Ajattelin heittää tällaisen kysymyksen siksi koska...
Olen 27v, nainen.
Vaihdoin työpaikkaa juuri, tai oikeammin sain vakituisen työpaikan samalta alalta mutta eri paikasta ja nyt kun yritämme puolin ja toisin tutustua työkavereideni kanssa, niin tottakai he kysyvät, onko perhettä, ja vastaan ettei ole, sit seuraava kysymys on että onko miestä... No miestä minulla ei ole, mutta nainen kylläkin.. Olen yrittänyt kiertää kysymyksen sanomalla että on minulla joku.. ja sitte tulee kysymykset mites tulevaisuuden suunnitelmat yms. En haluaisi valehdella tai kertoa puolitotuuksia. Mutta en pysty kertomaan, koska suhtautuminen pelottaa.
No entäs kun tulee työpaikan pikkujoulut, tai muut juhlat, joissa on tapana se, että sinne tullaan avecin kanssa? Miten minä, en uskalla mennä sinne naiseni kanssa, en ikinä!
Olen töissä sellaisella alalla, jossa se että nainen on bi ei ole sinällään iso juttu, mutta eipä sitä oikein kukaan tunnu ymmärtävän. Varsinkaan, kun esimerkiksi minun työkaverit ovat kaikki miehiä, ja he ovat minua ainakin 20v vanhempia, heillä on perhettä jne.
Miten te olette sen tehneet, miten on suhtauduttu, kertokaa joitain vinkkejä, jos teillä niitä on.
Olen 27v, nainen.
Vaihdoin työpaikkaa juuri, tai oikeammin sain vakituisen työpaikan samalta alalta mutta eri paikasta ja nyt kun yritämme puolin ja toisin tutustua työkavereideni kanssa, niin tottakai he kysyvät, onko perhettä, ja vastaan ettei ole, sit seuraava kysymys on että onko miestä... No miestä minulla ei ole, mutta nainen kylläkin.. Olen yrittänyt kiertää kysymyksen sanomalla että on minulla joku.. ja sitte tulee kysymykset mites tulevaisuuden suunnitelmat yms. En haluaisi valehdella tai kertoa puolitotuuksia. Mutta en pysty kertomaan, koska suhtautuminen pelottaa.
No entäs kun tulee työpaikan pikkujoulut, tai muut juhlat, joissa on tapana se, että sinne tullaan avecin kanssa? Miten minä, en uskalla mennä sinne naiseni kanssa, en ikinä!
Olen töissä sellaisella alalla, jossa se että nainen on bi ei ole sinällään iso juttu, mutta eipä sitä oikein kukaan tunnu ymmärtävän. Varsinkaan, kun esimerkiksi minun työkaverit ovat kaikki miehiä, ja he ovat minua ainakin 20v vanhempia, heillä on perhettä jne.
Miten te olette sen tehneet, miten on suhtauduttu, kertokaa joitain vinkkejä, jos teillä niitä on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ole reilusti kaapissa. Alkuun se kannattaa. Kun tutustut työkavereihin paremmin niin sitten tiedät kannattaako kertoa.
Anteeksi kyynisyyteni mutta luulenpa että vanhemmat äijät pitäisivät sinua vain seksihurjastelijana jota jokainen voi yrittää jos he heti tietäisivät suhteestasi.
Olen itse 42v bi-mies...
Minä en ole koskaan toitottanut suuntaustani.
Uudessa työpaikassa olen aina "hetero" aluksi.
Jos olen pidempään samassa paikassa, niin jotkut arvaa sen,
eivätkä ole ollenkaan pahoillaan.
Jos on firman juhlat, niin ei sinne ole pakko ottaa avecia.
Voit sanoa, että ei ole tai ei päässyt.
Jos haluat antaa vinkin joillekin, niin voit mennä vapaamuotoisiin juhliin naisen kanssa, joka on "hyvä ystävä" tai "kämppis".
Meillä on töissä nainen, joka on bi tai lesbo. Hän ei ole koskaan kertonut asiasta kenellekään, mutta äskettäin hänen "kämppis" tuli myös meille töihin ja aloin heidän keskinäisistä väleistä päätellä jotain. Lisäksi kuulin yhtä toista kautta, että he ovat käyttäytyneet iltaelämässä pariskunnan tavoin (pussaillua jne).
Mielestäni yksityiselämä on jokaisen ihkaoma asia. Suuntautumisia ei tarvitse toitottaa yleiseen jakeluun. Se on vähän sama kun jos tultais kyselemään uskonasioista.
Neuvoni sinulle on se, että, jos asia vaivaa kovastikin, kerro se jollekin työkaverille. Saat olla varma, että kaikki sen kohta tietävät. Ja luulenpa että nuo neljä-viiskymppiset miehet ei paljon hätkähdä bi-naisista.