hmm.. ei! Mitä jos sairastun syöpään ja kuolen? - EVVK. Mitä jos tänään jään auton alle? - EVVK. Itse asiassa tuosta auton alle jäämisestä tuli mieleen, viime viikko melkein jäin bussin alle kun kävelin päin punaista. Ensimmäinen mitä tuli silloin mieleen, että kyllä tuo näytti nololta - kun tapahtui keskustassa ja paikalla oli satoja ihmisiä ja bussikuski töötötti kuin hullu. Sekunnin päästä tuli taas tuo EVVK - mitä väliä mitä muut ajattelee minusta. Itse asia, se että olisin voinut kuolla ja että kyse oli millisekunneista ja senteistä ei huolestuttanut yhtään. Jopa joka ikinen normaali ihminen olisi miettinyt tapahtumaa enemmän kuin minä silloin tai ylipäätänsä.
Jos joku sanoisi, että tuossa on miinakenttä, todennäköisyys että pääsee sen läpi on 1:100. Voisin kävellä ihan rennosti, bisse kädessä, mielestäni se olisi jopa mielenkiintoista. Mitä jos kuolisin? EVVK!
Pitäisikö olla huolestunut? Ainakin se että tajuan on kai hyvä juttu.. - Ketä kiinnostaa! Mutta ainakin niin kauan, kuin en ole vaaraksi mulle, sillä ei ole mitään merkitystä...
Pitäisikö olla onnellinen, että pääsin peloista eroon? - Heh heh EVVK!
Eilen nolasin itseeni taas. Miksi edes avasin suuni, ketä asiani kiinosta, miksi edes yritin olla sosiaalinen? Normaalisti tällä hetkellä hakkasin päätäni seinään, en olisi nukkunut hetkeäkään, ja miettisin sanoja viikkokausia, ja vuosienkin päästä tapahtuma olisi mielessäni, enkä oikeastaan koskaan pystyisi unohtamaan sitä. Mutta nyt, minua ei voisi vähempää kiinnostaa koko asia, mitä väliä, onko se joku uusi asia että nolaan itseni? EVVK!
Leikitään psykiatria - ok ensiksi mulla on näköjään surkea itsetunto plus sitten päälle tunteiden tukehduttamista - lopputuloksena on sitten välinpitämättömyys? Pitäisikö olla huolestunut? EVVK! Heh heh taas, tuo EVVK :)
Eilen Espoossa räjähti - kymmenen henkilöä joutui sairaalaan. Normaali ihminen suhtautuisi asiaan vakavasti. Mua tuo enemmän naurattaa: v*n idiootit säilyttivät nallit ja dynamiitti samassa laatikossa, heh heh.. Olenko hullu? Normaali ihminen varmasti sanoisi, että ajattele mitä jos itse olisit paikan päällä, ja loukkaantuisit ja joutuisit sairaalaan? - Niin mitä sitten - makaisin sairaalassa ilman käsiä tai jalkoja, heh heh oikeasti mitä sitten? Kuolisin? - ketä kiinnostaa, yhtä idioottia - mua - olisi vähemmän. Itse asiassa harmittaa etten ollut paikan päällä, olisi saanut varmasti hienot valokuvat tapahtumapaikalta. Harmi... se on sitä mun tuuria...
Kuolema pelottako? Hmm.. ei! Mitä jos sairastun syöpään ja kuolen? - EVVK. Mitä jos tänään jään auton alle? - EVVK. Itse asiassa tuosta auton alle jäämisestä tuli mieleen, viime viikko melkein jäin bussin alle kun kävelin päin punaista. Ensimmäinen mitä tuli silloin mieleen, että kyllä tuo näytti nololta - kun tapahtui keskustassa ja paikalla oli satoja ihmisiä ja bussikuski töötötti kuin hullu. Sekunnin päästä tuli taas tuo EVVK - mitä väliä mitä muut ajattelee minusta. Itse asia, se että olisin voinut kuolla ja että kyse oli millisekunneista ja senteistä ei huolestuttanut yhtään. Jopa joka ikinen normaali ihminen olisi miettinyt tapahtumaa enemmän kuin minä silloin tai ylipäätänsä.
Jos joku sanoisi, että tuossa on miinakenttä, todennäköisyys että pääsee sen läpi on 1:100. Voisin kävellä ihan rennosti, bisse kädessä, mielestäni se olisi jopa mielenkiintoista. Mitä jos kuolisin? EVVK!
Pitäisikö olla huolestunut? Ainakin se että tajuan on kai hyvä juttu.. - Ketä kiinnostaa! Mutta ainakin niin kauan, kuin en ole vaaraksi mulle, sillä ei ole mitään merkitystä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllähän tuossa sinun jutussa oli jotain pointtia. Paskanko väliä sillä on mitä muut sinusta ajattelee.
Pääasia, että yrittää nauttia elämästä ja ottaa muita ihmisiä edes vähän huomioon. Nykyään tulee nautittua aina pari olutta päivässä, joskus ehkä "vähän" enemmän, mutta nyt kuitenkin osaa nauttia joka siumaksesta :) ...eli ottakaahan elämästä kaikki irti ilman tai alkoholin kanssa! Ja liika toisten ihmisten kunnioittaminen helvettiin.
inspiroivaa tekstiä suoraan minun pieneen ja pelokkaaseen päähäni. todellakin voi jos muistaisinkin aina oivaltaa että.. EVVK! mitä pelätä mitään. ?
*kumarrus*