Latinan kielen lausuminen

Alla suora lainaus osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Latinan_kieli

"Kielien ääntämiskäytäntö normaalisti vaihtelee ajan kuluessa. Näin on käynyt myös latinalle. Äänteiden äännearvot muuttuivat jo Rooman aikoina useaan otteeseen. Tämä on voitu havaita esimerkiksi tutkimalla piirtokirjoituksissa esiintyviä kirjoitusvirheitä, jotka kielivät sanojen todellisesta ääntämisestä kunakin aikana.

Nykyään Suomessa käytetään yleensä mukailtua versiota latinan klassisesta ääntämyksesta, joka on tiedeyhteisön uudelleenkonstruointi tasavallan loppuaikojen oletetusta ääntämyksestä. Latinaa opetellaan Suomessa lausumaan periaatteessa hyvin samalla tavalla kuin suomea. Kuitenkin:

* c lausutaan aina k:na; esim. circus [kirkus]
* ae ja oe lausutaan Suomessa ee, paitsi jos a kuuluu eri tavuun kuin e, esimerkiksi aer [aer], ilma. Joskus kirjaimien kuulumista eri tavuihin merkitään treemalla eli erokepisteillä ¨, esim Aboënsis.
* Joissain suomalaisissa oppilaitoksissa, kuten Turun yliopistossa, noudatetaan arkaaisempaa tasavallan ajan latinan ääntämystä, jolloin diftongit ae ja oe saavat niiden aiemman foneettisen asun [ai] ja [oi].
* qu lausutaan kv; esim. quasi [kvasi]

Klassisen latinan ääntäminen oli tosiasiassa tätä monimutkaisempaa, katso [1], mutta käytännössä nykyisin opetetaan yllä mainitun kaltaista ääntämistä.

Lausuttaessa latinaa keskiaikaisten ääntämissääntöjen mukaan:

* c äännetään s:nä tai ts:nä etuvokaalin edessä
* ti äännetään [tsi] jos sitä seurasi vokaali; esim. tristitia [tristitsia]
* sc äännetään etuvokaalin edellä s

Latinassa ei merkitä pitkiä vokaaleja erikseen. Vokaalien kesto (kvantiteetti) on kuitenkin voitu päätellä latinalaisen metriikan perusteella, joka perustui yksinomaan avoimien ja suljettujen tavujen kvantiteettiin. Tämän perusteella on esimerkiksi todettu sanan plus (enemmän) antiikinaikaiseksi ääntämiseksi [pluus], kun taas sana minus (vähemmän) on äännetty [minus], eli lyhyellä vokaalilla. Pitkän ja lyhyen vokaalin erosta ei voida kuitenkaan olla täysin varmoja, ja on epäilty, että pitkät vokaalit ovat tosiasiassa olleet puolipitkiä kuten italian kielessä. Muussa tapauksessa sellaisten pelkästään pitkiä vokaaleja sisältävien sanojen kuten infinitivo [iinfiiniitiivoo] oikea ääntäminen on voinut olla melkoisen työlästä. Ainoa keino varmasti tietää kaikkien vokaalien pituus latinassa on tarkastaa sanakirjasta, joissa pitkät vokaalit on useimmiten merkitty kirjaimen päälle piirretyllä vaakaviivalla.

Maailmasta löytyy myös useita muita latinan ääntämistapoja. Esimerkiksi saksalaiset lausuvat c:n ts, englantilaiset s ja italialaiset italian kielen mukaisesti. Ääntämistä on kuitenkin pyritty yhtenäistämään klassiseen käytäntöön. "

Ole hyvä! Mukavaa kevättä!