Alkaa hiljalleen meikäläistä hiottamaan Opel-autoilu.
Puolasta tuotiin raksakaverin kanssa Astra aikoinaan Suomeen ja meinas jäädä rekisteröimättä kun runkonumero oli senverran pahasti ruosteessa ettei inssi saanut siitä tolkkua tuon taivaallista. No, asia päättyi onnellisesti kun konttorilla oli 5-vuotis synttärit ja pomo vaati että se ruosteinen paskaläjä, mikä vittu sitten liekään, on saatava pois pihalta ennenkuin juhlavieraat saapuvat. No siinä sitten tehtiin kotitekoinen runkonumero tyyliin "veikkaamalla voitat". Puhelinsoitto vielä maahantuojalle ja varmistus ettei samaa numeroa ollut käytössä.
Sitten iloista ajelua nenä vuotaen kuin sulhaspojan mulkku, kunnes Astran oikea etusiipi tarttui K-valinnan pyörätelineeseen seurauksella että oikea etufillari jäi ruosteiseen peltiin kiinni. Kyllä muuten harmitti!
No, asia ratkesi kun viidenmiehen voimin väännettiin Opelin etusiipi pystyyn vaikka oli vääntynyt kuin torspon lapa. (kiitos Jumppasen hirviporukalle). Taas rengas pyöri kuin pieru molskihousuissa ja meno jatkui vaikka pystyssä sojottava lokari haittasi näkyvyyttä oikealle. "Säkällähän sitä Opelilla muutenkin ajellaan" kuului kateellisen ilkeä kommentti takapenkiltä. Lohdutukseksi käytiin Essolta hankkimassa puukuulaistuin ja Autoliiton tiepalvelun puhelinnumero tarra kojelautaan.
Taas oli suu kuin pikkulinnulla kunnes Astra riistäytyi hallitsemattomaan sivuluisuun kuraisella penkalla kääntyen kuin kirjan lehti.
Takas sitten taas Essolle ja alle karkeakuvioiset talvirenkaat joissa oli pitoa kuin bostkin liimassa. Opel kiihtyi jälleen kuin Kemiläinen nälkä. Sitten yllättäen kytkin alkoi luistaa enemmän ja enemmän mutta matkaa jatkettiin niin kuin mitään ei olisikaan tapahtunutkaan. Palavan kytkimen haju on kieltämättä melko ikävä. Lokasuojan kaarten jäänteet alkoivat haittaamaan eturenkaan jäänteiden pyörimistä ja vaikka tilaa tehtiin välillä rautakangen ja rälläkän avulla painuivat kaaret heti uudestaan niin sisään etteivät renkaanriekaleet tahtoneet mahtua pyörimään.
Peruutuskoe maastossa osoitti että pakoputki on ehdottoman tiivis sillä putkenpään upottua turpeeseen auton käynti lopahti ja luulimme jo bensan loppuneen kunnes huomasimme että pakoputki onkin tukossa. Astran oikea eturengas puhkeaa ja samassa kolauksessa akku hyppää paikaltaan niin että wanha ja hapertunut maakaapeli katkeaa. Eteen vaihdettiin hyväkuntoinen 175/70-14 kesärengas upealla Mangels- vanteella mutta tämäkään rengas ei kauaa kestänyt ennenkuin reuna repesi auki. Ja taas piti hakea uutta rengasta. Myöhemmin samasta nurkasta meni vielä yksi rengas.
Samoihin aikoihin alkoivat oikkuilemaan myös ovet ja havaitsimme että Opelin ovien lukkomekanismi on todella syvältä. Ovet joko eivät auenneet lainkaan tai sitten ne eivät pysyneet kiinni muutoin kun turvavyön pätkällä sitomalla. Alkoi taas raavituttaa päätä koska tukka kuin viidakko - ei yhtä tiheä mutta yhtä eläinrikas.
Etulokasuojalle oli pakko näyttää rälläkkää kun lokarit menivät sen verran mutkalle että ne hinkkasivat kiinni renkaisiin. Sitä pärinää kun piikkirenkaan piikit raastoivat peltiä... Syyläri tahtoi painua aina välillä flektiä vasten ja taas oli rautakangella töitä. Opelista tuli muutostöiden jälkeen kevyt kuin politiikon lupaus ja ralliratista tuli tunnokkaampi.
Lopullinen niitti Astralle oli vauhdikas ojanylitys. Pohjasta irtosi vaihdelaatikon kannatinpalkki ja vasen vetari vääntyi ässälle. Vielä ei kuitenkaan luovutettu sillä olihan Opeli hankittu Puolasta asti siinä oli kiinni monenvuoden raksa tienestit.
Nyt alkoi sitten todellinen tappamisen meininki ajoimme niin pitkään kuin toinen vetari kesti, eli noin 230m. Siihen levisi Ooppeli kuin kaljalasti osuuskaupan rappusille. Olo oli apea kuin kissalla paskalla.
Juhannuksena 2002 oli Astralle taas käyttöä. Opel nostettiin puuta vasten ja tuikattiin kokko tuleen. Varttitunnin kytemisen jälkeen puolillaan ollut bensatankki poistui todella vauhdikkaasti paikalta kaataen järvellä paikalle ihmettelemään tulleen Busteripirun aluksen.
Puolasta tuotiin raksakaverin kanssa Astra aikoinaan Suomeen ja meinas jäädä rekisteröimättä kun runkonumero oli senverran pahasti ruosteessa ettei inssi saanut siitä tolkkua tuon taivaallista. No, asia päättyi onnellisesti kun konttorilla oli 5-vuotis synttärit ja pomo vaati että se ruosteinen paskaläjä, mikä vittu sitten liekään, on saatava pois pihalta ennenkuin juhlavieraat saapuvat. No siinä sitten tehtiin kotitekoinen runkonumero tyyliin "veikkaamalla voitat". Puhelinsoitto vielä maahantuojalle ja varmistus ettei samaa numeroa ollut käytössä.
Sitten iloista ajelua nenä vuotaen kuin sulhaspojan mulkku, kunnes Astran oikea etusiipi tarttui K-valinnan pyörätelineeseen seurauksella että oikea etufillari jäi ruosteiseen peltiin kiinni. Kyllä muuten harmitti!
No, asia ratkesi kun viidenmiehen voimin väännettiin Opelin etusiipi pystyyn vaikka oli vääntynyt kuin torspon lapa. (kiitos Jumppasen hirviporukalle). Taas rengas pyöri kuin pieru molskihousuissa ja meno jatkui vaikka pystyssä sojottava lokari haittasi näkyvyyttä oikealle. "Säkällähän sitä Opelilla muutenkin ajellaan" kuului kateellisen ilkeä kommentti takapenkiltä. Lohdutukseksi käytiin Essolta hankkimassa puukuulaistuin ja Autoliiton tiepalvelun puhelinnumero tarra kojelautaan.
Taas oli suu kuin pikkulinnulla kunnes Astra riistäytyi hallitsemattomaan sivuluisuun kuraisella penkalla kääntyen kuin kirjan lehti.
Takas sitten taas Essolle ja alle karkeakuvioiset talvirenkaat joissa oli pitoa kuin bostkin liimassa. Opel kiihtyi jälleen kuin Kemiläinen nälkä. Sitten yllättäen kytkin alkoi luistaa enemmän ja enemmän mutta matkaa jatkettiin niin kuin mitään ei olisikaan tapahtunutkaan. Palavan kytkimen haju on kieltämättä melko ikävä. Lokasuojan kaarten jäänteet alkoivat haittaamaan eturenkaan jäänteiden pyörimistä ja vaikka tilaa tehtiin välillä rautakangen ja rälläkän avulla painuivat kaaret heti uudestaan niin sisään etteivät renkaanriekaleet tahtoneet mahtua pyörimään.
Peruutuskoe maastossa osoitti että pakoputki on ehdottoman tiivis sillä putkenpään upottua turpeeseen auton käynti lopahti ja luulimme jo bensan loppuneen kunnes huomasimme että pakoputki onkin tukossa. Astran oikea eturengas puhkeaa ja samassa kolauksessa akku hyppää paikaltaan niin että wanha ja hapertunut maakaapeli katkeaa. Eteen vaihdettiin hyväkuntoinen 175/70-14 kesärengas upealla Mangels- vanteella mutta tämäkään rengas ei kauaa kestänyt ennenkuin reuna repesi auki. Ja taas piti hakea uutta rengasta. Myöhemmin samasta nurkasta meni vielä yksi rengas.
Samoihin aikoihin alkoivat oikkuilemaan myös ovet ja havaitsimme että Opelin ovien lukkomekanismi on todella syvältä. Ovet joko eivät auenneet lainkaan tai sitten ne eivät pysyneet kiinni muutoin kun turvavyön pätkällä sitomalla. Alkoi taas raavituttaa päätä koska tukka kuin viidakko - ei yhtä tiheä mutta yhtä eläinrikas.
Etulokasuojalle oli pakko näyttää rälläkkää kun lokarit menivät sen verran mutkalle että ne hinkkasivat kiinni renkaisiin. Sitä pärinää kun piikkirenkaan piikit raastoivat peltiä... Syyläri tahtoi painua aina välillä flektiä vasten ja taas oli rautakangella töitä. Opelista tuli muutostöiden jälkeen kevyt kuin politiikon lupaus ja ralliratista tuli tunnokkaampi.
Lopullinen niitti Astralle oli vauhdikas ojanylitys. Pohjasta irtosi vaihdelaatikon kannatinpalkki ja vasen vetari vääntyi ässälle. Vielä ei kuitenkaan luovutettu sillä olihan Opeli hankittu Puolasta asti siinä oli kiinni monenvuoden raksa tienestit.
Nyt alkoi sitten todellinen tappamisen meininki ajoimme niin pitkään kuin toinen vetari kesti, eli noin 230m. Siihen levisi Ooppeli kuin kaljalasti osuuskaupan rappusille. Olo oli apea kuin kissalla paskalla.
Juhannuksena 2002 oli Astralle taas käyttöä. Opel nostettiin puuta vasten ja tuikattiin kokko tuleen. Varttitunnin kytemisen jälkeen puolillaan ollut bensatankki poistui todella vauhdikkaasti paikalta kaataen järvellä paikalle ihmettelemään tulleen Busteripirun aluksen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kumpikohan sittenkään on huonokuntoisempi
auto vai kirjoittaja.
Minusta pitäisi enemmän murehtia kirjoittajan kunnosta,
autojahan saa aina uusia.
Oletko koskaan ajatellut kirjoittaa kirjaa? Mielikuvitusta sinulla ainakin tuntuu riittävän.
ehkä pakinatyylisesti huulilasiin tai vaikka teknariin! Teksti oli tosiaan loistava.
Liikaa vertauksia, ei niitä voi joka toiseen lauseeseen laittaa. Toisekseen, lokasuojan vääntelyä liikaa, yksi kerta kutakin temppua riittää,kaikenkaikkiaan ilmeisesti jostain kopsattu juttu.
... oli yhdellä tyhmällä kaverilla joka ei keksinyt itse mitään uutta vaan joutui lainaamaan muiden tekstejä...
Väärä foorumi kinkyille.