Kertokaapa Neitsyet, mikä on Neitsyen pahin pelko?
Neitsyt ja pelko
Nimetön
304684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
on aika kamala asia.
Tarkoittaako Arosusi kenties pimeää puoltaan tai kaksoisolentoa?
oli mielessä pienessä.Kiitos tarkkanäköisyydestäsi,dear Tuplakerroin:)
nuo ole samat kuin muillakin.. ;)
Mut luulen ainakin itsellä olevan eniten pelko et menetän itsekontrollin ja et teen jotain tosi väärin omia arvojani, uskomuksiani, tapojani vastaan.
Neitsythän on hyvin kriittinen erityisesti itseään kohtaan, eikä se aina tarkoita et olisi täydellinen, mut omat huonot puolet tulee tuntea ja niitä yrittää kehittää. Siksi voi myös hyvin kertoa muille kriittisesti heidän puutteensa.. ;o)
Kaikenmaailman ötökät,käärmeet,murkut yms.
Tällähetkellä mieleen tulee: Liika itsekriittisyys (vaikeuttaa elämän ottamista rennosti), toisten loukkaamista turhilla epäilyksillä ja se että toiset käyttävät kiltteyttäni/sinisilmäisyyttäni hyväksi ja tallaavat mm. työelämässä jalkoihin. Tulisi oppia että elämä on toisinaan kova paikka... Tietysti myös käärmeet kammoksuttavat enkä tahdo mielelläni olla esillä suuren joukon edessä pitämässä puheita tai ole juhlien "emäntä". Kai se on sitä itsevarmuuden puutetta--> epäröin liikaa.
on sulosia :D
Pelkään myös käärmeitä (eläimet ja ihmiset).
Ja sitä, että tapahtuu jotain pahaa ja odottama-
tonta. Käärmeitä ehkä siksi,että ne kiemurtelee
hiljaa ja salakavalasti äänetönnä selän takaa.
Sama pätee eläimiin ja ihmisiin.
Kuolema. Ajattelen kuolemaa päivittäin, eli todennäköisesti useammin kuin ihmiset keskimäärin. Pitäisi kai alkaa todenteolla etsimään mielenrauhaa, vaikka meditoimaan tai jotain.
on hyvä lääke moneen vaivaan. Minua se on auttanut useasti, selkeyttää ajatukset kummasti :)
Että ei pysty enää hallitseen itseään eikä elämäänsä...kaikki hajoaa. Riippuvuus, alkoholismi...
Ehkä tällaisen pelon taustalla on yksinäisyyden tunne, joka ei ole neitsyille harvinainen. Ja sen taustalla taas on pelko muiden armoille joutumisesta; epämielyttävää ja vaikeaa neitsyille, joille itseriittoisuuden tunne on tärkeä.
Mulla on korkeenpaikan kammo ja neulakammo.
Mut siinä ne peltos sit tais olla.
Huvittaa kyl toi neulakammo... Minua on uhkailtu aseella ja puukolla, mutta sitä en osannut pelätä. mut neulat.........
olen neitsyt-nainen...
Kuolema, sairaudet, hissipelko, korkean,-ja ahtaanpaikan kammo,käärmeet,ukkonen,lentopelko
tässähän näitä
niin moni pelkää käärmeitä?
On sanottu, että käärme symboloi fallosta, ja neitsyt 'pelkää' aina jollai tasolla tulevansa 'raiskatuksi' :)...
no tämä on sit loogista.
Koska minä pidän käärmeistä ja se symboloi fallosta, niin minä olen sit kai mulkku :D
Pahin pelkoni on, että tulisin haudatuksi arkkuun elävänä - kai siinä on taustalla jonkinlainen luottamuspula suhtessa tiettyihin lähipiirin ihmisiin...
Niin, älkää vaan muut neitsyet alkako miettiä tätä liikaa, muuten huomaatte kohta pelkäävänne aivan samaa...:)
tunnustan. Aloin just pohtia et miks joku laittas mut arkkuun ja hautais maahan :D
Mut sit tajusin, et eihän siinä mitään. Happi siellä loppus nopeesti ja kuolema korjaisi pois, eli en ole tästäkään huolissani :)
No, jos et tätäkään pelkää, niin onnitteluni, et sitten varman pelkää mitään :) (koska en minäkään mitään muuta kuin tätä :))
Olen pyytänyt läheisiäni muistamaan, että minut pitää ehdottomasti polttohaudata. Pelkään arkussa maahan panemista jopa niin paljon, että olen PYYTÄNYT palvelusta toisilta. Sitä pyytämistäkin pelkään.
Mut johtuuko nää pelot ollenkaan tähtimerkistä vaan entisten elämien tapahtumista!!?? Itse uskon/tunnen vakaasti niin. Olen kai joskus tippunut/tiputettu jostakin korkealta, koska olen koko elämäni saanut samanlaisen kummallisen tuntemuksen ollessani reunalla. En pelkää siis korkeita paikkoja vaan niiden reunoja.
Minulla sama toive. Ehkä tuo pyytämisen vaikeus on juuri neitsyelle tyypillistä; tuntuu, että vaikka pyytää, niin ei koskaan voi olla varma, ovatko muut ottaneet pyynnön tosissaan. Kun joku pyytää neitsytta auttamaan, tämä ottaa pyynnön aina itse kirjaimellisesti, eikö niin?
Kuinka voi ollakin niin pelottavaa pyytää toista apuun vaikka olis kuinka tarve!? Tämä ei koske omaa puolisoa (joka on ainut jolle uskaltaa näyttää heikkoutensa) vaan muita, tuttuja, ihan läheisiäkin ihmisiä. On muka niin vahva, että eihän ne toiset voi uskoa, että se ketään tarvii.
Asiat selviää kyllä ominkin voimin, mutta joskus se on todella hirveää rypemistä. Kulissien suojissa.
Naureskelen joskus itsekseni, kun saan avunpyyntöjä mitä ihmeellisimmässä asioissa; olenko todella antanut itsestäni kuvan kaikki tietävänä noin uskottavasti!
Ja, kyllä, kirjaimellisesti neitsyt ratkaisee ongelman tai pyrkii jotenkin auttamaan. Aina sitä ei apua ei kuitenkaan haluta, kunhan on kaadettu paskaämpäri.
Siitäkö taas löytyy pelonlähde? Ihmiset sinkoaa avunpyyntöjään/paskaämpäreitään haluamattakaan mitään muutosta / todellista apua. Neitsyen vilpitöntä avunantoa on loukattu.
Ovatko ne muut samanlaisia surkimuksia auttajina kuin omien ongelmiensa ratkaisijoina? Tulee sellainen olo, että "pitäkää perkele tunkkinne".
Pelottaako sittenkin eniten TOISTEN AVUTTOMUUS VERRATTUNA OMAAN YLIVERTAISEEN OSAAMISEEN?
Tämä oli lauantaiaamufilosofointia kahvipannullisen jälkeen. Tulipa hyvä mieli, kun tänne sai vähän kipata ämpäriä. Nauttikaa kesäisestä viikonlopusta ihanat neitsyet!
On uskomatonta, miten ihmiset voivatkaan pitää avun saamista itsestäänselvyytenä, ja jopa jonkinlaisena saavutettuna etuna (- neitsyt itse EI KOSKAAN pidä, niinkuin sinäkin toteat). Tällaiset ihmiset juuri kaatavat paskaämpäreitä niskaan, ilman että neitsyt ensin asiaa edes tajuaa, kunnes käy niin, että kun avuntarvitsija on sitten taas yhden kriisin ohittanut avun saatuaan, tuleekin seuraavaksi sitten puukosta selkään (- ikäänkuin "kiitokseksi"), ja tässä vaiheessa neitsyt sitten alkaa ymmärtää. Ja toivottavasti osaa varoa tämänkaltaisia ihmisiä jatkossa.
Mulla on aivan kamala hämähäkkipelko.Mistä lie tuo taas kertoo... =) Mutta niiden elukoiden kanssa en tuu toimeen oikeen mitenkään.Nuorempana jännitin esiintymistilanteita, vaikka olen aina ollut erittäin sosiaalinen.Se jännittäminen on mennyt iän myötä ohi.
Nytkin oli jätti potti, mutta potti jätti.
Mun pelkoja:
- käärmeet, liskot
- yksinäisyys
- ettei pärjäisi enää missään
ennen pelkäsin pimeässä kulkemista, mutta sen pelon olen jo voittanut.
Ahtaan-ja korkeapaikan kammo...
kuolema, murha ja tuska!!!