Moi! Olen 15. raskausviikolla, ja kävin eilen ultraäänessä. Sielläpä pieni alkunsa saanut ihminen potki, heilutteli käsiään, laittoi sormet nyrkkiin, istuskeli ja välillä nukahtikin. Ette voi kuvitella, miten ihmeelliseltä tuntui seurata pientä elämää, joka kasvaa minun sisälläni! Siis minun lapseni! Tunneside häneen on syntynyt heti ensi hetkestä lähtien.
Vaikka Suomessa ei enää näin pitkällä olevia sikiöitä abortoida, pienenkin vauvan silpoutuessa tuhoatte alkaneen elämän. Täällä moni paasaa, että en kadu, enkä tule katumaan. Aivan varmasti omatuntonne alkaa kolkutella jossakin vaiheessa. Minusta ei olisi kantamaan syyllisyyttä murhasta lopun elämääni - toivottavasti ei teistäkään.
Tässä vielä hieman "limaklöntin" kehitysvaiheista:
vko 5: alkiolla alkeelliset aivot, selkäranka ja keskushermosto
vko 6: verisuonisto alkaa muodostua ja raajojen aiheet ovat kehittyneet. Sydän erottuu rinnan kohdalla pullistumana.
vko 7: sydän alkaa pumpata verta elimistöön
vko 10: sikiö pystyy jo liikuttamaan päätä, käsiä ja jalkoja
vko 11: kasvaminen kehittyy ja sikiö voi jo liikuttaa kieltä ja huuliaan
Vaikka Suomessa ei enää näin pitkällä olevia sikiöitä abortoida, pienenkin vauvan silpoutuessa tuhoatte alkaneen elämän. Täällä moni paasaa, että en kadu, enkä tule katumaan. Aivan varmasti omatuntonne alkaa kolkutella jossakin vaiheessa. Minusta ei olisi kantamaan syyllisyyttä murhasta lopun elämääni - toivottavasti ei teistäkään.
Tässä vielä hieman "limaklöntin" kehitysvaiheista:
vko 5: alkiolla alkeelliset aivot, selkäranka ja keskushermosto
vko 6: verisuonisto alkaa muodostua ja raajojen aiheet ovat kehittyneet. Sydän erottuu rinnan kohdalla pullistumana.
vko 7: sydän alkaa pumpata verta elimistöön
vko 10: sikiö pystyy jo liikuttamaan päätä, käsiä ja jalkoja
vko 11: kasvaminen kehittyy ja sikiö voi jo liikuttaa kieltä ja huuliaan
Vastaukset 15
Vanhimmat
En katso oikeudekseni päättää jonkun toisen elämän päättymisestä. Ns. 'mahdottomassa' tilanteessa antaisin mieluummin sen elämän jatkua jossakin toisaalla kuin lopettaisin sen äärimmäisen raa'alla tavalla heti alkuunsa. Se toinen ihminen on alkutaipaleensa 'vierailulla' mun ruumiissani ja se tarvitsee mua sen ajan ja silloin mä elän sen ehdoilla ja yritän antaa hänelle niin hyvät lähtökohdat elämään kuin suinkin kykenen.
Luulenkin että täälläkin palstalla ne jotka niin kiivaasti puolustavat aborttia, yrittävät pohjimmiltaan löytää muilta hyväksyntää ja oikeutusta sille mitä ovat tehneet tai tekemässä, mitä ihmeellisimmin asiaa perustellen ja vähätellen. Heidän kannalta valitettavaa, että näistä jokainen selitys lopulta ontuu ja on kumottavissa. Rauhaa sielulleen he tuskin koskaan täysin saavat, syyllisyys jää jonnekin mielen sopukoihin koko loppuelämäksi. Mutta ehkä näin on tarkoituskin, omantunnon ääni ja moraali ovat inhimillisiä ja nimenomaan ihmisen lajityypillisiä ominaisuuksia, joten tältä osin se on ihan ymmärrettävää, että asian 'pakollisuutta' yritetään suorastaan epätoivon vimmalla uskotella itsellekin mielenterveyden säilyttämiseksi. Vain sairaalloisen itsekäs, muista piittaamaton ja julmasydäminen ihminen voi oikeasti ohittaa tällaisen tekonsa pelkällä olankohautuksella.
Jossakin syvällä sisimmässä ihan jokainen terve ihminen - ainakin toivon niin - kuitenkin tietää että abortti on VÄÄRIN.
Jos et koe oikeudeksesi päättää jonkun toisen elämän päättämisestä, niin miksi kuitenkin koet oikeudeksesi tuomita toisten ihmisten omaa elämäänsä koskevia päätöksiä? Miten koet voivasi tietää, mitä toiset saavat ajatella? Miten voit kokea oikeudeksesi kumota toisten ihmisten henkilökohtaiset päätökset ja perustelut? Mitä oikeutta sinulla on siihen? Ei todellakaan mitään. Et edes ymmärrä näitä perusteluja, joten miten voit kumota ne? Et todellakaan mitenkään. Sinulla ei ole rahkeita siihen!
Sinä vain KUVITTELET tietäväsi, mitä toiset ihmiset ajattelevat, mutta sinulla ei oikeasti voi olla pienintäkään haisua siitä. Ja sen sinun kirjoituksesikin todistaa. Miksi kuvittelet, että sinun perustelusi olisi jotenkin oikeampi kuin muiden?
Miten on kumottavissa tärkein perusteluni: en halunnut sitä lasta? (Turha selittää adoptiosta mitään; kuten on jo lukemattomia kertoja sanottu, se ei ole useimmille vaihtoehto.)
En tuntenut minkäänlaista yhteyttä siihen sisälläni olleeseen alkioon. En tuntenut minkäänlaista halua nähdä, miltä se kyseinen alkio olisi saattanut näyttää tai minkälainen persoona siitä olisi saattanut kehittyä joskus kaukana tulevaisuudessa. Sitä ihmistä ja sen persoonaa ei ollut. Tutkin kyllä mielelläni raskauden aiheuttamia muutoksia kropassani, mutta en hetkeäkään ajatellut haluavani sen synnyttää. Se alkio oli minulle paljon vähemmän arvoinen kuin jo elävät tuntemattomat ihmiset, eikä minua yleisesti ottaen liikuta heidänkään tekemiset mitenkään niin kauan kun ne eivät minua koske.
Abortti ei ollut pieni juttu, mutta en koe siihen olleen minkäänlaista moraalista estettä. Yritä vain ymmärtää ihmisten ajattelevan eri tavalla siitä, "koska ihmiselämä alkaa". Minun ei tarvitse katua sitä, eikä minun tarvitse hakea sille hyväksyntää. Se oli minun (ja monien muidenkin mielestä) täysin oikea ja moraalisestikin hyväksyttävä ratkaisu. Tuo hyväksynnän hakemisen tarve on niin täysi harhaluulo, joka voi itää vain sellaisten ihmisten päässä, joilla ei ole koko tilanteesta ja siihen liittyvistä ajatuksista minkäänlaista käsitystä.
Onko täällä tosiaan aina uusia abortin vastustajia esittämässä näitä samoja tyhmiä väitteitä ja olettamuksia toisten tunteista, vai oletteko te muutamat niin kovapäisiä, ettette suostu ymmärtämään, mitä toiset ajattelevat, vaikka niitä on tällä palstalla jo lukemattomia kertoja selitetty?
Miten voi olla niin vaikea ymmärtää, että me ihmiset ollaan ajattelevia olentoja, joten voimme myös olla asioista eri mieltä? On aivan älytöntä, että useimmat abortin vastustajat väittävät kiven kovaan ihmisen olevan muiden eläinten yläpuolella - ilmeisesti juuri tämän ajattelukyvyn takia - ja siitä huolimatta te samat ihmiset haluatte kahlita toisten ihmisten ajattelutavan niihin samoihin raameihin, jotka te hyväksytte. Naurettavan ahdasmielistä toimintaa.
...ihmiseltä, joka ei välitä yhtään.
Oletat koko tekstin ajan, että päätöksessäsi on kyse vain sinusta. Siinä kohtaa menee pieleen.
Pitää aina muistaa, että meidän kaikkien äidit olisivat voineet valita toisin ja hankkiutua eroon "siitä". Eli meistä. Ja vaikka heillä olisi ollut siihen laillisesti täysi oikeus, niin oikein se ei olisi.
Eipä silti - en usko että kaikista meistä on pitämään lasta.
No eihän sua se asia nyt liikuta, mutta jos joku päivä teet lapsia, niin varmasti mietityttää miksei ensimmäinen saanut syntyä. Muakin huvittaa, että kylläpä piti monisanaisesti perustella päätöstä, joka ei merkitse "paskan vertaa".
blaablaablaa.... Näissä abortti keskusteluissa ei sinällään ole mitään vikaa. Olet puolesta tai vastaan, niin asiasta on mielestäni hyvä nostaa keskustelua..
Ainoastaan silloin menee maku kun aletaan laittaa sanoja toisten suuhun!! Esitetään olettamuksia tosina jne.
Minä rakastan pikkuista poikaani. Kun käytiin ultrassa katselemassa hänen käsien heiluttelua, kun tunsin hänen liikkeensä masussani, se oli aivan taivaallisen ihanaa.. Jokainen päivä, kun katselen kuinka hän tutustuu tähän maailmaan ja sen ihmeisiin, joka hetki on taianomainen..
Eikä koko tänä aikana ole tullut murehdittua vuosia sitten tekemääni aborttia.. Ei ole kaduttanut, ei ole ollut huono omatunto, osaan edelleenkin puhua asiasta avoimesti.. Kyllä minä silloin jo (vaikka nuori olinkin) käsitin mitä mahassani oli..
Esim. minä en ole tehnyt aborttia. Mieheni on steriloitu, joten en tulekaan tekemään aborttia. Asia ei siis koske omakohtaisesti minua, mutta se on mielestäni niin tärkeä, että haluan olla keskustelussa mukana.
Uskon, että en todellakaan ole ainoa täällä keskusteleva, jolla on suurin piirtein samat lähtökohdat kuin minulla.
Miksi muuten laillisen abortin tehneen naisen tulisi tuntea syyllisyyttä? Ja miksi täällä keskustelavat myös ne, joita abortti ei koske, mutta he eivät hyväksy sitä? Tuntuu siitä, että heillä on lähinnä "pahojen tyttöjen" rankaisutarve, vai mikä lie motiivinne?
Oma äitini tosiaan teki abortin nuoruudessaan ja hän, nyt usean lapsen äitinä, on kertonut, että se oli surullinen tapahtuma, mutta hän ei tosiaan ole koskaan katunut. Ja hän kertoi, että myöskään minua, ensimmäistä lastaan, odottaessaan hän ei saanut katumuksen tunteita. Hän ei ole myöskään ainoa, jonka kanssa olen aiheesta keskustellut ja joka on sanonut samaa.
Kun abortin tekee tietäen, että se on itselle oikea päätös, se kestää myös tulevaisuudessa toivotun raskauden kohdalla.
Edellinen kirjoittaja kirjoitti oikein hyvin. Sen sijaan sinun perustelusi ovat paljon huonommin perusteltuja. Et selkeästikään tiedä asiasta muuta kuin oman mielipiteesi. Suosittelisin pysymään pois aborttipalstalta kun olet itse onnellisen odotuksen tilassa. Aborttipäätös on aina vaikea ja raskas asia, mutta kun päätöksen tekee oikeista syistä, sen kyllä kantaa. Ja todellakin, kyllä sinun mielipiteisiisi saavat täällä abortoineet vastata ilman että se on asialle hyväksynnän hakemista. Edellinen kirjoittaja on tekstinsä perusteella sinut asian kanssa ja hän saa sen myös ilmaista tässä keskustelussa.
ystäväni sai juuri vauvan kypsällä iällä. Tilanne sikäli erilainen aborttiin nähden että hänellä ollut keskenmenoja useampia ja muuta sairastelua lisäksi jolloin lapsen saanti lykkääntyi kymmenellä vuodella alkuhaaveesta. Mielestäni hän sanoi aika viisaasti kun totesi ettei olisi ollutkaan silloin ollenkaan kypsä äitiyteen ja sen vaatimuksiin ja nyt voi antaa lapselle hyvän elämän oman kypsyytensä avulla. Raskaus oli vielä todella harvinaisen vaikea ja olisi ollut silloin aiemminkin ja uskoo että se olisi vaikuttanut todella vahingollisesti suhteeseen lapseen. Luulen että monella abortin tehneellä on samankaltainen tilanne asian kanssa eikä tällöin katumusta tule vaan se haluttu raskaus on todella haluttu eikä päähänpisto?
Kommenttina tekstiisi vielä; jos ei perustele vaan sanoo ettei liikuta paskan vertaa on kypsymätön eikä ossaa perustella. Jos taas joku perustelee päätöksensä perusteellisesti niin siitä irvaillaan.. Ikinä ei kelpaa jos on päättänyt ettei kelpaa koska toinen on väärässä?
"Pitää aina muistaa, että meidän kaikkien äidit olisivat voineet valita toisin ja hankkiutua eroon "siitä". Eli meistä. Ja vaikka heillä olisi ollut siihen laillisesti täysi oikeus, niin oikein se ei olisi."
Enhän minä silloin olisi olemassa miettimässä sitä "kauheutta" :D
Samalla periatteella voisi miettiä, että entä jos vanhempani eivät olisikaan rakastelleet kyseisenä ajankohtana, jolloin olen saanut alkuni. Tai jos äitini olisikin valinnut toisen miehen!!!? Eihän minua silloin olisi olemassa! Entä, jos he olisivatkin olleet silloin riidoissa ja olisivatkin olleet sukupuoliyhteydessä vasta seuraavassa kuussa? Eihän _minua_ olisi silloinkaan olemassa!! Huoh...
Nyt se löytyi!: Itsekkyyden huippu! "Jos äitini olisi tehnyt abortin kohdallani se olisi ollut väärin". Voiko enää itsekkäämpää näkemystä mistään löytyä? "Vain minun elämälläni on merkitystä, paskat minä äitini ajatuksistani tai muusta, kunhan vain itse olen saanut olla olemassa ja minulla on ollut oikeus elämään".
Itse en ole ikinä pitänyt aborttia murhana, heti kun koulussa alkoi seksivalistus ym. ja abortista kerrottiin, en siltikään ajatellut sitä murhana/tappona/surmana, ajattelin sen aborttina. Eli tämä ajatus on ollut mielessä jo kauan, olen miettinyt sitä, eli ihan tuulesta temmattu mielipide tämä ei ole. Olen tehnyt abortin, ja tietty siinä oli omat tuntemukset ja mietteet, enkä todellakaan mennyt hymyssä suin ja iloisena sairaalaan! Kuitenkaan, en ole katunut asiaa kertaakaan, en yksinkertaisesti vain voisi kuvitella elämääni nyt että minulla olisi vauva. Pelkkä ajatuskin ahdistaa. Me ihmiset vain olemme erilaisia. Eikä minun täältä tarvitse hyväksyntää hakea, olen käsitellyt asian, ja enemmän täältä tuomioita ja haukkuja saa kuin sitä hyväksyntää, olen tällä palstalla vain esittämässä mielipiteeni.
Joskus abortti on vain pakko tehdä. Ihmiset jotka eivät ole olleet samassa tilanteessa ei voi sitä käsittää.
toivotusta raskaudesta! Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Äitinä oleminen on vaativa tehtävä. Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on se, että osaa asettua myös toisen ihmisen asemaan. Sellaisen , jonka elämäntilanne ei ole ihan sama kuin sinulla. Sitä sinun kannattaisi ankarasti harjoitella ennen kuin lapsesi syntyy.
ja tuo sinun onnesi ja lapsesi kehitystarina kiinnosti... Ketä?
Minä voin kertoa omani;
Viikot 1-3 ihan normaalia elämää, ei tietoakaan lapsesta.
Viikolla 4 epäilys alkaa heräämään, elämän täyttää kuvotus ja huono olo.
viikko 5 menee jo täysin syömättä on niin kuvottavaa, epäilys varmistuu apteekin raskaustestillä.
Viikolla 6 normaali tila palautuu.
Ja elämä hymyilee, ei voisi olla mukavampaa. Lapsettoman onnea ja ihanuutta. Tällä palstalla minun lapseni kehitystarina saa varmasti enemmän myötätuntoa kuin sinun raskautesi... Sikäli on ymmärrettävää, että raskaana oleva äiti tahtoo ihailua ja ylistystä lapselleen ja itselleen, mutta nyt taitaa sinulla olla hiukan väärä palsta?
Fasisti. Toivottavasti huostaanottavat kersas.