Minulla on onnellinen päivä tänään. Aina ei ole elämässäni näin onnellista ja levollista aikaa ollut. Erosin eriskummallisesta avioliitosta 18 vuoden yhdessäolon jälkeen yritettyäni kaikkeni lasten ja koko perheen yhdessäpysymiseksi. Lopulta erotilanne riistäytyi käsistä ja sorruimme kaikkein alimpiin tekoihin...pettämiseen molemmat...alkoholin liikakäyttöön...syöksykierteeseen...julmuuteen toista kohtaan....Näin piti silti ero meidän kohdalla hoitaa, koska pitkästä suhteesta on tapeltava itsensä irti. Meillä oli myös pahaa väkivaltaa puolin ja toisin loppusuoralla ja tätä kaikkea todistivat upeat lapsemme.
Niin siihen onneen nyt. Uskalsin sitten lopulta erosta joten kuten toivuttuani liittyä yksiin miellyttävän tuntuisen kumppanin kanssa ja perustimme uusperheen. Olin pitkään hyvin epäröivä uuden kumppanini vaikuttimista; hakeeko hän jotain lohtua, vaihtelua, hyötyä tms. minusta ja paljastuuko hän jotenkin väkivaltaiseksi tai muuten kelvottomaksi ja pystynkö itse noin rikkinäisen taustan vuoksi enää antamaan kenellekään ihmiselle mitään.
Nyt olen pikku hiljaa näkemässä auringon! Ihanaa, miehessäni ei ole paljastunut mitään poikkeavaa...hän suorastaan pursuaa elämäniloa ja haluaa minulle todella hyvää ja hellää huolenpitoa. Hän antaa minulle vapauden kotitöistä, milloin olen väsynyt...hän rientää auttamaan ruokaa laittaen ja keksien kaikkea aivan pientä iloa arkeen. Tänään olen onnellinen ja tämä onnellisuus lisää jaksamista ja auttaa unohtamaan rankan historian. Lisäksi olen alkanut rakastamaan tämän myötä myös hänen lapsiaan, vaikka alussa olin niin vähävoimainen, että jaksoin hädin tuskin rakastaa omia lapsiani tapellessani entisen mieheni kanssa elämän kiemuroista ja lasten tapaamisista. Lisäonnea minulle tuo vielä tieto siitä, että myös entinen kumppanini on löytänyt rauhan ja onnellisuuden elämäänsä, pajon paremmin näyttäisi uusi ihmissuhde heillä toimivan kuin hänellä ja minulla. Joten tuplaonnea täällä ja kevättä ja kesänsuunnittelua. Enää en pelkää tulevaa, luotan siihen että myös hankalat päivät selvitän vanhalla kokemuksella ja haluan todella olla itsekin pitkämielinen silloin, kun kumppani näyttäisi tylsältä ja vähemmän kiinnostavalta. Sillä niitäkin päiviä varmaan tulee vielä. Mutta nyt nautin elämästäni ja lapsetkin toipuneet tasapainoisiksi jo.
Niin siihen onneen nyt. Uskalsin sitten lopulta erosta joten kuten toivuttuani liittyä yksiin miellyttävän tuntuisen kumppanin kanssa ja perustimme uusperheen. Olin pitkään hyvin epäröivä uuden kumppanini vaikuttimista; hakeeko hän jotain lohtua, vaihtelua, hyötyä tms. minusta ja paljastuuko hän jotenkin väkivaltaiseksi tai muuten kelvottomaksi ja pystynkö itse noin rikkinäisen taustan vuoksi enää antamaan kenellekään ihmiselle mitään.
Nyt olen pikku hiljaa näkemässä auringon! Ihanaa, miehessäni ei ole paljastunut mitään poikkeavaa...hän suorastaan pursuaa elämäniloa ja haluaa minulle todella hyvää ja hellää huolenpitoa. Hän antaa minulle vapauden kotitöistä, milloin olen väsynyt...hän rientää auttamaan ruokaa laittaen ja keksien kaikkea aivan pientä iloa arkeen. Tänään olen onnellinen ja tämä onnellisuus lisää jaksamista ja auttaa unohtamaan rankan historian. Lisäksi olen alkanut rakastamaan tämän myötä myös hänen lapsiaan, vaikka alussa olin niin vähävoimainen, että jaksoin hädin tuskin rakastaa omia lapsiani tapellessani entisen mieheni kanssa elämän kiemuroista ja lasten tapaamisista. Lisäonnea minulle tuo vielä tieto siitä, että myös entinen kumppanini on löytänyt rauhan ja onnellisuuden elämäänsä, pajon paremmin näyttäisi uusi ihmissuhde heillä toimivan kuin hänellä ja minulla. Joten tuplaonnea täällä ja kevättä ja kesänsuunnittelua. Enää en pelkää tulevaa, luotan siihen että myös hankalat päivät selvitän vanhalla kokemuksella ja haluan todella olla itsekin pitkämielinen silloin, kun kumppani näyttäisi tylsältä ja vähemmän kiinnostavalta. Sillä niitäkin päiviä varmaan tulee vielä. Mutta nyt nautin elämästäni ja lapsetkin toipuneet tasapainoisiksi jo.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse elän tuota vaikeaa eron jälkeistä aikaa; riidellään kaikesta, ollaan vihaisia, katkeria pettyneitä, lapset kärsii... tämä on tosi rankkaa. Toivottavasti josku vielä minäkin voin olla onnellinen. Ja ennen kaikkea lapset.