KATSOKAA TÄNÄÄN

Viimeisillään raskaana oelvia naisia on tapettu ja heidän sikiönsä on ryöstetty.
Monesti näiden ryöstäjien miehetkään ei tiedä tästä.

Mutta minä ihmettelen että miten sikiö säilyy elossa?
Mistä mies luulee vauvan ilmestyneen?
Ei kai kukaan voi olla niin sinisilmäinen?

Ja miten joku ihan oikeasti pystyy tappamaan toisen saadakseen hänen lapsensa?

Lapsen kaipuu täytyy olla todella kova!

Miksihän he eivät adoptoi lasta?
Tai onkohan sielläkin yhtä negatiivinen suhtautuminen adoptioon kuin tälläkin palstalla.
Ja saako se ajattelemaan että kohdunryöstö on ainoa hyvä tapa saada oma lapsi?

Järkyttävää!!!

Luin tekstitv:stä kirjoitti:

Viimeisillään raskaana oelvia naisia on tapettu ja heidän sikiönsä on ryöstetty.
Monesti näiden ryöstäjien miehetkään ei tiedä tästä.

Mutta minä ihmettelen että miten sikiö säilyy elossa?
Mistä mies luulee vauvan ilmestyneen?
Ei kai kukaan voi olla niin sinisilmäinen?

Ja miten joku ihan oikeasti pystyy tappamaan toisen saadakseen hänen lapsensa?

Lapsen kaipuu täytyy olla todella kova!

Miksihän he eivät adoptoi lasta?
Tai onkohan sielläkin yhtä negatiivinen suhtautuminen adoptioon kuin tälläkin palstalla.
Ja saako se ajattelemaan että kohdunryöstö on ainoa hyvä tapa saada oma lapsi?

Järkyttävää!!!

onko varma ettei nämä kohdusta ryöstetyt lapset päädy adoptioon?

kysyn vaan kirjoitti:

onko varma ettei nämä kohdusta ryöstetyt lapset päädy adoptioon?

Nainen ryösti raskaana olevan naisen, aukaisi mahan esim, auton avaimella ja otti lapsen...itselle!

Anu on adoptoitu ulkomailta 2,5 vuotiaana ja hänellä ei ollut helppoa asettua uuteen kotiin.

Se joka kirjoitti kirjan kirjoitti:

Anu on adoptoitu ulkomailta 2,5 vuotiaana ja hänellä ei ollut helppoa asettua uuteen kotiin.

että kenelläkään ei olisi ollut helppoa siinä perheessä, oli sitten adoptoitu tai biologinen lapsi...

En ole lukenut Anu Myllärin kirjaa, mutta muutaman haastattelun lehdistä. Hän vaikuttaa hyvin kypsältä, fiksulta ja avoimelta nuorelta naiselta. Aika hieno suoritus, jos kotitausta on sitä tyypillistä suomalaista "ei saa itkeä tai näyttää tunteitaan, periksi ei saa antaa, ei saa olla heikko" -mantraa.

Ymsson kirjoitti:

että kenelläkään ei olisi ollut helppoa siinä perheessä, oli sitten adoptoitu tai biologinen lapsi...

En ole lukenut Anu Myllärin kirjaa, mutta muutaman haastattelun lehdistä. Hän vaikuttaa hyvin kypsältä, fiksulta ja avoimelta nuorelta naiselta. Aika hieno suoritus, jos kotitausta on sitä tyypillistä suomalaista "ei saa itkeä tai näyttää tunteitaan, periksi ei saa antaa, ei saa olla heikko" -mantraa.

Minulla on Anun kirja, mutta en ole sitä vielä lukenut.
Katsoin ohjelman ja sillä tytöllä on kyllä itsetunto kohdallaan.
Hän oli saanut äidiltään ankaran pohojolaaseen kasvatuksen.
Ja niin on moni muukin lapsi siellä päin.
Äiti ei ole äiti eikä isä isä, vaan heistä käytetään etunimiä. En tiedä oliko Anulla näin, mutta minun tutuilla oli.

Luulen että nykyään tummilla lapsilla on helpompaa, sillä adoptio ulkomailta on yleistynyt paljon sen jälkeen kun kotimaisia adoptiolapsia ei juurikaan ole.

Mutta Anun perheessä olisi kyllä jokaisella lapsella ollut kova lapsuus. Tosin isähän tuntui olevan ihan erilainen.

Minusta oli jännä, kun Anu kuitenkin lopussa sanoi, että hänellä on ikävä vanhempiaan.
Tyttö oli puntaroinut asiat mielessään. Ehkä hänellä ei ollut ihan kultaista lapsuutta, mutta ei mitään todella hirveääkään.

Fiksu tyttö, ja ei olisi arvannut adoptoiduksi jos hän ei sitä itse olisi kertonut. Ihan meni pohojolaasesta.