Juttu on niin, että aikuisena ei näköjään ole mahdollista enää muodostaa sellaista pitkäaikaista, hyvää ja tyydyttävää YSTÄVYYSsuhdetta. Että olisi ihan kunnollinen ystävä.
Pitkäaikaiset ystävät hankitaan ala- ja yläasteella.
Teillä joillain on harhakuvitelmia, miten esim. kuntosalilta voisi muka hankkia itselleen ystävän. Saanen kysyä minkälainen superihminen siihen sitten oikein kykenee? Ihmisten kanssa voi vaihtaa pari sanaa, lausettakin, mutta ei se johda mihinkään. Ei ihminen kysy ventovieraalta, jonka vieressä on polkenut kuntopyörää ja ehkä puhunut kymmenen minuuttia, että "lähtisitkö kahville?"
Työpaikalla on paljon nuoria ihmisiä. Vaihdamme sanoja välillä, mutta se on vain työpaikka. Heidän kanssaan jutellaan päivisin, sellaista pinnallista. Ei kukaan toisiaan tapaa iltaisin. Kaikilla heillä on tietenkin omat ystävänsä. Sekään työ ei kestä loppuelämää, pian ollaan taas uusissa maisemissa uusien ihmisten kanssa ja aloitetaan alusta.
Herätkää todellisuuteen. Ei esim. ujo ihminen lähde tuosta vain juttelemaan täysin tuntemattomille ihmisille lenkkipolulla ja jos lähtisikin niin ei siitä nyt minkäänlaista ihmissuhdetta synny. Täällä saa lukea joskus ihan utopistisia ehdotuksia. "Jos sä oot puistossa piknikillä niin voithan sä mennä siellä juttelemaan muille."
Herätkää! ei elämä ole niin kuin elokuvissa.
Pitkäaikaiset ystävät hankitaan ala- ja yläasteella.
Teillä joillain on harhakuvitelmia, miten esim. kuntosalilta voisi muka hankkia itselleen ystävän. Saanen kysyä minkälainen superihminen siihen sitten oikein kykenee? Ihmisten kanssa voi vaihtaa pari sanaa, lausettakin, mutta ei se johda mihinkään. Ei ihminen kysy ventovieraalta, jonka vieressä on polkenut kuntopyörää ja ehkä puhunut kymmenen minuuttia, että "lähtisitkö kahville?"
Työpaikalla on paljon nuoria ihmisiä. Vaihdamme sanoja välillä, mutta se on vain työpaikka. Heidän kanssaan jutellaan päivisin, sellaista pinnallista. Ei kukaan toisiaan tapaa iltaisin. Kaikilla heillä on tietenkin omat ystävänsä. Sekään työ ei kestä loppuelämää, pian ollaan taas uusissa maisemissa uusien ihmisten kanssa ja aloitetaan alusta.
Herätkää todellisuuteen. Ei esim. ujo ihminen lähde tuosta vain juttelemaan täysin tuntemattomille ihmisille lenkkipolulla ja jos lähtisikin niin ei siitä nyt minkäänlaista ihmissuhdetta synny. Täällä saa lukea joskus ihan utopistisia ehdotuksia. "Jos sä oot puistossa piknikillä niin voithan sä mennä siellä juttelemaan muille."
Herätkää! ei elämä ole niin kuin elokuvissa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kyllä, näin on!! suututtaa tuollaiset, jotka neuvovat tajuamatta ollenkaan, että ei se ole niin yksinkertaista hankkia ystäviä. kyllä harrastusten (liikunta,koira ym.) kautta ihmisten ilmoille pääsee, mutta on äärimmäisen epätodennäköistä löytää sieltä ystäviä, useista puhumattakaan.
Jos puuskutan lenkillä, pidän outona ihmistä joka pyytä kahville. Korkeintaan olen tottunut että tummahipiäinen ulkomaalainen mies voi tehdä niin. Hän ei kuitenkaan etsi ystävää...
Mutta mielestäni yksinäiset voivat tavata netissä. Missä ovat ystävänhaku palstat?
ystäviä tarvitaan aina ja täältähän niitä löytyy,kun pää on pipi ja ystävät on sivupersoonia sarvet päässä.
Jos kerran tietää vastauksen, miksi kysyä?
Niin, miksi sinäkään kysyit?
Nykymaailmaa ei ole tehty henkilöille joilla ei sosiaaliset taidot ole kovin hyviä.
Hohoijakkaa
Taas vappu tulossa(ja luultavasti myös menossa).Olin pahassa autokolarissa n.9v.sitten ja siitä eespäin olen viettänyt suurimmanosan vapuista ym.kansanjuhlista enimmäkseen issesssein.Kolarista toivuin siihen kuntoon,että käyn nyt jopa töissä(onko se sitten osoitus toipumisesta vai ei en tiedä,mutta silti...)Mun pointti tässä tuskassani on vaan se,että toisenlaista samoin aattelevaa ihmistä kaipaan,joka aattelee elämästä samoin.Kolarin jälkeiset (tyttö)ystävät on osoittautunu liian erilaisix joten aina on joutunu palaamaan lähtöruutuun.Voi olla,että osasyy on ollu mussakin.Näitä asioita on vaan NIIN TURHAUTTAVA miettii yksin...
"Täällä saa lukea joskus ihan utopistisia ehdotuksia. "Jos sä oot puistossa piknikillä niin voithan sä mennä siellä juttelemaan muille." "
No ainakin pk-seudulla on noita puistoja, jonne raahautuu aika sekalaista porukkaa mäyristen ja muiden nautintoaineiden kanssa. Jopa minun (eli tosi ujon ja toivottoman tapauksen) ei kovin kauaa tarvitse yksin kököttää. Siellä on myös aika irtonaisia porukoita, vaikka 20 hengen rykelmä joista jokainen tuntee 1-2 paikallaolijaa, ja osa tullut ihan muuten vaan mukaan vaikka ei ketään ennalta tuntisikaan.
Viime kesänä tuli aika paljon vietettyä aikaa puistoissa, ja tänä keväänä (kun kävin puistossa sunnuntaina, eilen ja tänään) on heti huomannut että siellä on paljon tuttuja vakiohengailijoita. Ne tuntuvat ainakin hyviltä kavereilta, jos ei vielä ihan ystäviltä.
Jotkut baarit ovat sosiaalisesti vähemmän taidokkaille vielä hankalampia paikkoja keneenkään tutustua, en minä ainakaan ole baareista tai harrastuksistakaan mitään kavereita löytänyt, puistot ovat parhaita.
Ei toi nyt ihan paikkaansakaan pidä. Kyllä niitä ystäviä voi työpaikaltakin saada tai jostakin harrastuksesta, mutta se on niin paljon ihmisten kemioista kiinni. Onneki on ystäviä - toistaiseksi. Maailma kuitenkin muuttuu, siinä olet oikeassa.
hetkessä. Eivät edes lapset!
Ystävien kanssa ollaan aina ensin kavereita ja sitten myöhemmin vasta ystäviä (esim. edes vuoden kuluttua).
Kun puhuit siitä, ettei esim. kuntosalilla olleiden ihmisten kanssa tule mentyä mihinkään, niin sanoisin siihen sen, että vastuu on aina kysyjällä itsellään. Jos ei esitä kysymystä eikä edes yritä, niin miten voi odottaakaan mitään tapahtuvan? Mikäänhän ei tapahdu itsestään. Ihmisellä on täysi oikeus kysyä toista ihmistä kahville tai elokuviin, vaikka he eivät vielä silloin olisikaan muita kuin "moi-kavereita". Se ei ole omituista tai ahdistavaa, vaan hyvin ystävällistä ja lämmintä käytöstä toiselta. Olisipa kysyjä kuka tahansa, kysymys nostattaa ehdotuksen saaneen osapuolen itsetuntoa. Ihan oikeasti! Aina voi yrittää... Aina ei pidä yrittää (jos ei esim. jaksa sillä hetkellä juuri), mutta yrittämiseen tarjoutuu kuitenkin joka hetki ihmiselle mahdollisuus. Sinä voit kysyä ihmisiä kahville ihan missä tahansa. Olisipa se sitten kuntosalilla tai työpaikallasi. Aikalailla sama se, että missä... Jokainen ihminen ymmärtää, että kysyjällä ei ole sillä hetkellä ketään jonka kanssa mennä kahville. Tuskinpa kukaan siis kokee kahville pyytämistä minään ahdisteluna ("Apua!? Mitä oikein haluat minulta? Miksi pyydät juuri minua yllättäen kahville??").
Itsestäni voin kertoa sen verran, että tulen tänä vuonna kaksikymmentä vuotta. Olen nainen sukupuoleltani. Minulla ei ole tällä hetkellä kuin tasan kaksi jonkinlaista kaveria. Ei siis yhtään ystävää :( Mutta sen sijaan uskon, että ystävän voi löytää yllättävimmistäkin paikoista. Tämä ajatteluni ei pohjaudu elokuvien katseluun, vaan aikaisempiin kokemuksiini.
"Tuskinpa kukaan siis kokee kahville pyytämistä minään ahdisteluna ("Apua!? Mitä oikein haluat minulta? Miksi pyydät juuri minua yllättäen kahville??")."
Itse asiassa luulen että ajattelisin juurikin noin jos joku oikeasti tulisi kahville pyytämään. Ensimmäisenä mieleen tulisi että joku on tekemässä pilavideota, toiseksi että minut yritetään ryöstää.
Joo, mutta ilmeisesti tässä nyt tarkoitettiin, että kysyjä on kuitenkin ennestään sillä tavalla tuttu, että häneen voi luottaa ja tutustua hieman paremmin.
PS. Siis jos osaan lukea ja ymmärrän lukemani oikein!