Mua ja miestä pyydettiin kummiks. Mielelläni kummiks haluaisinki mut en ehkä kuitenkaa tälle lapselle. Ensinnäki en oo koskaan nähny lasta, enkä tiiä varmaks edes onko lapsi tyttö vai poika. Lapsen vanhempien kanssakaan en oo tekemisissä ollenkaa (lapsen isä mun miehen kaveri ja ne kalastaa ja metästää joskus yhessä).Lapsen isän sillon tällön nään mutta lapsen äitin oon nähny vain muutaman kerran eikä tulla oikeen juttuun. Ollaan miehen kans kaiken lisäksi sylikummeja ja kummeja on kuulema 2 muutaki jotka on lapsen veljenki kummeja. Ihmeteltiin toki eka ihan ääneenki et miks kysy meitä ja vaihtoehot kuulema vähissä. Suostuttiin sit mut tuntuu tosi tyhmältä ruveta kummiks lähes oudolle lapselle. Ymmärtäsin kyllä jos pelkästään miestä(avo) ois kysytty. Eikö tässä tilanteessa se oiski ollu parempi? Tuntuu tyhmältä mennä ristiäisiin pitämään lasta sylissä ku en tunne kummankaa sukua eikä kukaa oo koskaan edes nähny mua eikä tiiä edes nimee. Lapsen vanhemmatki ainoastaan etunimen. onko teiän mielestä vähän outo tilanne?
kummiusongelma
sarita
6793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..ihmisille koko kummeus. Joillekin on tärkeää että siteet ihmisten välillä ovat tiukat ja toisille että kunhan joku ottaa "kumminimikkeen". Onko lie jäänyt pohtimatta lapsen vanhemmilta, että mitä se kummius oikeasti on, eli miten sen oikeasti pitäisi sitoa kummilasta ja kummeja elämäntaipaleella. Itselläni kummit oli lähinnä nimiä ristiäistodistuksessa, toisiin kummeihin en koskaan ehtinyt tutustua ja toiset oli olemassa aina syntymäpäivänäni ja joululahjan muodossa. Sekä ripit ja ylioppilasjuhlat.. pakolliset muistamisvelvoitteet kaiketi. Voittehan tekin tehdä kummiudestanne nyt sellaisen asian, että ainakin teille se on iso asia ja kunnia ja haluatte myös niin että oikeasti tutustututte kummilapseenne hyvin ja olette osa hänen elämäänsä. Jos teillä ei siihen ole halua, kannattaako kummiksi alkaa? Minun mielipide on että kummius sitoo tai sen pitäisi sitoa, ja se pitäisi ottaa asiakseen olla sen arvoinen. Toivoivat lapsen vanhemmat mitä tahansa. Tuskin kummiksi pyytävät jos eivät ymmärrä että teilläkin on oltava tilaisuus olla osa tämä lapsen elämää..
Ihan on jokaisen oma päätös. Kannattaisiko keskustella lapsen vanhempien kanssa, yhdessä porukalla tavaten eli sekä te molemmat että lapsen vanhemmat, sekä tietysti muksu itse näytille, mitä tulevaisuus kaiketi tuo, jos lähtökohdat ovat nuo?
Onhan se joillekin "pakko" että otetaan noi kummiksi koska ei oo vaihtoehtoja, mutta silti järki mukaan olisi kaiketi kannattavaa?!
Toi voi olle teille tilausuus tutustua toisinne paremmin jos teillä vain mielenkiintoa on, ja onko se huono asia tutustua ja luoda ystävyyttä vaikka sitten ponnistaisikin ystävyys vähän "takaperoista" kautta..
Lapset on kuitenkin hieno asia ja sitä iloa riittää jaettavaksi ja puheenaiheeksi, teidän toisillenne toistaiseksi tuntemattomienkin naisten kesken varmasti.. miksi ei?
Turha kummilasten vanhempien on ainakaan tässä tapauksessa odottaa sinulta elinikäistä sitoutumista kummiuteen. Ajattele tehtävä sen luontoiseksi kuin itse sen haluat. Tärkein kai kuitenkin, että lapsi saadaan kastettua.
Onhan tuo tilanne muutenkin omituinen, miksi he haluaisivat lastansa kannattelevan ihmisen ketä he eivät edes tunne. En yhtään ihmettele sitäkään, jos kieltäydyt tehtävästä. Toisaalta, eikö miehesi olisi tässä tapauksessa se, joka lasta kannattelisi kasteen aikana. Hän kun kuitenkin se "paras kaveri" on.
tarkoitus olekaan sitoa loppuelämäksi. Monelle se "velvollisuus" päättyy ripin jälkeen..
lasta kuulema pitäsin mä (mies ei oo koskaan pitäny pientä vauvaa edes sylissä). Ristiäiset on ens viikonloppuna ja kummiksi pyydettiin eilen eli en taia viittiä enää kieltäytyä. Mä ite aina oon aatellu niin et valihen sit joskus lapsille kummeiksi tosi läheisiä ihmisiä joiden kans oon muutenki paljo tekemisissä ja jos mulla on joskus kummilapsia niin haluan olla niille läheinen. Miesten kaveruuskaa ei oikee oo sellasta et tulee välttämättä mitää pysyvää varsinkaa jos toiset meistä muuttaa etemmäs ni on tosi vaikee pitää yhteyttä vain sen takia et niitten lapsi on meiän kummilapsi. Aikoinaan muutaman kerran miehen kans käytiin niillä kyläilemässä (n. 1v sitte) mut oli aika väkinäisiä käyntejä ku hyvä et toinen edes kysymyksiin vastas eikä ne sit koskaan tullu vastavierailulle vaik pyydettiin.
Eli voit huoletta käydä vain kastetoimituksessa ilman mitään muita pakkoja vierailla moisilla ihmisillä.
Sellaisten ihmisten kanssa kun ei tarvitse seurustella keistä ei pidä, vaikka kuinka kummi olisikin. Jos miestäsi niin ystävyys velvoittaa lähetä hänet aina kyläilemään kummin ominaisuudessa. Mun mielestäni mikään ei todellakaan velvoita sinua, etenkin jos mies on ollut tässä se hönkä, etkä sinä ole voinut kuin vikistä ja mennä mukana.
Voit toki vieläkin erota tehtävästäsi, tai kertoa vanhemmille, että toivoisit vain miehesi nimen kirjattavan kumminkirjoihin, kun ette niin kovin hyvin edes tunne toisianne. Kyllä varmasti asian ymmärtävät tuolta kantilta. Voit silti pitää lasta kastajaisissa, jos nuo onnettomat nyt ei todellakaan ketään muuta ole tehtävään saanut. Lasta voi kannatella toimituksessa ilman kirkon kirjoihin kirjautumista.
niin kuulut yhteisöön jossa on sääntöjä joita jäsenten on noudatettava. Kummius on yksi sääntö jota yhdessä toisten seurakuntalaisten kanssa noudatetaan. Sehän voi olla yksi yhdistävä asia seurakunnan jäsenten kesken. Sinänsä kyllä kummius on mielestäni vanhentunut turha sääntö jolla ei tänä päivänä pitäisi olla mitään tekemistä kastamisen kanssa(ihan pappien keksimää jo alunperinkin).