Olen ihan varma, että teen jotain totaalisesti väärin kun gradu ei tunnu vaikeelta. Olen nyt tehnyt sit n. 5kk ja heinäkuun loppuun on todennäköisesti valmista. Eli n. 7kk menisi. Häiritsee hirveästi kun vielä ei ole tullut mitään erityisen vaikeaa vastaan (ja jo empiria menossa). Yhteiskuntatieteistä on kyse ja tuntuu, että kaikilla muilla on tajuttomasti ongelmia. Onko jollain muulla vastaavia kokemuksia?
Miksi gradu ei tunne vaikeelta
mikä vaivaa?
82144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vanhan totuuden mukaan graduun tarvitaan lähinnä vahvat ja kestävät istumalihakset. Näinhän se on: mitä paremmin tutkimustyön aakkoset (aakkoset siis riittävät gradutasolla) on opiskeluaikana sisäistänyt, sen helpommin gradunsa kokoaa.
Ei tuntunut vaikealta. Tein seminaariin tutkimussuunnitelman lokakuun lopussa ja viime viikonloppuna monistin valmiin työn kansituksia varten. Alle puoli vuotta. Käyn töissä päätoimisesti ja olen perheenäiti. Tämä oli kyllä jo toinen gradu, jonka tein.
Olen ihan samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa. Kun tietää tutkimisen aakkoset ja ajattelee, että homma on opinnäyte, jossa pitää osoittaa osaavansa rajata itselleen sopiva palanen, tarkastella ilmiötä teorian valossa, tutkia vastaus ongelmiin, jotka on asettanut ja kirjoittaa siitä raportti, ei se ole vaikeaa. Enkä minä edes kokenut, että istumalihakset olisivat olleet kovilla. Noin sata sivua.
Täytyy kyllä myöntää, että ensimäistäni tein kaksi vuotta ja olin koko ajan hukassa... Mutta siitä on jo aikaa. En ollut silloin töissä, eikä minulla ollut näitä lapsiakaan.
Yksi hyvä neuvo on ihan oikeasti: ottaa tosissaan kaikki tutkimusmenetelmäopetus, mitä saa, samoin kritiikki mitä saa on kullan arvoista. Kun sen jälkeen toimii niin, kuin on neuvottu, ei se ole vaikeaa.
käytit?
lähetin anaaliluotaimen keräämään tietoa ::smoke
Tässä välissä iski jokin häirikkö nähtävästi. Olkoon kommentoimatta.
Mutta asialliseen kysymykseen asiallinen vastaus, kysyit siis, mitä menetelmää käytin: Tein kyselyn, johon vastasi alle sata vastaajaa. Laskin siitä tiettyjä tunnuslukuja, lähinnä korrelaatioita, keskiarvoja, hajontoja ja jonkin verran kuvasin asioita ihan vain frekvensseinä ja prosentteina. Tämän jälkeen tein strukturoidun teemahaastattelun muutamalle alan asiantuntijalle, joiden vastausten avulla etsin tulkintoja saamilleni numeerisille arvoille.
Menetelmäni ei ollut siis mitenkään vaativa, työläintä oli ehkä tehdä ne haastattelut ja purkaa niitä. Aineiston kuvaaminen erilaisina tarpeeksi selkeinä ja informatiivisina kaavioina oli myös yhdenlainen haaste, mutta se ei ole minulle vaikeaa muutenkaan. Lisäksi aihe oli erittäin läheinen ja nautin esim näiden asiantuntijoiden haastatteluista kovasti. Eniten minulla kyllä meni aikaa itse ilmiön selvittämiseen, mistä oikein on kysymys, mitä siitä oli sanottu ja tutkittu aikaisemmin. Mutta minusta näitä juttuja gradu juuri on. Lähdeluetteloon tuli nelisen sivua materiaalia, eli sitä taustaa kyllä oli tongittavaksi riittämiin.
Arvostan valtavasti kommentteja, joita sain työni kuluessa. Välillä oli aina semmoinen tunne, että joku repii palasiksi sen, mitä olin saanut aikaan, mutta siitä sitten lähdin niitä palasia keräilemään ja ne oikeasti veivät eteenpäin. Muillekin sanoisin, että graduun ei kannata suhtautua kuin omaan tuotokseen, johon kohdistettu kritiikki sattuu suoraan omaan sieluun. Jos kritiikkiä saa, se kannattaa ottaa vastaan, heittää omat tunteet nurkkaan ja miettiä, miten kritiikki edistää omaa työtä.
Voisitko kertoa tarkemmin ajankäytöstäsi. Minäkin olen päätoimisessa työssä oleva perheellinen nainen. Gradun tekoon ei tahdo millään löytyä tarpeeksi aikaa.
Minun graduni edistyi parhaiten, kun sain keskittyä mahdollisimman pitkän ajan yhteen menoon. Tein sitä käytännössä eniten viikonloppuisin, kun sain muut pois jaloista, ja sitten minulla oli joitain lomapäiviä joulun jälkeen, muutamia helmikuussa, yksi viikko maaliskuussa ja pääsiäisen pyhinä vielä viimeisteltiin. Ja näinä aikoina ihan niin paljon kuin mahdollista ilman taukoa, aamusta pitkälle yöhön. Minulle sopivat tällaiset keskittyneet pitkät työrupeamat parhaiten, koska olen huono aloittamaan.
Lapseni eivät onneksi enää ole ihan pieniä, ja mies oli tosi ymmärtäväinen, kutsui syömään valmiiseen pöytään, eikä häirinnyt turhaan. Enkä minä kaikkea vapaa-aikaani graduun käyttänyt, elämässä tapahtui kyllä paljon muutakin.
Ymmärrän, että olen tällä tavalla etuoikeutettu. En saisi mitään aikaan, jos ajat pitäisi haalia pikku pätkistä sieltä ja täältä.
Tsemppiä sinulle! Jos mitenkään saisit tällaisia rikkomattomia työrupeamia muutaman, niin se voisi viedä gradua eteenpäin ihan vauhdilla.
Huh, ihan silmiin sattui tuo kyselyyn vastaajien pieni määrä. Kuinka on mahdollista saada kerättyä empiirisesti pätevää tutkimusaineistoa noinkin pienestä alkeisjoukosta ja laskea vielä tunnuslukujakin?
Noin pienessä alkeisjoukossa virhemarginaalit liitelee pilvissä. Ainakaan itse en uskaltaisi tehdä mitään tulkintoja ko. otoksesta. Ei millään pahalla....