Kertomuksen päähenkilö, tohtori Jacques Benveniste oli ennen vuotta 1988 yksi Ranskan johtavista biologeista ja vuonna 1988 hänet melkein tuhottiin. Hänen työnsä tuolloin leimattiin virheelliseksi ja hänestä tehtiin yleisesti pilaa. Hän menetti melkein paikkansa INSERM:ssä so Ranskan kansallisessa lääketieteen tutkimusinstituutissa.
Benveniste ryhtyi parinkymmenen syöpäpotilaiden parissa viettämänsä työvuoden jälkeen tutkimaan allergioita. Hän perusti INSERM:iin ryhmän tutkimaan allergioita. Benvenisteltä ei jäänyt huomaamatta, että hänen ryhmänsä oli ainoa Ranskassa, joka tutki 15 prosenttia ihmisistä vaivaavaa ongelmaa, samaan aikaan kun miljardeja frangeja käytettiin vuosittain allergialääkkeisiin. Monien muiden tavoin Benveniste oli vakuuttunut, että lääkkeet ainoastaan lievittävät osan allergian oireista. Lisäksi hän epäili, että kemikaalit rasittavat terveyttä muutenkin ja saavat aikaan lisää immuunijärjestelmän sairauksia.
Toisin kuin monet muut aikalaisensa, Benveniste ymmärsi sen periaatteen, että pienimmät määrät ainetta voivat vaikuttaa organismeihin. Sellaiset tapaukset, kun kissaa pidetään huoneessa ja viedään pois, kahden päivän päästä tulee paikalle kissa-allergikko ja saa allergisia oireita. Tämä vei Benvenisten tutkimuksen pariin, joka koitui hänelle kohtalokkaaksi -homeopatia.
Järjestäytyneet skeptikot saavat perusteen homeopatian vastustamiselle siitä tosiasiasta, että homeopaattiset liuokset ovat pitkälle laimennettuja. Ironista kyllä, perustana on yleensä mainittu ns "Avogadron vakio", jonka mukaan molekyylien väheneminen mitataan. Homeopaatit eivät ole kieltäneet sitä, että suurissa potensseissa liuoksen ainemäärä katoaisi kokonaan, mutta on tietenkin huvittavaa nähdä skeptikkojen käyttävän kreivi Avogadron (Usein he muistavat mainita jopa tuon "kreivin")kehittämää vakiota taistellessaan homeopatiaa vastaan. Kreivi Avogadro kun sattui olemaan oman aikansa skeptikkojen ahkerasti pilkkaama tiedemies. Niin ne ajat muuttuvat... :D
Suuttumus Benvenisteä kohtaan kasvoi sitä mukaa, kun kasvoi allergioalääkkeisiin käytetyn rahan määrä. Esimerkiksi -70 luvun astmatutkijat painottivat sitä, että leukotrienit olivat astman aiheuttajia ja lääkeyhtiöt hyppivät kilpaa leukotrienikelkkaan. Vuosikymmentä myöhemin oli käynyt selväksi, että leukotrienien osuus oli vain vähäinen astman synnyssä. Samaan aikaan kun muut tutkijat auttoivat lääkeyhtiöitä kehittämään valtavat voitot kopiolääkkeistä, Benvenisteä pidettiin ongelmanaiheuttajana.
Kesäkuun 30. 1988 johtava tiedelehti Nature julkaisi tutkimuspaperin, jonka laatineen kolmentoista tiedemiehen mukana oli myös Benveniste. Otsikkona oli "Human basophil degranulation triggered by very dilute antiserum against IgE". Julkaisu oli tulosta viisivuotisesta tutkimuksesta, joka osoitti, että jopa suurissa vesiliuoksissa säilyi biologista aktiviteettia, jota ei ollut pelkässä vedessä.
Tutkimusjulkaisu ei ollut aivan tavallinen julkaisu siinä mielessä, että (yllättäen) sen mukana ilmestyi erittäin epätavallinen päätoimittaja John Maddoxin (Hänestä lisää tuonnempana) kirjoittama saateteksti, jossa hän sanoi olevan käytännöllistä:
"kysyä tavallista tarkemmin voivatko Benvenisten havainnot olla tosia."
Hieman myöhemmin samassa tekstissä Maddox unohti vaatimattomuuden ja kirjoitti:
"Tässä vaiheessa ei voi olla mitään perustetta käyttää Benvenisten johtopäätöksiä niihin ilkeämielisiin tarkoituksiin, joihin niitä saatettaisiin käyttää."
Maddoxin irrationaalisessa vuodatuksessa on näkyvissä tyypillinen puolueettomuuden alkuteeskentely, minkä jälkeen teksti kerää lyhyellä matkalla uskomattomasti lisää "lihasta" ja alkaa jo suoraan syyttelemään. On ilmiselvää, että Maddoxilla on vaikeuksia tuossa noudattaa omaa neuvoa ja "kysyä tavallista tarkemmin".
Ensimmäinen vaikeus, jonka Benveniste kohtasi homeopaattista tutkimusta tehdessään oli tutkimuksen välitietojen vuotaminen Le Monde -lehteen. Benveniste kutsuttiin tv-ohjelmaan, jossa häntä vastaan hyökättiin härskisti. Hän ei järkevänä miehenä ollut lainkaan varautunut siihen vihan määrään, joka häntä kohtaan nyt suunnattiin. Benvenistestä tuntui kuin muslimimaassa vieraileva eurooppalaisintellektuellilta, joka on kieltänyt Jumalan olemassaolon. Aivan kuin vastapuoli haluaisi tappaa hänet. Tosin vastapuoli oli vasta alussa.
Benveniste luovutti tutkimustuloksensa Natureen 1986 ja samaan aikaan kahteen muuhun lehteen, British Journal of Clinical Pharmacology ja European Journal of Pharmacology. Näissä Benvenisten työ meni tavallisena tutkimuksena ja hänelle esitettiin vain vähän kysymyksiä tilastotietojen käsittelyyn liittyen. Tutkimus julkaistiin niissä vuosina 1988 ja 1987.
Naturelta ei tullut vastausta ennen kuin vuoden kuluttua tutkimuksen luovuttamisesta. Nyt Benveniste sai vaatimuksen tuottaa tutkimustulokset myös muissa laboratorioissa (=replikaatio).
Tässä vaiheessa on jo näkyvissä skeptikoiden suosima menettely nimeltä "liikkuva maali". Siinä on ideana, että Edistyksen Kirkon doktriineihin soveltumattoman tutkimuksen alkaessa todennäköisesti onnistumaan, rimaa nostetaan hieman korkeammalle (Linkin kohta 2):
http://amasci.com/pathsk2.txt
Yksi tiedemiesten mieli-iltasaduista on tämä ns vaatimus siitä, että tutkimuksen tulosten on oltava toistettavissa. Kaksi psykologia, J.D. Bozarth ja R.R. Roberts keksivät tarkastaa 1334 artikkelia tavallisissa psykologian julkaisuissa ja havaitsivat, että vain kahdeksan näistä (tai 0,7 prosenttia) sisälsi aiempien töiden toistoja. Siten näyttää siltä, että tiedemiehet ovat valmiita hyväksymään totena väitetyn tapahtuman yhden ainoan tutkimuksen perusteella. Siten menestyksekäs tutkimus psykologian julkaisussa saattoikin olla vain onnekas sattuma, virheellinen tms.
Benveniste löysi kaksi laboratoriota, jotka toistivat hänen tutkimustuloksensa. Samoin teki eräs italialaisryhmä, joka oli tyytyväinen seitsemään tapaukseen kahdeksasta. Nature sai tulokset kesällä 1987.
Maddox lähetti Benvenistelle tiedon "vertaisarvioinnista", jossa hänelle esitettiin kaksi sivua kommentteja, jotka vaikuttivat hänestä lähinnä vitseiltä ja jotka olivat jo vanhentuneita. Hän lähetti kuitenkin kolmisivuisen vastauksen ja Maddox vaati selitystä joihinkin muihin kohtiin, jotka Benveniste myös toimitti. Seurasi kuitenkin uusi ehto: Benvenisten tutkimus julkaistaisiin vain, jos hän sallisi erityisen tarkastustiimin vierailla laboratoriossaan tarkastamassa hänen työtään. Benveniste suostui. Tässä vaiheessa on hyvä esitellä ratkaisevin peluri tässä homeopaattipelissä: tiedemaailman oma vigilanttijärjestö CSICOP:
Lyhenne CSICOP tulee virallisesti sanoista "Committee for Scientific Investigation of Claims Of Paranormal". Tämä luo erehdyttävän mielikuvan puolueettomasta tiedejärjestöstä. Organisaation nimen jakaminen kahteen osaan tuo osuvampia assosiaatioita. CSI on tavallinen lyhenne "rikospaikkatutkinnalle" (engl crime scene investigation) ja "cop" tarkoittaa slangissa kyttää. Järjestö oli juuri siirtynyt tuohon aikaan scientologien ja muiden uskonnollisten "mielettömien kulttien" (Sana "kultti" on pahin pilkkanimi tietylle suuntaukselle CSICOP:n skeptikkojen slangissa ja "kultin" harjoittajat tietenkin "mielettömiä") jahtaamisesta terveyspuolelle homeopaattien, kiropraktikkojen yms kimppuun. Ensimmäisen vuoden kuluessa järjestön perustamisesta Marcello Truzzi sai kenkää järjestön lehden päätoimittajan paikalta, koska hän oli "liian pehmeä" CSICOP:n vastustamia liikkeitä kohtaan. Kuinka ollakaan, Benvenisten vastaanottama tutkimusryhmä oli hyvin CSICOP-sidonnainen:
James "Uskomaton" Randi oli entinen taikuri ja omatunnusteinen valehtelija. Randi oli omistanut tuolloin viimeiset 20 vuotta taisteluun erilaisia yliluonnollisia ilmiöitä tutkivia tiedemiehiä vastaan. Randi oli CSICOP:n johtava jäsen ja (vaikka Benveniste ei sitä tiennyt) homeopatian leppymätön vihollinen (skeptikkojen näkemys "puolueettomuudesta").
Toinen ryhmän jäsen, Walter Stewart, oli neutraalein. Hän oli vertaisarvioinut Benvenisten alkuperäisen tutkimuksen, mutta skeptikoilla ei ollut pulmia "laittaa yrittänyt".
Kolmas jäsen oli -Maddox itse! Hän ei ollut mitenkään puolueeton. Vaikka tiedemaailma arvostikin häntä, hän oli jo pitkään vastustanut perinteisen tieteellisen ortodoksian vastaisia tutkimuksia. 1980-luvun alusta hän oli ollut jäsenenä CSICOP:n "vertaisryhmässä" Britanniassa: CSICP:ssä. Kokemus oli Benvenistelle aika rankka: Hänen kunniallisena tiedemiehenä pitämänsä mies toimimassa kaikkien tieteellisten periaatteiden vastaisesti.
Kolmikko halusi toistaa itse(!) Benvenisten tutkimuksen. Benveniste antoi laboratorionsa heidän sirkuksensa käyttöön. Kaikki kolme olivat tottumattomia työskentelyyn laboratoriossa, eivät tunteneet kyseistä laboratoriota ja vaativat sensaatiomaista humpuukishowta -ja saivat aikaan aikamoisen sotkun. Erityisesti Randi toimi sirkusmestarina hyppiessään apinaa matkien laboratorion pöydillä ja kiinnitti näytteiden koodit sisältävän kirjekuoren kattoon lapsellisena pilanaan nähdäkseen, "peukaloidaanko" sitä.
Benveniste siis hieman joutui pettymään, olettaessaan tarkastusryhmän koostuvan puolueettomista huipputiedemiehistä. Kuinka ollakaan, Nature julkaisi tuon käynnin perusteella kirjoituksen neljä viikkoa (vertaa nopeutta siihen, että Benveniste ei ollut kuullut lehdestä vuoteen luovutettuaan tutkimuksensa alun perin)myöhemmin otsikolla: "High dilution experiments a delusion" (Korkean laimennoksen kokeet harhaa). Kirjoitus syytti Benvenisteä harhasta ja tietoisesta petoksesta. "Puolueettoman" tarkastusryhmän kolmiviikkoisen "tutkimuksen" päätelmä oli, että Benveniste oli möhlinyt koko tutkimuksen. Nature antoi tälle "puolueettomalle tutkimukselle" paljon julkisuutta ja pian muukin lehdistö oli Benvenisten kimpussa. Peter Newark "Guardianista" sanopi koko tutkimuksen olleen:
" niin omituinen, että kuka tahansa huomaisi sen ongelmat... se oli raivostuttavaa tutkimusta. Mutta meitä ei onnistuttu huijaamaan."
Benvenisten tekemä tutkimus ei ollut ensimmäinen laatuaan. Journal of Alternative Medicine -lehdessä Denis MacEoin siteerasi viittäkymmentä tutkimusta aiheesta. Maddox ja CSICOP kuitenkin luottivat siihen, että tiedemaailma ja maallikkoyleisö päätyy välittömään ja harkitsemattomaan päätelmään heidän epätieteellisen tutkimuksensa perusteella.
Koko tapauksen oltua ohi (pahin ainakin) Benveniste olikin vähemmän naiivi CSICOP:n tarkoituksista ja onnistui edes hieman tuomaan omaa kantaansa esiin. Vuonna 1991 Granada Televisio lähetti ensimmäisen sarjan ohjelmia, jossa melko huumoriton "yliluonnollisen tutkija" James Randi esitti Benvenisten "petosta" eikä ohjelma yrittänytkään käsitellä Benvenisten kannalta asiaa (Mitä sitä nyt "mielettömän kulttilaisen" takia...).
Kuten Benveniste itse sanoi tuon kolmen "ghost buster" -tyypin tehtyä "tutkimuksensa":
"Salemin noitavainot ja McCarthylainen syyttely tappavat tieteen. Tiede kukoistaa vain vapaudessa. Meidän ei pidä mihinkään hintaan päästää pelkoa, kiristystä, nimetöntä syyttelyä, herjausta ja petosta pesiytymään laboratorioihimme."
Aika osuvasti sanottu...
Benveniste ryhtyi parinkymmenen syöpäpotilaiden parissa viettämänsä työvuoden jälkeen tutkimaan allergioita. Hän perusti INSERM:iin ryhmän tutkimaan allergioita. Benvenisteltä ei jäänyt huomaamatta, että hänen ryhmänsä oli ainoa Ranskassa, joka tutki 15 prosenttia ihmisistä vaivaavaa ongelmaa, samaan aikaan kun miljardeja frangeja käytettiin vuosittain allergialääkkeisiin. Monien muiden tavoin Benveniste oli vakuuttunut, että lääkkeet ainoastaan lievittävät osan allergian oireista. Lisäksi hän epäili, että kemikaalit rasittavat terveyttä muutenkin ja saavat aikaan lisää immuunijärjestelmän sairauksia.
Toisin kuin monet muut aikalaisensa, Benveniste ymmärsi sen periaatteen, että pienimmät määrät ainetta voivat vaikuttaa organismeihin. Sellaiset tapaukset, kun kissaa pidetään huoneessa ja viedään pois, kahden päivän päästä tulee paikalle kissa-allergikko ja saa allergisia oireita. Tämä vei Benvenisten tutkimuksen pariin, joka koitui hänelle kohtalokkaaksi -homeopatia.
Järjestäytyneet skeptikot saavat perusteen homeopatian vastustamiselle siitä tosiasiasta, että homeopaattiset liuokset ovat pitkälle laimennettuja. Ironista kyllä, perustana on yleensä mainittu ns "Avogadron vakio", jonka mukaan molekyylien väheneminen mitataan. Homeopaatit eivät ole kieltäneet sitä, että suurissa potensseissa liuoksen ainemäärä katoaisi kokonaan, mutta on tietenkin huvittavaa nähdä skeptikkojen käyttävän kreivi Avogadron (Usein he muistavat mainita jopa tuon "kreivin")kehittämää vakiota taistellessaan homeopatiaa vastaan. Kreivi Avogadro kun sattui olemaan oman aikansa skeptikkojen ahkerasti pilkkaama tiedemies. Niin ne ajat muuttuvat... :D
Suuttumus Benvenisteä kohtaan kasvoi sitä mukaa, kun kasvoi allergioalääkkeisiin käytetyn rahan määrä. Esimerkiksi -70 luvun astmatutkijat painottivat sitä, että leukotrienit olivat astman aiheuttajia ja lääkeyhtiöt hyppivät kilpaa leukotrienikelkkaan. Vuosikymmentä myöhemin oli käynyt selväksi, että leukotrienien osuus oli vain vähäinen astman synnyssä. Samaan aikaan kun muut tutkijat auttoivat lääkeyhtiöitä kehittämään valtavat voitot kopiolääkkeistä, Benvenisteä pidettiin ongelmanaiheuttajana.
Kesäkuun 30. 1988 johtava tiedelehti Nature julkaisi tutkimuspaperin, jonka laatineen kolmentoista tiedemiehen mukana oli myös Benveniste. Otsikkona oli "Human basophil degranulation triggered by very dilute antiserum against IgE". Julkaisu oli tulosta viisivuotisesta tutkimuksesta, joka osoitti, että jopa suurissa vesiliuoksissa säilyi biologista aktiviteettia, jota ei ollut pelkässä vedessä.
Tutkimusjulkaisu ei ollut aivan tavallinen julkaisu siinä mielessä, että (yllättäen) sen mukana ilmestyi erittäin epätavallinen päätoimittaja John Maddoxin (Hänestä lisää tuonnempana) kirjoittama saateteksti, jossa hän sanoi olevan käytännöllistä:
"kysyä tavallista tarkemmin voivatko Benvenisten havainnot olla tosia."
Hieman myöhemmin samassa tekstissä Maddox unohti vaatimattomuuden ja kirjoitti:
"Tässä vaiheessa ei voi olla mitään perustetta käyttää Benvenisten johtopäätöksiä niihin ilkeämielisiin tarkoituksiin, joihin niitä saatettaisiin käyttää."
Maddoxin irrationaalisessa vuodatuksessa on näkyvissä tyypillinen puolueettomuuden alkuteeskentely, minkä jälkeen teksti kerää lyhyellä matkalla uskomattomasti lisää "lihasta" ja alkaa jo suoraan syyttelemään. On ilmiselvää, että Maddoxilla on vaikeuksia tuossa noudattaa omaa neuvoa ja "kysyä tavallista tarkemmin".
Ensimmäinen vaikeus, jonka Benveniste kohtasi homeopaattista tutkimusta tehdessään oli tutkimuksen välitietojen vuotaminen Le Monde -lehteen. Benveniste kutsuttiin tv-ohjelmaan, jossa häntä vastaan hyökättiin härskisti. Hän ei järkevänä miehenä ollut lainkaan varautunut siihen vihan määrään, joka häntä kohtaan nyt suunnattiin. Benvenistestä tuntui kuin muslimimaassa vieraileva eurooppalaisintellektuellilta, joka on kieltänyt Jumalan olemassaolon. Aivan kuin vastapuoli haluaisi tappaa hänet. Tosin vastapuoli oli vasta alussa.
Benveniste luovutti tutkimustuloksensa Natureen 1986 ja samaan aikaan kahteen muuhun lehteen, British Journal of Clinical Pharmacology ja European Journal of Pharmacology. Näissä Benvenisten työ meni tavallisena tutkimuksena ja hänelle esitettiin vain vähän kysymyksiä tilastotietojen käsittelyyn liittyen. Tutkimus julkaistiin niissä vuosina 1988 ja 1987.
Naturelta ei tullut vastausta ennen kuin vuoden kuluttua tutkimuksen luovuttamisesta. Nyt Benveniste sai vaatimuksen tuottaa tutkimustulokset myös muissa laboratorioissa (=replikaatio).
Tässä vaiheessa on jo näkyvissä skeptikoiden suosima menettely nimeltä "liikkuva maali". Siinä on ideana, että Edistyksen Kirkon doktriineihin soveltumattoman tutkimuksen alkaessa todennäköisesti onnistumaan, rimaa nostetaan hieman korkeammalle (Linkin kohta 2):
http://amasci.com/pathsk2.txt
Yksi tiedemiesten mieli-iltasaduista on tämä ns vaatimus siitä, että tutkimuksen tulosten on oltava toistettavissa. Kaksi psykologia, J.D. Bozarth ja R.R. Roberts keksivät tarkastaa 1334 artikkelia tavallisissa psykologian julkaisuissa ja havaitsivat, että vain kahdeksan näistä (tai 0,7 prosenttia) sisälsi aiempien töiden toistoja. Siten näyttää siltä, että tiedemiehet ovat valmiita hyväksymään totena väitetyn tapahtuman yhden ainoan tutkimuksen perusteella. Siten menestyksekäs tutkimus psykologian julkaisussa saattoikin olla vain onnekas sattuma, virheellinen tms.
Benveniste löysi kaksi laboratoriota, jotka toistivat hänen tutkimustuloksensa. Samoin teki eräs italialaisryhmä, joka oli tyytyväinen seitsemään tapaukseen kahdeksasta. Nature sai tulokset kesällä 1987.
Maddox lähetti Benvenistelle tiedon "vertaisarvioinnista", jossa hänelle esitettiin kaksi sivua kommentteja, jotka vaikuttivat hänestä lähinnä vitseiltä ja jotka olivat jo vanhentuneita. Hän lähetti kuitenkin kolmisivuisen vastauksen ja Maddox vaati selitystä joihinkin muihin kohtiin, jotka Benveniste myös toimitti. Seurasi kuitenkin uusi ehto: Benvenisten tutkimus julkaistaisiin vain, jos hän sallisi erityisen tarkastustiimin vierailla laboratoriossaan tarkastamassa hänen työtään. Benveniste suostui. Tässä vaiheessa on hyvä esitellä ratkaisevin peluri tässä homeopaattipelissä: tiedemaailman oma vigilanttijärjestö CSICOP:
Lyhenne CSICOP tulee virallisesti sanoista "Committee for Scientific Investigation of Claims Of Paranormal". Tämä luo erehdyttävän mielikuvan puolueettomasta tiedejärjestöstä. Organisaation nimen jakaminen kahteen osaan tuo osuvampia assosiaatioita. CSI on tavallinen lyhenne "rikospaikkatutkinnalle" (engl crime scene investigation) ja "cop" tarkoittaa slangissa kyttää. Järjestö oli juuri siirtynyt tuohon aikaan scientologien ja muiden uskonnollisten "mielettömien kulttien" (Sana "kultti" on pahin pilkkanimi tietylle suuntaukselle CSICOP:n skeptikkojen slangissa ja "kultin" harjoittajat tietenkin "mielettömiä") jahtaamisesta terveyspuolelle homeopaattien, kiropraktikkojen yms kimppuun. Ensimmäisen vuoden kuluessa järjestön perustamisesta Marcello Truzzi sai kenkää järjestön lehden päätoimittajan paikalta, koska hän oli "liian pehmeä" CSICOP:n vastustamia liikkeitä kohtaan. Kuinka ollakaan, Benvenisten vastaanottama tutkimusryhmä oli hyvin CSICOP-sidonnainen:
James "Uskomaton" Randi oli entinen taikuri ja omatunnusteinen valehtelija. Randi oli omistanut tuolloin viimeiset 20 vuotta taisteluun erilaisia yliluonnollisia ilmiöitä tutkivia tiedemiehiä vastaan. Randi oli CSICOP:n johtava jäsen ja (vaikka Benveniste ei sitä tiennyt) homeopatian leppymätön vihollinen (skeptikkojen näkemys "puolueettomuudesta").
Toinen ryhmän jäsen, Walter Stewart, oli neutraalein. Hän oli vertaisarvioinut Benvenisten alkuperäisen tutkimuksen, mutta skeptikoilla ei ollut pulmia "laittaa yrittänyt".
Kolmas jäsen oli -Maddox itse! Hän ei ollut mitenkään puolueeton. Vaikka tiedemaailma arvostikin häntä, hän oli jo pitkään vastustanut perinteisen tieteellisen ortodoksian vastaisia tutkimuksia. 1980-luvun alusta hän oli ollut jäsenenä CSICOP:n "vertaisryhmässä" Britanniassa: CSICP:ssä. Kokemus oli Benvenistelle aika rankka: Hänen kunniallisena tiedemiehenä pitämänsä mies toimimassa kaikkien tieteellisten periaatteiden vastaisesti.
Kolmikko halusi toistaa itse(!) Benvenisten tutkimuksen. Benveniste antoi laboratorionsa heidän sirkuksensa käyttöön. Kaikki kolme olivat tottumattomia työskentelyyn laboratoriossa, eivät tunteneet kyseistä laboratoriota ja vaativat sensaatiomaista humpuukishowta -ja saivat aikaan aikamoisen sotkun. Erityisesti Randi toimi sirkusmestarina hyppiessään apinaa matkien laboratorion pöydillä ja kiinnitti näytteiden koodit sisältävän kirjekuoren kattoon lapsellisena pilanaan nähdäkseen, "peukaloidaanko" sitä.
Benveniste siis hieman joutui pettymään, olettaessaan tarkastusryhmän koostuvan puolueettomista huipputiedemiehistä. Kuinka ollakaan, Nature julkaisi tuon käynnin perusteella kirjoituksen neljä viikkoa (vertaa nopeutta siihen, että Benveniste ei ollut kuullut lehdestä vuoteen luovutettuaan tutkimuksensa alun perin)myöhemmin otsikolla: "High dilution experiments a delusion" (Korkean laimennoksen kokeet harhaa). Kirjoitus syytti Benvenisteä harhasta ja tietoisesta petoksesta. "Puolueettoman" tarkastusryhmän kolmiviikkoisen "tutkimuksen" päätelmä oli, että Benveniste oli möhlinyt koko tutkimuksen. Nature antoi tälle "puolueettomalle tutkimukselle" paljon julkisuutta ja pian muukin lehdistö oli Benvenisten kimpussa. Peter Newark "Guardianista" sanopi koko tutkimuksen olleen:
" niin omituinen, että kuka tahansa huomaisi sen ongelmat... se oli raivostuttavaa tutkimusta. Mutta meitä ei onnistuttu huijaamaan."
Benvenisten tekemä tutkimus ei ollut ensimmäinen laatuaan. Journal of Alternative Medicine -lehdessä Denis MacEoin siteerasi viittäkymmentä tutkimusta aiheesta. Maddox ja CSICOP kuitenkin luottivat siihen, että tiedemaailma ja maallikkoyleisö päätyy välittömään ja harkitsemattomaan päätelmään heidän epätieteellisen tutkimuksensa perusteella.
Koko tapauksen oltua ohi (pahin ainakin) Benveniste olikin vähemmän naiivi CSICOP:n tarkoituksista ja onnistui edes hieman tuomaan omaa kantaansa esiin. Vuonna 1991 Granada Televisio lähetti ensimmäisen sarjan ohjelmia, jossa melko huumoriton "yliluonnollisen tutkija" James Randi esitti Benvenisten "petosta" eikä ohjelma yrittänytkään käsitellä Benvenisten kannalta asiaa (Mitä sitä nyt "mielettömän kulttilaisen" takia...).
Kuten Benveniste itse sanoi tuon kolmen "ghost buster" -tyypin tehtyä "tutkimuksensa":
"Salemin noitavainot ja McCarthylainen syyttely tappavat tieteen. Tiede kukoistaa vain vapaudessa. Meidän ei pidä mihinkään hintaan päästää pelkoa, kiristystä, nimetöntä syyttelyä, herjausta ja petosta pesiytymään laboratorioihimme."
Aika osuvasti sanottu...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos kirjoituksestasi.
Maailma, tai paremminkin tiedeyhteisö, ei ole ikävä kyllä valmis hyväksymään sellaisia asioita, joita homeopatia edustaa.
Kautta historian ovat jotakin todella poikkeavaa ihmiskunnan tietoisuuteen tuoneet tiedemiehet ja tutkijat saanet kokea kovia ja joutuneet pilkan ja vainon kohteeksi.
Nykyään ei varmaan sentään ruumiillisesti tapeta mutta sosiaalinen kuolema tiedeyhteisössä on tuloksena, jos ei nyökyttele yhdessä muiden kanssa.
viitisen vuotta sitten minulla oli aknen takia muutaman kuukauden pituinen roaccutan -kuuri. Monta viikkoa itse kuurin jälkeen varsinkin naamani ja käteni olivat erittäin kuivat. Kosteuttavat voiteet eivät vieneet kuivuutta lopullisesti, joten äitini APTEEKKARIystävä ehdotti homeopaattista hoitoa. Homeopaattisen hoidon (pituus muutama viikko) jälkeen ihon luonnollinen kosteus palautui. Koska pidin homeopatiaa yleisesti tunnustettuna hoitomuotona, on tietysti mahdollista, että kyseessä oli placebo-efekti..
No, nyt tammikuussa aloitin uusiutuneen aknen hoidon, kolmisen kuukautta kestäneen isotretoin 20mg (2x/vrk)-kuurin, jonka päätteeksi tein itse viimeisestä pilleristä (josta sain isotretoinia käyttöön arviolta 19mg)) samankokoisia homeopaattisia sokerinappeja muistaakseni n. 240 kpl (olen hukannut tarkan luvun...)
Minulla ei oikeastaan ole mitään käsitystä mitä luokkaa suhteen tulisi olla. Isotretoinia on siis 80±10μg per nappi. Jotain mikrogrammaluokkaa ne "viralliset" roaccutan-homeopaattiset tabletitkin olivat...
Syön näitä 2x vuorokaudessa. Mitäs tuumaatte, asijantuntijat, onko liian vahva suhde? Joka tapauksessa ainakin kasvojen armoton kuivuus katosi ihan muutamassa päivässä.
Onko kyseessä se sama väärinymmärretty nero, jonka tuoreempien "tutkimusten" mukaan homeopaattista informaatiota voidaan kuljettaa internetin välityksellä ja siirtää äänikortin avulla veteen (jolloin siis väärinymmärretyn neron "tutkimusten" mukaan saadaan homeopaattista lääkettä)?
No, eipä siinä mitään, kuulostaahan tuo aivan yhtä uskottavalta ja toimivalta (bisnekseltä) kuin homeopatia yleensäkin.
Kyllä vain, sama tyyppi on kyseessä. Mitähän keksinee seuraavaksi?
Tätäkö tarkoitat? Varsin hupaisa juttu.
http://www.digibio.com/cgi-bin/node.pl?nd=n3